Darling Companion

Selkäni ei ole tuntunut näin hyvältä kolmeen vuoteen.

Se on työtäni. Olen kirurgi, en mikään nero.

-Voi luoja, Mitch. -Kehuin setääsi neroksi.

-Lääkärit ovat vaatimattomia. -En malta päästä golfaamaan.

-Koska saan taas pelata? -Riippuu toipumisestasi.

-Emme tahdo tehdä tätä toiste. -Selvä.

-Oli kiva nähdä Ellietä ja vauvaa. -He ovat jo palaamassa New Yorkiin.

-Beth ei kai pidä heidän lähdöstään? -Kyllä hän pärjää.

Ethan. Meidän on hyvästeltävä.

Se on rankkaa, mutta...

Meidän on vain kestettävä se.

Käykö se? Olet mietteliäs.

Kun saat gradun valmiiksi, tule Nykiin.

-Kutsutaan Jeffin kaveri syömään. -Tuskin hän on tyyppiäni.

Voisitko peittää suusi?

Ehkä niin. Äiti, sinun on luovutettava hänet.

-Anna Mi-Mille suukko. -Hei, kaveri.

Soita, kun hän alkaa kävellä. Lennän New Yorkiin.

Miten joku voi aivastaa noin vauvan lähellä?

-Vauvat ovat rasittavia. -Paitsi kun ne ovat omia.

-Olitko yhtä kärsivällinen kanssamme? -Olen edelleen.

-Mihin laitoin avaimeni? -Muistaakohan Ethan meidät jatkossa?

-Voi ei, anteeksi. -Ei se mitään.

-Ei hän sinua unohda. Olin typerä. -Etkä ole.

Voi ei.

-Hei, isä. -Enkö soittanut äidillesi?

Soititkin, hänellä on kiire.

-Pääsivätkö he matkaan? -Koneessa ovat.

Kysy, muistiko äiti käydä pesulassa.

Haitko isän vaatteet? Haki hän.

-Anna puhelin hänelle. -Hän soittaa takaisin.

Se ei käy. Menen leikkaukseen.

Odotas. Hän on tuohtunut. Itkeekö hän?

-Vähän. Niin kuin me kaikki. -No niin, pystyt tähän.

Käske hänen rauhoittua.

-Kiitos, kulta. -Minä ajan.

-Isä osaa olla ikävä. -Hänestä ylireagoin.

-Hänen työssään on oltava vahva. -Puolustelet häntä aina.

Voi luoja.

-Käänny ympäri! -Mitä? Olemme moottoritiellä?

-Näitkö ruumiin? -Mene tuosta liittymästä!

-Käänny ympäri! -Mitä? Olemme moottoritiellä?

-Näitkö ruumiin? -Mene tuosta liittymästä!

-Käänny ympäri! -En voi.

-Odota. Oletko varma? -Tule tältä puolelta.

Täällä.

Hei! Hei, kaveri.

Älä koske siihen. Se on likainen. Sillä voi olla vesikauhu.

Miksei se nouse ylös? Putoaako siltä muuten sisäelimet?

Kulta, sitä pelottaa. Mitä voisimme antaa sille?

Haloo, hätäkeskus? Tämä ei ole hengenvaara.

Kenelläkään ei ole asetta. Ei, ei asetta!

-Keksin! -Haloo?

-Ethan rakastaa näitä. Ehkä koirakin. -Varo!

Hei, poika. Noin.

-Hyvä poika! Se otti sen! -Hätäkeskus?

Olen tiellä I-70 ja tämä on hengenvaara.

Ei mitään, homma kunnossa. Äiti, katso.

Emme saa käsitellä eläimiä.

Durley, meidän on mentävä.

Soitin eläinsuojeluun, tulevat parin tunnin päästä.

Parin tunnin? Ettekö auta meitä enempää?

Tässä tapauksessa meillä on lupa lopettaa koira.

Teidän on paras mennä.

Valitan, säännöt ovat säännöt. Tsemppiä.

-Siirretään se. -Koskisimme siihen?

