Parents (Forældre)

PARENTS

Huomenta.

Huomenta. —Oletko valmis?

Olen.

Hei sitten. Pidä hauskaa. Pidä huolta itsestäsi.

Tietenkin. —Hei sitten, kulta.

Nähdään. Heippa. —Hei.

Pärjäile. —Samoin.

Pärjäättekö ilman minua? —Juu. Soittele.

Muistitko kaiken? —Kaikki on mukana.

Hei sitten, Esben. —Odota vielä.

Kiitos. —Osta vaikka pitsaa.

Heippa. Soittelen.

Heippa, kulta. —Hei.

Kjeld, haluatko lounasta? —Kuulostaa hyvältä.

Menen puutarhaan. —Selvä.

Älä, Kjeld. Ei mennä avaimella. Meidän täytyy soittaa.

Haloo. —Hei, kulta. Me täällä.

Esben, voisimme tuoda tänne sen työhuoneen sohvan.

Ei kiitos. —Se näyttäisi kivalta...

En halua sitä, äiti.

Ei parane sanoa mitä vain. —Sohva olisi sopinut tänne.

Voisin asua täällä.

Hei. —Tässä on Sandra.

Hei. Minä olen Vibeke.

Hei. Sandra. —Hei. Kjeld.

Voidaanko jatkaa joskus toiste? —Enkö poraa näitä valmiiksi?

Emmekö voisi...

Mennään. —Juu, toki.

Kiitos.

Oli mukava tavata. —Samoin.

Kulta. —Niin?

Pitäisikö muuttaa pienempään asuntoon?

Entä talo? —Emme tarvitse näin paljon tilaa.

Voisimme hankkia asunnon kaupungista.

Tämä on Esbenin lapsuudenkoti. —Niin.

Hän voisi olla surullinen. —Hän ei asu enää täällä.

Onhan hänen välillä voitava tulla kotiin. —Tietenkin.

Enkä voisi luopua puutarhasta.

Niin. Voidaan silti katsella.

Hei. Tervetuloa.

Kiitos. —Mennään katsomaan.

Ajattelitko tätä lapsellesi? —Niin.

Tulet ihastumaan. Asunto oli ennen vanhanaikainen mörskä.

Nyt se on viehättävä opiskelijakämppä nuorelle, —

joka haluaa asua keskustassa. Onko sinulla poika vai tyttö?

Poika. —Tämä on mainio valinta.

Klassinen eteisaula, josta pääsee kaikkiin huoneisiin.

Yhdistetyssä olo—makuuhuoneessa on komea savupiippu, —

paljastetut kattopalkit, kaunis puulattia ja upea valo.

Täällä on tilaa sohvakalustolle, ruokailuryhmälle ja työpöydälle.

Makuusoppi, jossa on ranskalainen parveke. Erittäin viehättävä.

Täällä on upouusi keittiö uusine kalusteineen.

Nurkkaan mahtuu ruokapöytä. Täällä on asunnon jymypaukku.

Nimittäin uusi, upea kylpyhuone, jossa on erillinen suihku.

Vaaleat laatat ja moderni WC—istuin, jossa on kaksoishuuhtelu.

Todella upea. —Voisinko katsella itsekseni?

Toki. Ilman muuta. —Kiitos.

KJELDIN JA VIBEKEN 3—VUOTISPÄIVÄ

Otatko oluen ruoan kanssa? —Jos tekin otatte.

Hei, kulta. Oletko tulossa?

Äidillä ja minulla on tacot ja kaikki valmiina.

Hyvä on. Ymmärränhän minä.

Selvä. Tuon huomenna työmatkalla pyykit.

Se sopii. Se on matkan varrella.

Niin. Okei, selvä. Hei.

Eikö hän tule? —Ei, hänelle tulikin muuta menoa.

Mitä?

Ei mitään.

Mikä hätänä?

En tiedä, mikä minun on.

Minulla on vain niin kauhea ikävä häntä.

En tiedä, mitä tehdä.

Mitä ihmettä? —Tunnistatko paikan?

Totta kai. —Pikku yllätys.

Päivää.

Mitä tämä on? —Kohta näet.

Tervetuloa. —Kiitos.

Hei taas. Otit näemmä tällä kertaa vaimon mukaan. Järkevää.

Mennäänpä katsomaan.

Asunnosta on tullut hieno. —Ranskalainen parvekekin.

Ja kattopalkit näkyvissä. Tosi upea.

Muistatko, miten hauskaa meillä oli, kun asuimme siellä?

Vietimme siellä hyviä vuosia.

Se oli hienoa aikaa. —Niin oli.

Mutta asunto on kyllä aika pieni, Kjeld.

Riippuu siitä, miten paljon tilaa tarvitsee.

Olisimme lähempänä Esbeniäkin. Hänestä olisi kiva tulla käymään.

Päätös on tehtävä pian. Asunto oli tosi halpa.

Esben.

Esben.

Esben!

Mitä?

Olemmehan puhuneet asunnosta, jossa asuimme ennen syntymääsi.

Aiomme muuttaa siihen takaisin.

Entä talo? —Ajattelimme myydä sen.

Mitä mieltä olet siitä? —Kuinka suuri se asunto on?

Suunnilleen 55 neliötä. —Ehkä vähän isompi.

