Sons of Denmark (Danmarks Sønner)

Oletko yhä vihainen?

En ole vihainen.

Hei. —Pieni caffè latte, kiitos.

Tasasummalleko? —Niin.

Ei ole rakasteltu viikkoon.

Mukavaa päivää. —Samoin.

Samoin.

Ihan totta. —Törkimys.

Ihan totta.

Minun täytyy mennä.

Nähdään. —Heippa.

Tänään on Tanskan pahimman terrori—iskun vuosipäivä.

Kotitekoinen pommi surmasi 23 henkeä Nørreportissa.

Seurassani on Kansallisliikkeen puheenjohtaja Martin Nordahl.

Tarvitseeko Tanska vielä yhden puolueen?

Tämä puhuu selvää kieltä.

Viattomat ihmiset saivat surmansa barbaaristen terroristien vuoksi.

Miksi Tanska tarvitsee juuri teidän puoluettanne?

Lähdin mukaan politiikkaan —

suojellakseni Tanskaa sodalta ja terrorismilta.

Nyt meistä on tulossa Tanskan suurin puolue.

Puolue on kasvanut, ja meistä on tullut koko Tanskan liike.

Haluamme poistaa poliitikkoinhon ja antaa tanskalaisille äänen.

Kaikki ongelmamme johtuvat maahan— muuttajista. Heidän on lähdettävä.

Sitä ei ole tohdittu sanoa ennen. Me seisomme sanojemme takana.

Miten aiotte tehdä sen? —Häädämme maahanmuuttajat. Kiitos.

ETNISESTI PUHDAS TANSKA

PAINUKAA KOTIIN! KUOLKAA!

SONS OF DENMARK

Zakarialla on asiaa sinulle.

Ole hyvä.

Hei. —Hei.

Ne kirjoittivat verellä, että meidän on häivyttävä.

Kaikki pelkäävät. Jopa äitini ja pikkuveljeni.

Rauhoitu. —Kai jotakin voidaan tehdä?

Rauhoitu.

Mitä sinä puuhailet? Opiskeletko? —En. En tee mitään.

Kuinka vanha olet? —19.

Olen tuntenut sinut pikkupojasta lähtien.

Siitä on kauan.

Nyt olet mies, joka haluaa toimia. Oletko kyllästynyt elämääsi?

Mitä? —Oletko kyllästynyt elämääsi?

En.

Mitä sitten teet täällä, poika? Tämä ei ole sinun paikkasi.

Emme ole täällä pilan päiten.

Joku ääliöiden ryhmä asetti pommin...

Ja nyt kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että me olemme terroristeja.

Mitkään pommit eivät ole saaneet meitä yhdistymään.

Olemme itsekkäitä. Emme piittaa toisistamme.

Vaikka pakenimme samaa sotaa ja löysimme saman maan, —

me pysyimme itsekkäinä.

Luuletko, että sinulla ja äidilläsi on vaikeaa? Te saatte elää rauhassa.

Näytän sinulle heidät, jotka tässä maassa kärsivät.

Vasta kun koet heidän tunteensa, olet valmis toimimaan.

Tule.

Salam aleikum. —Aleikum salam.

Pitää olla sokea ollakseen näkemättä tätä.

Minä en ole sokea. —Olet sinä.

Voidakseen tehdä tätä työtä on oltava valpas, ei sokea.

Luuletko, että tuo voisi olla sinun perheesi?

Minun perheelleni ei käy näin.

Ei käy miten? Näin on jo käynyt.

Näetkö tuon miehen? Mitä?

Hänellä oli iso perhe. Hänellä oli lapsia.

He hukkuivat mereen pakomatkalla. Katso.

Luuletko, että hän on onnellinen? Hän tuli tänne ilman lapsiaan.

Näetkö nuo tytöt?

He tulivat tänne ilman vanhempiaan.

Näetkö tuon naisen? Mitä?

Näetkö hänet? Katso häntä!

Katso!

Hänellä oli mies ja lapsia.

Tiedätkö, mitä heille tehtiin? Heidät tapettiin naisen nähden.

Meidän on autettava näitä ihmisiä. Sinun pitää auttaa.

Sinun on oltava heidän sankarinsa.

Miten pojat voivat? Onko ruoka hyvää?

Minullekin tuli nälkä.

Ali. Tule. Tarvitsevatko pojat jotakin?

Vaatteita? Mitä vain? —Eivät. He pärjäävät.

Eihän heitä kiusata? —Ei.

Zakaria on rohkea.

Ota hänet siipiesi suojaan.

Ilman muuta.

Hei.

Hei. —Hei.

Hitto, että sinä meluat. —Enkä.

Kylläpäs. Tule tähän.

Tule tähän.

Hei.

Levitä kädet. Sinäkin huijaat.

Saat rangaistuksesi.

Mitä sinä teet? Älä työnnä samaan aikaan.

Hei, äiti. —Huomenta.

Miten voit? —Hyvin.

Anna minun. —Mene pois. Pois nyt.

Anna se. Se on epäterveellistä.

Ole hyvä, kulta. —Kiitos.

Miksi tulit niin myöhään kotiin? —Olin kävelyllä.

Kenen kanssa? —Yhden kaverin.

Etkö lainkaan piittaa siitä, että olen huolissani sinusta?

Kanna vastuusi. Mitä olet ajatellut?

Aiotko etsiä työtä tai mennä kouluun?

Menen töihin.

Koeta olla enemmän kotona. Veljesi kaipaa sinua.

Tiedätkö, mitä tällä alueella tapahtuu?

Ihmiset ovat ahdistuneita. Poliiseja on enemmän.

Meitä katsotaan eri tavalla. —Tiedät, millaisia tanskalaiset ovat.