-Olisipa minulla mies, jolle soittaa. -Niinpä.

Kulta, maailmassa on paljon loistomiehiä. Yrittäisit vähän.

Äiti, keskitytään asiaan. Miten siirtäisimme sen?

Missä se on?

Tässä on kirahvi.

Ketkä kurjimukset jättivät sinut tänne yksin?

-Silkkiä. Hyvä. -Hyvä poika.

Emme satuta sinua. Ole varuillasi.

Kas noin.

No niin. Tulehan, kulta.

Tule, poika. Katso, ei katkenneita luita!

-Autossa on lämmin... -Heitän paidan sen pään yli.

-Etkö suojaa penkkiä isän puvulla? -Ole tarkkana.

-Valmista? -Okei.

Yksi, kaksi...

...kolme.

Hei, olen tohtori Bhoola.

Rouva Winter, pelastitte koiran hengen.

Moni ei olisi pysähtynyt. Teillä taitaa olla omia koiria?

-Oletteko koiraihmisiä? -Enpä tiedä.

Entä te? Oletteko te koiraihmisiä?

Joo, en voi pitää näppejäni erossa niistä.

Siitä ei löydy mikrosirua. Emme tiedä sen omistajaa.

Sillä on haava kuonossa, pari ruhjetta.

Uskon, että koira paranee ruoalla ja kylvyllä.

-Toivottavasti jompikumpi ottaa sen. -En voi, gradu vie kaiken aikani...

En tiedä, miksi teen sitä... En voi ottaa lemmikkiä asuntooni.

-Rouva Winter? -Minä? Ei, mieheni ei halua koiraa.

Kurja juttu. Sen hampaat ovat kuluneet.

Se on ollut paljon yksin ja pureskellut ketjua.

Se on noin 7-vuotias. Tällaisia koiria ei juuri adoptoida.

Noin viikon kuluttua se luultavasti lopetetaan.

Äiti...

-Hyvä koira. -Beth?

-Hei kulta. -Isä, olemme täällä.

Hei, kaikki hyvin, poika. Rauhoitu.

Se vain säikähti.

Ei! Ei saa haukkua.

-Kenen koira tuo on? -Äidin. Hän pelasti sen hengen.

En antanut viedä sitä rankkurille. Soitan huomenna parille järjestölle.

-Mutta mehän emme hanki koiraa? -Minusta teidän pitäisi. Autan kyllä.

Sinä opiskelet. Ei hän tule joka aamu lenkittämään sitä.

-Minä tekisin sen mieluusti. -Beth, en tahdo koiraa. Tunnen sinut.

-Miten niin? -Tohtori Bhoola soitti.

Eläinlääkäri. Hän tulee käymään.

-Nyt vai? -Hänellä on kai lääkettä sille.

Käyn suihkussa. Koska täällä on likaista.

-Eläinlääkäri kotikäynnillä? -Komea mies.

Näitkö?

-Hienoa, että otitte sen kyytiinne. -Joseph, tässä on tohtori Bhoola.

-Sam. Hauska tavata, tohtori Winter. -Samoin.

-Riittääkö tämä? -Riittää, ette tahdo tätä lattialle.

Tuossa on ruhje. Suihkutetaan vain näin.

-Minkä nimen annoitte sille? -Freeway!

Et arvannutkaan pääseväsi kylpylään. Sinulla kävi tuuri.

-Emme pidä sitä. -Niin hän luulee.

Saisitte siitä hienon koiran.

Kiitos käynnistä. Toivottavasti potilaani eivät kuule kotikäynneistä.

-Voisinko viedä sen lenkille? -Toki. Voin tulla mukaan.

Se olisi hienoa. Haen takkini.

-Tuletko sinä? -En, siivoan kylpyhuoneen.

Tule, Freeway.

-Pitäisikö mennä mukaan? -Älä vaan.

Tule.

Odota meitä.

Minne luulet meneväsi?

Mukana ollaan.

Katso, mitä löysin.

-Miten tapasitte? -Älä kysy. Ei puhuta siitä.

