The Doorman

YHDYSVALTAIN SUURLÄHETYSTÖ BUKAREST, ROMANIA

Böö! Katso, mitä löysin.

Karkkia! –Tykistökersantti Gorski.

Niin?

Tyttäreni arvostaa varmasti naisen seuraa.

Mennäänkö, herra Laughlin?

Tule, Nira. Tehdään olomme mukavaksi.

Vartioikaa VIP–tytärtä Kotka 3:ssa. –Kuitti.

Käydään läpi esitys. –Tämä on tosi nätti.

Kaikki ryhmät, kuutonen täällä. Radiotarkistus.

Kotka 1 kuittaa. –Kotka 2 kuittaa.

Kotka 3 kuittaa. –Kotka 4 kuittaa.

Kotka 9, Kotka 6 täällä. Radiotarkistus.

Miksi meidän mukanamme on niin monta autoa tänään?

Jotta sinä ja äitisi olette turvassa. –Selvä.

Saanko vielä karkkia?

Joudun vielä pulaan takiasi.

Vain yksi. –Kiitos.

Meillä saattaa olla ongelma. Liikettä metsässä kello kolmessa.

Mitään ei näy.

Voi helvetti!

Johnson, anna mennä!

Ali? –Sinulle ei tapahdu mitään.

Onko Nira kunnossa?

Peruuta!

Kultaseni, istu täällä ja pysy matalana.

Tule äkkiä!

Äiti!

Milloin sinä palasit? –New Yorkiinko? Viikko sitten.

Onko sinulla asuntoa? Entä työtä?

Minua ei odottanut täällä mikään paraati.

Kaipasimme sinua hautajaisissa.

En saanut matkustaa. –Vaikka kyse oli siskostasi?

Non sibi sed patriae. "Ei itselleen, vaan maalle."

Se on merivoimien motto, ei meidän. –Se tuntui järkevältä silloin.

Lapsille tekisi hyvää nähdä tätiään. Haluatko tavata heidät?

Jonin?

Selvä on sitten.

Talossa, jossa olen töissä, on työpaikka.

Siellä tehdään remonttia. Jos saat työn, paikka on lähes tyhjä.

Se ei ole niin jännittävää kuin mihin olet tottunut.

Kun taistelimme Vietnamissa, näimme paljon asioita.

Sodan jälkeen meidän kokemuksiamme ymmärsivät –

vain toiset sotilaat. On ryhmiä, joissa voisit puhua.

Älä ole huolissasi. Kaikki on hyvin.

Otan selvää siitä työstä.

On ollut ikävä sinua, Pat–setä.

Olen sinulle velkaa Metsin liput. –Vasta sitten kun on kunnon joukkue.

Mistä löydän Borz Blasevicin?

Pukuhuoneesta. Hissillä kellariin ja vasempaan.

Äläkä sano, että olemme sukua. Pääset helpommalla.

Selvä.

Hei, Pat–setä? Kiitos.

Hei. –Hei.

Oletko sinä Gorski? –Olen, sir.

Pat sanoi, että tulet. Hän on mukava kaveri.

Vai mitä? Voit laittaa tavarasi...

Tänne. Anteeksi nyt, kaikki on unisexiä täällä.

Tämän takia pidän Rahmaninovista.

Hän osaa yllättää. –Ajattelen samoin Dylanista.

Thomas? –Bob.

Et taida olla klassikkojen ystävä. –En oikeastaan, sir.

Unohda tuo herroittelu. Täällä saa tarpeeksi mielistellä muutenkin.

Ei tarvitse tehdä sitä toisilleen. Saat opetella hommia kaksi päivää.

Saat pääsiäisen vapaaksi. Talo on silloin tyhjä.

Kun palaat maanantaina, saat vahtia Carringtonia –

kun se saa kasvojenkohotuksen. Selviätkö siitä?

Teen parhaani, sir. –Hyvä.

Mennään jo! –Oliver!

Hei!

Nainen ovimiehenä?

Carrington pyrkii moderniin imagoon. Olen pahoillani.

Minä voin auttaa. –Ei tarvitse.

Vaadin saada auttaa. –Kiitos.

Ettekö muuta pois remontin ajaksi? –Borz antoi meidän jäädä.

Bernard–raukka sai halvauksen seitsemän vuotta sitten.

Kalkkikset eivät pidä muutoksista. –Ette ole vielä kovin vanha.

Olet niin ystävällinen.

Valehtelija, mutta silti ystävällinen.

Tästä oli paljon apua.

Siskosi puhui sinusta aina. Nyt tiedän, miksi.

Mistä te tunnette siskoni? –Etkö sinä ole Ali?

Siskosi asui täällä perheineen. Mies ja lapset ovat yhä täällä.

Missä hän asuu? –10C:ssä.

Ihana perhe, mutta se oli niin traagista heille.

Hyvää pääsiäistä!

Mikset kertonut minulle? –Aioin kyllä kertoa.

Ajattelin, että perheen läheisyys voisi...

Se voisi olla...

Mukavaa.

Max, avaa ovi. –En ehdi.

Heitän kohta sen pelin ikkunasta ulos.

Mitä? –Onko isäsi kotona?

Sinua kysytään. –Kuka se on? Teen töitä.

Ali...

Mitä helvettiä on tekeillä? –Oletko töissä täällä?

Olen. Eikö se muka liity sinuun mitenkään?

Ei. –Hemmetin Pat–setä...

Haluatko tulla sisään? –En. En pyytänyt tätä.

En todellakaan tiennyt, että päätyisit tänne.