Se on minun kämppääni pienempi. —Vähän.

Emme tarvitse enää niin paljon tilaa.

Se on todella kiva asunto.

Se on vastaremontoitu. Kattopalkit näkyvät, ja kylppäri on uusittu.

Se on todella hieno. —Niin on.

Sieltä on seitsemän minuutin kävelymatka sinun luoksesi.

Selvä.

Pannaan nojatuolit tuohon. Silloin tuossa on valoisampaa.

Ei, sänky tulee siihen.

Entä, jos tuolit ovat tuossa ja sänky tässä?

Ei, mehän sovimme että sohva tulee tähän.

En löydä hammasharjoja. —Ei se mitään.

Hyvää yötä. —Hyvää yötä.

Vibe! Tulisitko?

Muistatko tämän? —Muistan.

Se riippui tässä. —Mukava nähdä se jälleen.

Tämä oli musiikkinurkkamme. —Siinä on kuunneltu monet levyt.

Niin on. —Miten löysit sen?

Se lojui laatikossa. Se on kai ollut kellarissa.

Ovi oli auki. —Hei, kulta.

Täälläkö te asutte? —Niin. Hei.

Mukava nähdä. —Tavarat eivät ole vielä paikoillaan.

Tästä tulee mukava. Toin pyykkiä.

Selvä. Minä hoidan ne. Haluatko oluen?

En, täytyy mennä. Sandra odottaa alhaalla.

Onko hän siellä nyt? Pyydä tänne, niin juodaan oluet.

Juodaan pikaiset kahvit. —Minun täytyy mennä.

Ei sinulla niin kiire voi olla. —Ei se mitään.

Joskus toiste sitten. —Haluamme kuulla kuulumisiasi.

Tulen taas. Heippa.

Muistatko nämä?

Katso. Elton John. —Mutta hoikempana.

Hyvänen aika.

Kuuntelimme tätä tosi paljon.

Siitä on 25 vuotta. —Ainakin.

Olin hulluna tähän levyyn. —Pane se soimaan.

Toimiiko soitin? —Toimii.

Haluatko kahvia? —Mielelläni.

Lopeta. —Sinä pidät tästä.

Älä, sinne ei kuulu... —Oi, Kjeld!

Mitä sinä teet? —Vähän lisää.

Älä! Kulta, pilaat kastikkeeni.

Onko kivaa, kun syötän sinua? —Senkin pikku röyhkimys.

Istutaanko lattialla? —Istutaan.

Voitaisiin tehdä jotain muutakin. —Pannaan ruokaan rusinoita.

Mitä?

En tiedä. Minä vain... —Sinä hymyilet.

En tiedä, miksi. Minä vain...

No niin. Tässä on mukava nukkua, tai mitä sitten teettekin.

Emme seurustele enää.

Ettekö seurustele enää? —Ei.

En tiennyt. Onpa ikävä kuulla.

Milloin se tapahtui? —Äskettäin.

Jos haluat jutella minun tai äidin kanssa...

Sanot vain.

Tiedät, että olemme tukenasi.

Isä. —Anteeksi.

Tyttöjä tulee uusia. —Et voi tietää sitä.

Puhun kokemuksesta. —Olet ollut vain äidin kanssa.

Haloo. —Äiti lähetti tekstarin.

Hän ei osaa painaa hymiötä, joten hän kirjoittaa hymiö.

Muuton jälkeen olemme alkaneet lähetellä paljon tekstareita.

Äitisi ei osaa painaa hymiönäppäintä.

Kaikki järjestyy.

Voit yöpyä meillä sohvalla. —Ei teillä ole tilaa.

Pitikö tehdä vielä jotain?

Esben ei ole enää Sandran kanssa.

Eikö? He näyttivät tulevan niin hyvin toimeen.

En tiedä. Se...

Joka tapauksessa Esben vaikutti tosi surulliselta.

Hänkö lopetti seurustelun? —Luulen, että se oli Sandra.

Mitä?

Miksi naurat? —Muuten vain.

Siksi vain, että...

Kerro loppuun. Sureeko Esben sitä, että lopetti seurustelun?

Ei, vaan Sandra jätti hänet. —Jaha.

Se on tietenkin...

Okei. —Ihan totta. Mikä sinun on?

Ei mikään.

Tänään minun täytyi lähteä töistä kesken kaiken, —

koska kaikki ihmisten puheet rupesivat naurattamaan.

Nuorena minulla oli samaa vikaa. —Minä muistan.

Nauroit aina tosi sopimattomalla hetkellä.

Mitä sinä teet? Lopeta, Vibeke.

Tästä saat.

Älä! —Rupesitko ruiskimaan vettä?

KELTAINEN KAHVIPANNU

Mistä sait savukkeita? —Ostin kotimatkalla.

Selvä.

Haluatko kahvia? —Ei kiitos.

Onko meillä viiniä?

Mikä ettei? Se maistuisikin.

Rupeatko jo nukkumaan? —Täällä on kauhean kuuma.

Huh! —Voitko huonosti?

En tiedä. —Mitä?

Haenko sinulle vettä? —Hae.

Älä.

Miten sinä voit?

Ihan hyvin.

Oletko varma?

Olen.

Eikö sinusta tunnu kummalliselta?