-Miksei? -Se oli noloa...

Huomenta.

VUODEN KULUTTUA

BETHIN JA JOSEPHIN LOMAMÖKKI VUORISTOSSA

-Carmen, basilika loppui. -Maustetelineen takana on lisää.

-Carmen, tikkaat... -Älä sano mitään.

-Tikkaat? -Vajassa, vasemmalla.

Seremonia alkaa.

Voi, isä...

Namaste. Tervetuloa, minä olen Todd.

Grace ja Sam pyysivät minut vihkimään heidät.

Sain nettilupani jo viime viikolla, joten tiedän kyllä, mitä teen.

Jos välilevyssä on pullistuma, täytyy tehdä mikrodiskusleikkaus.

Sitä ei voida välttää. Käske Ruthien lähettää kuvat.

-Tule, Ethan. -Nähdään maanantaina.

Isä, kaikki ovat lähdössä. Mummi odottaa.

Äitisi on hänelle "Mi-Mi" mutta en tahdo olla "Pi-Pi".

Hän yrittää sanoa "pappa".

-Harjoittelemme sitä vielä. -Olet hyvä äiti.

Kiitos. Näitkö Samin Ethanin kanssa? Hänestä tulee hyvä isä.

Toivottavasti. Te tytöt näytitte ihanilta tänään.

Grace ei ole koskaan näyttänyt niin onnelliselta.

Hei. Hei, kulta.

-Pakkaamme auton. -Selvä.

Gracie, vielä ei ole liian myöhäistä muuttaa mieltä.

-Ehkä häämatkan jälkeen. -Selvä. Mutta älkää menkö sänkyyn.

Tiesitkö, että kun tytär pyytää hää- päivänään jotain, isän on toteltava?

Kummisedässäkö niin sanottiin?

-Äidillä voi olla rankkaa. -Hän pärjää.

-Voisitko tsempata? -Ainahan minä.

-Voisitko yrittää enemmän? -Tietenkin.

Hei, äiti. Turvallista kotimatkaa.

Miksei minua pyydetty jäämään yöksi?

-Haluatko jäädä? -En voi nukkua näin korkealla.

Missä poikaystäväsi on? Tahdon hyvästellä.

Täällähän minä, kultaseni.

Päästä irti, sinä seksikäs misu.

Olisi pitänyt arvata, että Pennyn äiti on kuuma pakkaus.

-Älä viitsi. -Äiti.

En voi istua takapenkillä, tulee matkapahoinvointia.

-Siksi pääset eteen. -Heikottaa kuitenkin.

Niin sitä pitää. Siksi annoin sen pillerin.

En ottanut sitä. En tiennyt, mitä se sisältää.

-Tiedät, mikä on parhaaksesi. -Hei.

-Jeff, kiitos uhrauksestasi. -Mitäs tuosta.

-Sam, sinulla on kova haastaja. -Odottakaa, kun tutustutte sukuuni.

Hei, Ethan.

-Pi-Pi. -Me yritämme...

-Olette rakkaita. -Heippa.

-Nähdään taas. -Heippa!

Et olisi sanonut, että jäämme yöksi.

-Pitäkää hauskaa! -Oli oikein mukavaa.

Kaikki olivat hyvällä tuulella. Penny ei sanonut mitään.

Violet, kukaan ei loukkaantunut. Sanoin, että sinulla oli muuta.

Russell? Ei häntä kukaan minään ruudinkeksijänä pidä.

Paitsi isoäitini, hän oli hulluna Russelliin.

Okei, mene vaan.

-Miksei vaimosi tullut? -En ole naimisissa. Oletko Carmen?

Olen Bryan, Josephin ja Bethin sukua.

Asutko täällä, hoidat paikkaa?

-Rankkaa duunia? -Ei tämä ole.

-Mikä niskaasi vaivaa? -Sitä särkee.

-Oletko hieroja? -Ei, olen kirurgi.

Rankka päivä. Anna kun minä...

-Mihin viedään? -Tuonne.