Jasper! Hemmetti.

Lily, ei tuollaista kieltä.

Meidän pitää etsiä se.

Pitää vastata. Se on kustantajani Lontoosta.

Puhelumme ovat menneet ristiin koko aamun. En viivy kauan.

Tarvitsetko apua? –Jasper voi olla jo missä tahansa.

Nyt tarvitaan Maxia. Tule! –Selvä on.

Max!

Mene pois.

Lily, mitä helvettiä? –Jasper karkasi taas. Auta meitä.

Häivy! En ehdi etsiä typerää kissaasi.

Jos et auta, kerron isälle, että poltat taas maria.

Jasper! Tule tänne! –63 asuntoa kymmenessä kerroksessa.

Kaikki on auki remontin takia. Tähän menee ikuisuus.

Maxilla oli Carringtonin piirustukset ollessaan partiossa.

Max partiossa? Voin kuvitella sen.

Jasper!

Jasper!

Mihin veljesi meni?

Max, tämä ei ole hauskaa!

Mihin sinä menit? Max...

Idiootti! –Mistä sinä oikein ilmestyit?

Talo on täynnä salaovia. Palvelijat kulkivat niiden kautta.

Jasper!

Mikä sinun nimesi olikaan? –Ali.

Ali–tätikö? Äiti kertoi sinusta kaiken.

Niinkö? –Kyllä. Olit hänen sankarinsa.

Miten löydämme Jasperin? –Katsotaan kellarista.

Tuo oli Jasper!

Miksi tässä on muuri? –Talon alle rakennettiin metrotunnelia.

Rahat loppuivat 40–luvulla, joten se suljettiin.

Jasper!

Kunpa se olisi kunnossa. –Max, anna puhelimesi.

Tuolla se on. –Mitä nyt tehdään?

Katsotaanpa.

Mitä hän tekee? –Älkää sitten kokeilko tätä kotona.

En uskonut meidän näkevän enää Jasperia –

mutta sitten Ali–täti meni alas kuin Hämähäkkimies ja pelasti sen!

Ihanko totta? Hän on aina osannut yllättää.

Laita äidin minttukastike alulle. Tulen ihan kohta.

Tuletko pääsiäisaterialle huomenna? Minä valmistan sen.

Tulisin mielelläni, mutta... –Täytyyhän sinun syödä.

Saamme mahdollisuuden elvyttää suhteemme.

En halua sitä.

Vien lapset Englantiin maanantaina. Saat olla täällä yksin.

Jäimme vain siksi, että Lily halusi valmistaa aterian äitinsä tavoin.

Emme pitäneet juuri yhteyttä. Sitten en tiennyt, mitä sanoa.

Suostu nyt, Ali.

Oletko yhä täällä? Vuorosi päättyi yli tunti sitten.

Etkö ole menossa pääsiäisaterialle?

Lupasin rouva Herschille korjata hänen mikroaaltouuninsa.

Sehän on huomaavaista. –En halua tuottaa pettymystä.

Jaetaanko yksi olut? Aloitetaan juhla.

Sopiihan se.

Hei, kallista lasia. Etkö ole ennen kaatanut olutta?

Näinkö? Onko nyt parempi? –On.

Onko kallistus oikea? Mitä aiot tehdä tänään?

Kotiin, tv:n katselua ja nukkumaan. –Etkö aio juhlia?

Tässä on sentään olutta.

Joko sinä palasit? Käskin pitää pyhät vapaata.

Stantonit kutsuivat minut syömään. –Oletpa nopea.

Ehkä olen vain niin vakuuttava. He laittoivat ruokaa.

Jäisin mielelläni pois, mutta lupasin jo, joten...

Selvä.

Säästänkö sinulle vähän piirakkaa? –Ei, minä laihdutan.

Omapa on menetyksesi.

Pidä hauskaa.

Aloitetaanko?

Häirintälähetin on valmis.

Leikkaa se sininen. Minä teen sen.

Minä hoidan sen. Kiitos.

Hei!

Nyt rokataan!

Mikä tuo on? –Tein sen sinulle.

Sehän on upea. Miten teit sen? Näyttää ihan minulta.

Käytin kuvaa, jossa olet isän kanssa.

Mistä löysit tämän? –Isän muistojen kirjasta.

Pidätkö siitä? –Se on upea.

Paljon kiitoksia. Laitan sen tähän, jotta kaikki voivat nauttia siitä.

Luuletko heidän pitävän siitä?

Totta kai.

Muista puheen ollen, missä isäsi on?

Hänellä on kiireitä. –Kuten aina.

Äitisi kertoi minulle tarinan. Tiedätkö, mitä käsikellukkeet ovat?

Isä pakotti käyttämään niitä, kun opettelin uimaan. Tosi turhauttavaa!

Ajattele, jos pitäisit niitä aina. –En kestäisi sitä, kuolisin.

Isäsi käytti niitä aina lähtiessään ulos.

Pilailetko sinä? –Puhun totta.

Isoäitisi asui talossa ison järven rannalla.

Aina kun isäsi halusi lähteä ulos leikkimään, niitä piti käyttää.

Ei ole totta!

Aina kun suutut vähän isälle, muista käsikellukkeet.

Käsikellukkeet...

Anteeksi, minulla oli dedis.

Nyt sain kustantajan pois kimpustani.

Mitä sinä teet? Auta siskoasi.

Jäikö minulta jotain väliin? –Mitä? Ei toki.

Ei mitään. Puhumme vain kasviksista.

Aivan. –Selvä.

Pat tuli varmaan korjaamaan mikroaaltouunin.