Mr. Scorsese

Hollywood mittaa menestystä lipputuloilla ja Oscareilla.

Miten itse mittaat menestystä?

Et ole lippukassa etkä ole...

Enkä ole saanut Oscaria.

Miten mittaat menestystä?

Teoksen arvolla.

Olkaa hyvä!

Vuonna 1998 olin taas aallonpohjassa.

Olin ulkona Amerikan elokuvateollisuudesta.

KUVAUSPAIKALLA

Edellinen tunnustusta saanut elokuva,

joka oli tuottanut edes jotain, oli Casino.

Ja pari potkua.

Minua ei harkittu mihinkään,

mutta halusin tehdä tiettyjä projekteja.

Olimme juuri tehneet Bringing Out The Deadin.

Marty pyrki siihen aikaan tekemään aina vain suuremman budjetin filmejä.

Hän näki itsensä freskomaalarina -

maalaamassa yhä suuremmille kankaille.

Piti löytää rahaa.

Rahoitusta varten tarvitsin pelastavan enkelin.

Silloin kuvaan astui Mike Ovitz.

Hän oli perustanut uuden yhtiön. Hän sanoi:

"Sinun pitäisi tavata nuori näyttelijämme Leo DiCaprio."

Tiesin DiCaprion Bob De Niron kautta.

NÄYTTELIJÄ

Sanoin: "Seuraa häntä. Hän on mielenkiintoinen."

Leonardo, täällä! - Leonardo!

Miltä tuntuu olla seksisymboli?

Olenko seksisymboli?

ERIKOISNUMERO

ANNA PUSU

Ehdolla parhaan sivuosan palkintoon ovat -

Leonardo DiCaprio elokuvasta Gilbert Grape.

ENSIMMÄINEN OSCAR-EHDOKKUUS, IKÄ 19

Milloin näit ekan elokuvan Martylta?

Olin tehnyt Robert De Niron kanssa Tämän pojan elämän -

ja päätin katsoa Martyn koko tuotannon.

Ainakin ne, joissa De Niro oli.

Makoilin sohvalla katsellen VHS-elokuvia...

Usko pois, Jerry. Olen räjähtävän hyvä.

Niillä elokuvilla oli minuun syvällinen vaikutus nuorena.

Ja Titanicin jälkeen -

en ollut enää indie-näyttelijä.

Pystyin yhtäkkiä rahoittamaan omia projektejani.

Tuli kysymys siitä, mitä haluan tehdä.

Halusin työskennellä Martin Scorsesen kanssa.

5. METODIOHJAAJA

Tuotiin Leo ja Marty yhteen.

Olin tavannut Martyn ohimennen. Nyt järjestettiin tapaaminen.

Hän sanoi haaveilleensa Gangs of New Yorkista.

Käskin sanoa, että teen sen.

Ihan sama, mikä käsikirjoitus on.

Milloin törmäsit kirjaan? - Tammikuun 1. päivänä 1970.

Siis ennen Sudenpesää.

Kuin raivon härän jälkeen olin saada rahoituksenkin, mutta ei. Liian kallis.

Hän haaveili elokuvasta pitkään.

Se on kertomus alkuperästä.

Kaupungin historia ja tarinat jengeistä kiehtoivat minua.

Isä kertoi Forty Thievesistä.

Yhteiskunta muovautui käytännössä kaduilla.

Etenkin Five Pointsissa,

jota 1850-luvulla kutsuttiin maailman pahimmaksi slummiksi.

Halusin luoda maailman,

jota ei ollut ennen nähty valkokankaalla.

Tapasin kuulla kotikulmillani tarinoita tästä.

AVAJAISPUHE KUVAUSPAIKALLA

Tässä oli hyvän leffan ainekset.

Ja kuulin aina vain lisää.

Se ei oikeastaan ollut kaupunki vaan sotiva valtio.

Minun haasteeni -

muinaisten taistelulakien mukaan...

Tapasin Danielin. Minulla oli kuvia aikakaudesta.

Avasin kirjan. Kuvassa oli Teurastaja-Bill.

Hän näytti aivan Danielilta. Sanoin: "Katso nyt.

Kuinka tätä voisi olla tekemättä? Tarvitaan vain viikset. Ihan klassista."

Teurastaja-Billiä pidettiin yhteisössä oikeana sankarina.

Bill "Teurastaja" Poole asui Five Pointsissa.

Hänellä oli jatkuva riita kaikkien irlantilaisten kanssa.

...ketkä ovat Five Pointsin valtiaita.

Me syntyperäiset, oikeellisesti tähän hienoon maahan syntyneet,

vai ulkomaiset saastalaumat?

Tarina oli hyvin enteellinen -

nativismin absurdin ajatuksen takia.

Sinä huoraava irlantilainen, kenen miehiä olet?

Tässä maassa puhutaan englantia. Näetkö tämän veitsen?

Tämä veitsi opettaa sinut puhumaan englantia.

Tulen siirtolaisyhteisöstä.

Opin aina vain enemmän -

siirtolaisten saamasta vastaanotosta...

Palaa Irlantiin, typerä irkku!

...alkaen irlantilaisista.

Irlantilaiset oppivat käsittelemään asian, mutta heidän piti tapella vastaan.

He tappelivat know nothingeja ja wide awakeja vastaan.

Nykyään vastaava olisi Proud Boys.

Irlantilaisten piti taistella paikastaan.

