The Tearsmith (Fabbricante di lacrime)

PERUSTUU ERIN DOOMIN ROMAANIIN FABBRICANTE DI LACRIME

JULKAISSUT ADRIANO SALANI EDITORE

Äiti, mihin sinua sattuu? -Tähän.

Nyt se menee ohi.

Hyvä, Nica. Lempeydellä...

Lempeydellä voi parantaa kaiken.

Susi! -Miten kaunis.

Ei se ole kaunis. Sudet ovat pelottavia.

Vain siksi, että joku päätti, että ne ovat pahoja saduissa.

Se ei ole aina totta.

En näe sitä. Missä se susi on?

Varo! Kuorma-auto! -Ei!

KYYNELTEN VALTIAS

Meillä oli paljon tarinoita Haudassa.

Kuiskattuja kertomuksia, iltasatuja.

Hiljaa kynttilänvalossa kerrottuja taruja.

Tunnetuin oli taru Kyynelten valtiaasta.

Se kertoi maailmasta, jossa kukaan ei kyennyt itkemään.

Ihmiset olivat kuin tyhjiä kuoria vailla tunteita.

Mutta piilossa maailmalta äärettömässä yksinäisyydessään -

eli varjojen peitossa kalpea ja kumara käsityöläinen.

Hän loihti lasinkirkkaista silmistään kristallikyyneleitä.

Ihmiset menivät hänen luokseen pyytämään kykyä itkeä ja tuntea edes jotain.

Käsityöläinen laittoi kyyneleensä heidän silmiinsä.

Sitten he itkivät vihaansa, epätoivoaan, tuskaansa ja ahdistustaan.

Ulos purkautui raastavaa intohimoa, pettymyksiä ja kyyneleitä.

En olisi arvannut, että sellainen paikka olisi -

ja kuinka paljon kaipaisin vanhempiani.

Mutta ennen kaikkea en olisi arvannut, että kokisin sen tarinan itse.

Sinä olet varmaankin Nica.

Se on perhosen nimi.

Onpa outoa antaa lapselle hyönteisen nimi, joka elää vain muutaman päivän.

Täällä ei ole montaa sääntöä:

Järjestys, kunnioitus ja kuuliaisuus.

Pärjäät, jos noudatat niitä. Ota matkalaukku.

Tavarat kuuluvat kaikille.

Anna kaulakorusi. Henkilökohtaiset esineet ovat kiellettyjä.

Mutta se on äidin. -Järjestys, kunnioitus ja kuuliaisuus.

Et kai halua niskoitella heti ensimmäisenä päivänä. Rigel?

Minulle se ei olisi pelkkää tarua.

Tapaisin Haudassa Kyynelten valtiaan.

Itku ei tuo menetettyä takaisin.

Adeline, saata hänet huoneeseensa. Vauhtia.

Lapset, menkää sisälle.

Julia nukkui tässä. Hänet adoptoitiin eilen.

Oletko ollut täällä kauan?

Olen liian vaalea.

Margaret-neiti sanoo, että näytän sairaalta.

Ollaanko parhaita ystäviä?

Nica, he tulivat.

Lupaan tulla käymään. -Ei missään tapauksessa.

Lähde, äläkä katso taaksesi.

En olisi selvinnyt ilman sinua.

Se on nyt sinun.

Tunsin Haudassa vankilan kalterit ympärilläni.

Joka ikinen päivä toivoin, että joku tulisi hakemaan minut.

Että he katsoisivat minua silmiin ja valitsisivat minut kaikkien joukosta.

Että he haluaisivat juuri minut, vaikken ollut erityinen.

Mutta kukaan ei valinnut minua.

Kukaan ei halunnut tai huomannut minua.

Olin aina näkymätön.

Oletko valmis?

Olen. -Minuakin pelottaa vähän.

Autanko kantamaan tavarasi alas? -Minulla on vain tämä.

Kannustamme jakamaan kaiken.

Satutitko itsesi?

Hän pitää huolta eläimistä. Hänellä on aina haavoja sormissa.

No niin, Nica. Älä unohda, mitä olet oppinut.

Järjestys, kunnioitus ja kuuliaisuus.

Ja muista, että olet koeajalla. Huoltajuus voidaan kumota.

Jos aiheutat ongelmia, haemme sinut, eikä adoptiota käynnistetä.

Kaikki menee varmasti hyvin.

Hyvä on. Menisimmekö sitten?

Ne kädet... Ne valkoiset kädet, jotka liukuivat mutkitellen koskettimilla.

Tässä oli Haudan silmäterä, kultapoika.

Lapsi, jonka kaikki halusivat. Täydellinen kaikkien kanssa, paitsi minun.

Kuka hän on?

Hän on Rigel.

Näitte pojat tiedot. Oletteko varmoja?

Talo on iso, ja Nica saa tuttua seuraa.

Mutta yhdestä teinistä huolehtiminen on tarpeeksi vaikeaa.

Rigel on hyvin ongelmallinen poika. Vain me osaamme käsitellä häntä.

Ei huolta, Margaret-neiti. Tiedämme, mitä teemme.

Sitähän varten koeaika on olemassa.

Selvä. -Kiitos.

Olin aina toivonut saavani perheen, kodin ja elämän Haudan ulkopuolella.

Nyt kun kaikki oli viimein toteutumassa, en voinut uskoa, että vierelläni oli hän.

Rigel oli viimeinen ihminen, jonka olisin halunnut siihen.

Mutten voinut vihata häntä.

Osa sielustani oli jo niin tottunut häneen,

etten osannut suhtautua enää kylmän välinpitämättömästi.

Käykää sisään.

