Forrest Gump

Päivää. Minä olen Forrest. Forrest Gump.

Otatteko suklaakonvehdin?

Minä voisin syödä näitä vaikka miljoonia.

Äiti tapasi sanoa: "Elämä on kuin suklaarasia -

koskaan ei tiedä, mitä saa."

Nuo ovat varmasti mukavat kengät.

Niillä voi kulkea koko päivän ihan kevyesti.

- Minäkin haluaisin tuollaiset. - Minun jalkojani särkee.

Äiti tapasi sanoa -

että kengät kertovat paljon ihmisestä.

Minne he ovat menossa, mistä tulossa.

Minulla on ollut monet kengät.

Jos oikein yritän -

muistan varmasti ensimmäiset kenkäni.

Äiti sanoi, että ne veisivät minut minne vain.

Ne olivat taikakenkäni.

Voit avata silmäsi, Forrest.

Kävelehän vähän.

Miltä ne tuntuvat?

Hänellä on erittäin vahvat jalat, rouva Gump.

Selkä vain on kiero kuin poliitikko.

Mutta senhän me korjaamme.

Äiti nimesi minut sisällissodan sankarin -

kenraali Nathan Bedford Forrestin mukaan.

Äiti sanoi, että olimme sukua.

Kenraali perusti seuran nimeltä Ku Klux Klan.

Heillä oli viitat ja lakanat -

ja he esittivät kummituksia.

He pukivat hevosilleenkin lakanat ja ratsastelivat ympäriinsä.

Niin sain nimeni. Forrest Gump.

Äiti sanoi, että Forrest muistuttaisi siitä -

että joskus jokainen tekee hullulta tuntuvia asioita.

Anna minä autan. Tähän suuntaan.

Mitä te toljotatte?

Ettekö ole ennen nähneet poikaa, jolla on jalkatuet?

Älä anna kenenkään väittää, että he ovat sinua parempia.

Jos Jumala olisi halunnut kaikista samanlaisia -

kaikilla olisi tuet.

Äiti osasi aina selittää asiat niin, että ymmärsin ne.

Asuimme kantatie 17:n varrella -

Greenbow'n liepeillä Alabamassa -

Greenbow'n piirikunnassa.

Talo oli ollut äidin suvulla siitä asti, kun isoisän isoisän isoisä -

tuli meren yli tuhat vuotta sitten tai jotain.

Meillä oli monta tyhjää huonetta -

ja äiti päätti vuokrata niitä lähinnä matkaajille -

jotka tulivat Mobilesta, Montgomerysta ja muista paikoista.

Niin me saimme rahaa. Äiti oli fiksu nainen.

Muista, mitä sanoin.

Sinä et eroa muista mitenkään.

Kuulitko, Forrest? Sinä olet ihan niin kuin muutkin.

Et eroa muista.

Poikanne on erilainen. Hänen ÄO:nsa on 75.

Kaikki me olemme erilaisia.

Äiti halusi minulle hyvän koulutuksen -

ja vei minut Greenbow'n kouluun.

Tapasin siellä rehtorinkin.

Näytän teille jotain.

Tämä on normaalia. Forrest on täällä.

ÄO:n on oltava vähintään 80 koulunkäyntiä varten.

Hänen on mentävä erityiskouluun.

- Hänellä on siellä hyvä olla. - Mitä normaali muka tarkoittaa?

Hän voi olla hitaanpuoleinen, mutta minun Forrestini -

saa samat mahdollisuudet kuin muutkin.

Häntä ei kouluteta suojatyöhön.

Kysymyshän on viidestä mitättömästä pisteestä.

Keksimme varmasti jotakin.

Koulujärjestelmämme on edistyksellinen.

Kukaan ei saa jäädä muista jälkeen.

Onko herra Gumpia olemassa, rouva Gump?

Hän on lomalla.

Sinun äitisi suhtautuu vakavasti koulunkäyntiisi.

Sinä et taida paljon puhua.

"Viimein hänen oli pakko yrittää. Se näytti helpolta -

mutta mitä tapahtuikaan..."

- Mitä loma tarkoittaa? - Lomako?

Se, missä isä on.

Loma on sitä, että lähtee jonnekin eikä palaa koskaan.

Voisi kai sanoa, että me olimme aivan yksin.

Mutta ei se haitannut. Talo ei ollut koskaan tyhjä.

Väkeä tuli ja meni koko ajan.

Ruoka on valmista!

Välillä meillä oli niin monta vierasta -

että joka huoneessa oli matkalainen.

Heidän omaisuutensa oli kapsäkeissä, hattulaukuissa ja näytelaukuissa.

Forrest, syömään!

Kerran eräällä nuorella miehellä oli kitarakotelo.

Forrest, et saa häiritä häntä.

Ei se mitään.

Näytän hänelle pari juttua kitaralla.

Ruoka on valmista, jos teillä on nälkä.

Hienoa. Kiitos, rouva.

Näytä vielä se äskeinen. Vähän hitaammin.

Se kitara kuulosti mukavalta.

Aloin liikkua musiikin tahtiin ja heiluttaa lanteitani.

Yhtenä iltana olimme ostoksilla -

ja kuljimme kodinkoneliikkeen ohi. Ja arvatkaas mitä?