Arkkipiispa Hughes, lietsoja, sanoi: "Jos poltatte katolisen kirkon,

poltamme protestanttikirkot." Piti tapella vastaan.

Mulberryn ja Mottin välisellä muurilla tapeltiin.

SUDENPESÄ

Nuorina vietimme aikaa heidän hautakivillään.

Se oli meille entisaikaa.

Näyttää New Yorkilta. Mahtava.

Se oli kuin käänteis-scifiä.

Tämä on Five Points. - Niin on.

New Yorkin alakaupunki rakennettiin Cinecittàn studioille,

koska siellä oli kuvattu Fellinin ja Pasolinin elokuvat.

Se merkitsi minulle paljon. George Lucas tuli käymään siellä.

Hän sanoi: "Kukaan ei enää koskaan tee tällaista elokuvaa.

Lavasteita ei enää koskaan rakenneta näin."

Elokuva oli miljoonien dollarien eepos,

jota varten luotiin vuosisadan vaihteen New York.

Pelkästään se vastuu sai ajattelemaan:

"Kannattaa varoa, mitä toivoo. Tämä kokeilu on pelottava."

Tuo on maksa.

Munuaiset.

Sydän.

Daniel ja Marty olivat työskennelleet aiemmin.

Kävelin ekana päivänä kuvauksiin,

ja he keskustelivat lihanleikkuusta.

Daniel vietti tuntikausia oikean teurastajan kanssa.

Samaan aikaan koko muu ryhmä -

pohti, tuleeko kyljyksiä vai selkää.

Tämä tappaa.

Ja tämä.

Päävaltimo. Tämä tappaa.

Kokeile.

Niin tiivistä näyttelijän ja ohjaajan yhteistyötä -

en ollut eläessäni nähnyt.

Martin etsii, ja jos joku haluaa mennä pidemmälle,

hän aina rohkaisee siihen.

Hän on täynnä iloa ja rohkaisua,

kun katsotaan, miten pitkälle voidaan mennä.

Hupsista!

Etkö sinä niihin aikoihin murtanut nenäsi?

Mursin.

Naamani oli niin veressä,

ettei erottanut, että veri oli pääosin omaani.

Se oli minun ideani. Täysin oma vikani.

Minä siitä maksoinkin.

Mitä laitetaan? Kylkeä vai kyljystä? Selkää vai potkaa?

Maksaa! - Pernaa!

Projekti oli vuosia ollut pakkomielteeni.

Laitoin siihen kaikkeni.

Jouduin haastamaan Harvey Weinsteinin.

TUOTTAJA

Harvey oli myyjä ja roisto. Hän ei ole taiteilija.

Hän halusi taiteilijoiden pöytään,

ja näin hän pääsi sisään.

Marty on sitoutunut saamaan hommat valmiiksi.

Hän on pystynyt työskentelemään myös vaikeiden tuottajien kanssa.

Ja se on suuri lahjakkuus.

Isoja elokuvia ei pysty tekemään ilman sellaista rahoitusta.

Hän rakasti elokuvia -

ja halusi tehdä 1950- ja 1960-lukujen tyylisiä spektaakkeleja -

David Leanin tai Metzgerin tapaan. Minäkin halusin, omalla tavallani vain.

Ulos kuvasta.

Halusin luoda jotain mahdollisimman aitoa,

niin kuin asiat ymmärsin ja vuosien tutkimustyöstä oli selvinnyt.

Weinsteinin piti myydä elokuva.

Hänelle pahinta olivat hatut. Ei hattua kenellekään.

Sanoin: "Kaikki pitivät hattuja.

Mitä minulta haluat? Kaikki pitivät hattuja."

Halusin vain nähdä kasvosi.

Ei pahalla.

Hän ei myöskään halunnut karkottaa katsojia -

jollain vieraalta näyttävällä.

Jollain, mikä ei ole kaunista. - Niin.

Elokuvassa on kaunis mies ja kauniita naisia.

Heidät halutaan esiin.

Pitää vain saada asiat toimimaan. Elokuvaa tehdään yhdessä.

Lisäksi rahat tulevat heiltä.

Se on kaupankäyntiä.

Joko niin, tai elokuva ei tule valmiiksi.

Kun menee alalle, sitä synnyttää itsensä -

konfliktin ja korruption maailmaan.

Siinä maailmassa tulee aina olemaan vastakkainasettelu rahan eli vallan -

ja luovien ihmisten välillä,

jotka yrittävät kertoa tarinoita sillä rahalla.

Kuvasin filmiä tietyllä tavalla,

niin kuin olin tehnyt piirustukseni, ja se oli aikaa vievää.

Harvey suuttui.

Hän sanoi: "Maksaa liikaa."

Studio ei halunnut maksaa kaikkea.

Minun piti keskittyä siihen,

mitä halusin kuvata ja mitä pidin tärkeänä,

jotta lopputuotanto saadaan purkkiin.

Paine oli hurja.

Martin on häkkiottelija.

Hän jää pystyyn viimeisenä.

Taistelin saadakseni tarvitsemani, mutta minulla oli heikkous.

Muuttelin koko ajan käsikirjoitusta.

Sitä ei vieläkään ole paperilla.

Käsikirjoituksesta käytiin paljon keskustelua.

Se kehittyi aina vain.

Toisinaan keksittiin lennosta.

Sen seurauksena -

pomot alkoivat kysellä, mitä puuhaan.

Tuotannossa oli useita kirjoittajia.

Heistä yksi oli Weinsteinin leirin vakooja.