Perillä ollaan.

Tämä ei ole mikään palatsi, mutta täältä ei puutu mitään.

Anna on muuten siisteysintoilija. -Samaa ei voi sanoa sinusta.

Soitatteko pianoa?

Poikamme soitti sitä.

Näytän teille huoneenne.

Norman, menisitkö Rigelin kanssa? -Ilman muuta.

Mennäänkö?

Ystäväni auttoi minua.

Toivottavasti pidät siitä.

Minulla ei ole aikoihin ollut omaa huonetta.

En tiedä, onko se makuusi.

Jos sopii, voit laittaa tämän huomenna kouluun.

Se taitaa olla sinun kokoasi. Se kuului...

Ostetaan sinulle myöhemmin uusi.

Ei tarvitse. Tämä on varmasti täydellinen.

Tässä on koulupukusi huomiseksi.

Tämä on Klaus.

Se viihtyy omissa oloissaan.

Mutta se osaa halutessaan olla myös herttainen.

Saanko tulla?

Rigel, nyt kun olemme... -Olemme mitä?

Nyt kun olemme täällä yhdessä,

haluaisin, että kaikki sujuisi hyvin Annan ja Normanin kanssa adoption suhteen.

Jos haluat asioiden sujuvan, pysy kaukana minusta.

Älä tule huoneeseeni. Ei nyt, eikä koskaan.

Onko tuo uhkaus?

Se on neuvo,

koiperho.

Kasvihuone pihalla on minun. Kasvatan ja myyn kukkia ja kasveja.

Oletko samalla alalla, Norman? -En. Olen tuholaistorjuja.

Hävitän torakoita, muurahaisia, hiiriä...

Mutta vain jo kuolleita tai hyvin vaarallisia eläimiä.

Tulitteko hyvin toimeen laitoksessa?

Kasvoimme yhdessä. Olemme kuin sisarukset.

Tunnemme toisemme hyvin. Olemme kuin sisarukset.

Käyn vessassa.

Toki.

Eikö Rigel olekin tähden nimi?

Olivatko vanhempasi kiinnostuneita tähdistä?

Margaret-neiti antoi sen nimen. En koskaan -

tavannut vanhempiani.

Anteeksi, minäkin poistun hetkeksi.

Tunsin yhä hänen sormiensa kosketuksen kuin polttomerkin ihollani.

Hänen myrkyllinen viehätyksensä oli läpitunkeva. Hän oli läpitunkeva.

Et olisi saanut sännätä pakoon.

Huolestutit tulevat vanhempamme.

Tämä on sinulle pelkkää peliä, vai mitä?

Sinä tämän aiheutit, koiperho.

Pysy kaukana minusta.

Mitä jos Anna ja Norman näkisivät, kuinka halveksut minua?

Ettei kaikki olekaan niin täydellistä. He voisivat muuttaa mieltään.

Jonain päivänä he tajuavat, kuka olet oikeasti.

Kuka minä sitten olen?

Sinä olet Kyynelten valtias.

Oletko itkenyt?

En.

Älä valehtele. Muuten Kyynelten valtias vie sinut pois.

Onko hän oikeasti olemassa?

Kuka? -Kyynelten valtias.

En tiedä. Ehkä he vain sanovat niin, koska eivät halua, että tunnemme mitään.

Meistä ei tule samanlaisia.

Peter! -Rigel voi taas huonosti. Tulkaa!

Mitä? -Kuulitko?

Sänkyyn siitä! Heti paikalla!

Ei mitään hätää.

Ei mitään hätää.

Hei, kohta on kiire!

Osaatteko nyt palata kotiin?

Se on helppoa. -Ylitätte vain rautasillan.

Selvä. Älä murehdi.

Heippa. -Illalla nähdään.

Ole varovainen, koiperho.

Ekan päivän kuva. Olen Billie, tervetulokomitea.

Otamme täällä Barnabyssa asiat vakavasti. Mennään.

Tuleeko Nica Nikitasta? -Se on vain Nica.

Kaikilla on sama ilme ekana päivänä. Olisitpa nähnyt omani. Ole hyvä.

Kasvoja on ihana kuvata. Minulla on kuva kaikista oppilaista.

Phelpsistä ehkä muutama.

Vain paras ystäväni puuttuu. Mikistä on mahdoton saada kuvaa.

Hän vihaa valokuvia. Tule, esittelen sinut.

Miki? Tämä on se uusi tyttö.

Moi.

Älä välitä, hän on oikeasti kultainen.

Kaadan uuden tytön sänkyyn viikon sisällä.

Huomenta, Nica. Tervetuloa. -Huomenta.

Minä olen Kirill.

Olet saanut loistavat arvosanat tieteistä. Hienoa.

Kuulitko? -Pysykää paikoillanne.

He tappelevat!

Lopettakaa!

Rigel.

Lopeta! Lopettakaa!

Phelps, nouse ylös!

Haluatko, että sinut erotetaan taas? -Hän aloitti sen!

Selitämmekö sen rehtorille? -Ei, älkää.

Sinäkö olet Rigel Wilde?

Menetkö terveydenhoitajalle? Tunnille siitä sitten. Nyt heti.

Ensi kerralla saatte huomautuksen.

Mitä te siinä tuijotatte? Tunnille, kaikki. Nyt!

Onko hän veljesi?

Hän ei ole veljeni.

Totta, emme ole sisaruksia.

Vihdoinkin joku löylytti Phelpsiä, mikä idiootti.

Niin?

Luetko vieläkin? -Teen muistiinpanoja.

Tiedätkö, miksei Rigel halunnut syödä kanssamme?

Onko koulussa ongelmia?