Tuo ei ole lapsille.

Joitain vuosia myöhemmin se nuori mies, jota sanottiin Kuninkaaksi...

Hän oli laulanut liikaa -

ja sai sydänkohtauksen tai jotain.

On varmasti raskasta olla kuningas.

Toiset asiat muistaa, toisia ei.

- Tee nyt parhaasi, Forrest. - Ihan varmasti.

Muistan ensimmäisen koulumatkani oikein hyvin.

Tuletko kyytiin?

Äiti kielsi menemästä vieraiden kyytiin.

Tämä on koulubussi.

- Minä olen Forrest. Forrest Gump. - Minä olen Dorothy Harris.

Nyt me tunnemme toisemme.

Varattu.

Varattu!

Tähän et voi istua.

Hassua, mitä nuori mies muistaakaan.

En muista syntymääni.

En muista ensimmäisiä joululahjojani -

tai ensimmäistä eväsretkeäni.

Mutta muistan, kun kuulin -

kauneimman äänen koko maailmassa.

Sinä voit istua tähän.

Hän oli kauneinta, mitä olin nähnyt.

Kuin enkeli.

Istutko siihen vai et?

Mikä sinun jalkojasi vaivaa?

Ei mikään, kiitos vain. Minun jalkani ovat ihan kunnossa.

Istuin hänen vieressään -

ja me juttelimme koko matkan.

Äiti sanoo, että selkäni on umpikiero.

Äidin lisäksi kukaan muu ei jutellut kanssani.

Oletko vähän tyhmä?

Äiti sanoo, että typeryys ihmisen tyhmentää.

- Minä olen Jenny. - Minä olen Forrest. Forrest Gump.

Siitä lähtien olimme aina yhdessä.

Kuin paita ja peppu.

Hän opetti minua kiipeämään.

Kyllä sinä pääset tänne.

Minä opetin häntä roikkumaan.

Hän opetti minua lukemaan. Ja minä häntä keinumaan.

Joskus vain istuimme ja katselimme tähtiä.

- Äiti alkaa olla huolissaan. - Jää vielä vähäksi aikaa.

Jenny ei koskaan halunnut mennä kotiin.

Hyvä on sitten.

Hän oli kaikkein paras ystäväni.

Ainoa ystäväni.

Äiti sanoi, että ihmeitä tapahtuu koko ajan.

Kaikki eivät sitä usko, mutta niin on.

Hei, typerys!

Oletko sinä vammainen vai vain tyhmä?

- "Minä olen Forrest Gimp." - Juokse pakoon.

Juokse, Forrest! Juokse!

- Ottakaa pyörät! - Äkkiä!

Varo, typerys, me tulemme! Me näytämme sinulle!

Juokse, Forrest! Juokse!

Älä mene karkuun!

Juokse, Forrest!

Tätä voi olla vaikea uskoa.

Mutta minä juoksin kuin siivillä.

Siitä lähtien minä juoksin aina joka paikkaan.

Poika juoksee kuin hullu.

Minähän kerroin, ettei Jenny halunnut mennä kotiin.

Hän asui ikivanhassa talossa.

Hänen äitinsä meni taivaaseen, kun Jenny oli viisi -

ja hänen isänsä oli jonkin sortin maanviljelijä.

Jenny?

Hän oli hellä mies.

Aina suukotteli ja hyväili Jennyä ja hänen siskojaan.

Yhtenä päivänä Jenny ei ollut koulubussissa.

Miksi et tullut kouluun?

Hiljaa! Isä nukkuu.

- Jenny! - Tule!

Minne sinä juoksit? Tule tänne, tyttö!

Missä sinä olet?

Jenny, missä olet?

Rukoile minun kanssani, Forrest.

Rakas Jumala, muuta minut linnuksi, että voin lentää täältä kauas pois.

Rakas Jumala, muuta minut linnuksi, että voin lentää kauas pois.

Äiti sanoi aina, että Jumala on salaperäinen.

Hän ei muuttanut Jennyä linnuksi -

vaan lähetti poliisin sanomaan -

ettei Jennyn tarvinnut enää asua siellä.

Hän muutti isoäitinsä luokse Creekmore Avenuelle.

Hyvä niin, sillä se oli lähellä.

Toisinaan Jenny livahti illalla ulos ja tuli meille -

koska häntä pelotti. En tiedä, mikä häntä pelotti.

Ehkä hänen isoäitinsä koira. Se oli ilkeä koira.

Jenny ja minä olimme parhaat ystävät koko kouluajan.

- Hei, typerys! - Lopeta!

Juokse, Forrest! Juokse!

- Kuulitko, typerys? - Juokse, Forrest!

Autoon siitä! Hän pääsee karkuun! Vauhtia!

Juokse, Forrest!

Juokse, Forrest!

Minullahan oli tapana aina juosta joka paikkaan.

En uskonut pääseväni sillä mihinkään.

Kuka piru tuo on?

Hän on Forrest Gump, valmentaja. Kylähullu.

Uskomatonta kyllä, minäkin pääsin opiskelemaan.

Juokse, Forrest!

Juokse!

Juokse! Juokse!