Moni ei pidä arabeista. Meitä on aina katsottu kieroon.

Älä viitsi murehtia niin paljon niiden puheita.

Mutta minua pelottaa.

Ei hätää. Minä olen täällä. Eikö niin?

Kukaan meistä ei huomannut heitä. —Ei kukaan.

Hei. —Miten menee?

Heillä ei ole mitään kunniaa. Ei mitään kunnioitusta.

Meidän on tehtävä jotakin. —Kuulkaa, mitä asiaa Hassanilla on.

On kuultu tarpeeksi sananvapaudesta ja ihmisoikeuksista.

He väittävät toimivansa rauhan eteen, —

mutta eivät huomaa, että heidän sotansa synnyttää vihaa.

Mutta sen te jo tiedätte.

Emme voi enää pysyä vaiti.

Täällä 20 vuotta asuneita perheitä kohdellaan kuin karjaa.

Ja me kohtaamme yhä enemmän rasismia.

He ovat sokeita maailman tapahtumille.

Ensin oli sianpäitä ja sianverta. Ensi kerralla veri on meidän.

He kutsuvat itseään Tanskan Pojiksi.

Minun silmissäni he ovat Tanskan saastaa.

Mitä te teette?

Emme voi enää pysyä vaiti.

Me olemme arvokkaita.

Tänään ne saavat tuntea, että me olemme olemassa.

Tänä iltana etniseen väestöön kuuluva miesjoukko —

iski äärioikeistolaisten Tanskan Poikien kokoontumistilaan.

Poliisi epäilee konfliktia näiden kahden ryhmän välillä, —

mutta tähän mennessä ketään ei ole pidätetty.

Martin Nordahl, jolla epäillään olevan yhteyksiä Tanskan Poikiin, —

ottaa etäisyyttä tapahtumista, —

mutta kieltäytyy kommentoimasta omaa aiempaa osallistumistaan.

Se ei liity mitenkään Kansallisliikkeeseen.

Sanoudutko irti Tanskan Pojista?

Sanoudun irti maahanmuutosta.

Katsokaa hyvinvointi— yhteiskuntaamme. Se murenee.

Miksi maahanmuuttajat yrittäisivät pärjätä itse, kun heitä autetaan?

He tulevat ja varastavat, tappavat ja raiskaavat Tanskan, —

sillä välin kun äiti ja isä riitelevät parlamentissa.

Kun heidän pitäisi palata kotiin, he protestoivat ja sanovat, —

että heillä on oikeus jäädä tänne.

Se tulee muuttumaan, kun me pääsemme valtaan.

Mitä me teemme?

Ne ovat aina vihanneet ja väheksyneet meitä.

Luulevatko ne, että me häivymme kuten perheemme aikoinaan?

Luuletko, että pakenin tullakseni nöyryytetyksi?

Meidän on suunniteltava toimemme huolella.

Äitini on peloissaan. —Niin olen minäkin.

Maailma on murenemassa. Meidän on toimittava.

Mutta on toimittava harkiten eikä paniikissa.

Se ei ole koskaan viisasta.

Kaaos sai meidät muuttamaan maasta toiseen.

Tuo on Nordahlin talo.

Olemme varjostaneet häntä. Hän on Kansallisliikkeen johtaja.

Hän oli pikkutekijä Tanskan Pojissa.

Nyt hänen puolueestaan on tulossa Tanskan suurin.

Mutta hän ei määrää vielä.

Ehkä hän ei nouse valtaan. Miksi pitäisi tehdä tämä?

Antaaksemme selvän ja selkeän viestin.

Tälle maalle ja muulle Euroopalle: Meitä eivät ääliöt johda.

Hänellä ei ole henkivartijoita.

Hän tulee aina samaan aikaan kotiin. Jos ryhdyt tähän, —

kerro äidillesi, että olet töissä minulla, —

ja ryhdy harjoittelemaan Alin kanssa.

Mieti asiaa.

Mitä sinä teet? —Lähden pois joksikin aikaa.

Minne? —Hassanilla on minulle työtä.

Mutta ei siis kahvilassa? —Ei.

Millaista työtä?

Puran taloja Alin kanssa.

Etkö kertoisi, minne menet ja kuinka pitkäksi aikaa?

Miksi lähdet pois? —En ole enää mikään lapsi.

Halusit, että hankin työtä ja saan jotakin aikaan.

Minulle tarjottiin tätä.

Yritä kunnioittaa sitä, että olen sinun äitisi.

Haluan, että sinulla on tulevaisuus. En sitä, että jätät minut ja veljesi.

Etkö kuule, mitä täällä tapahtuu? Minä kuulen sen joka päivä.

Etkö ymmärrä, että me tarvitsemme sinua?

Miksi olet muuttunut? Kerro, mitä on tapahtunut.

Veljesi on ollut hyvin peloissaan ja surullinen.

Hän ei halua kertoa, mikä on vialla. Sinun täytyy puhua hänen kanssaan.

Etkö välitä meistä? Haluatko pois hinnalla millä hyvänsä?

Eikö se vieläkään toimi? —Ei.

Älä viitsi sanoa äidille, että sinua pelottaa.

Olet iso, vahva mies. Vai mitä?

Nouse ylös ja jännitä lihakset. Nouse ja jännitä lihakset.

Jännitä.

Älä hymyile.

Näytänkö sinulle, miten kuuluu tehdä?

Okei. Kädet alas. Aloitamme näin.

Näin. Sitten sanot: "Tännepäin vai tännepäin?"

Sitten sanomme...

En tarvitse eväitä. —Sain ne jo valmiiksi.

Olet liian laihakin. Sinun pitää syödä enemmän.

Se on noloa, äiti. Siellä on ruokaa.