Betty la Fea, the Story Continues

AIEMMIN TAPAHTUNUTTA

Tulin työhaastatteluun.

-Tuonne. -Kuka olet? Miltä toimistolta?

Hän on ruma.

Kuinka ruma? Näytä kuva.

Kuva pilaa CV:ni.

-Allekirjoita sopimus. -Niinkö?

Hymyä!

Menen naimisiin tämän naisen kanssa!

Mitä mies näki silmissäni?

Että olen likinäköinen ja minulla on astigmatismi.

Et saavuta lupaamaasi tavoitetta.

Voimme korjata sen. Kaunistellaan numeroita.

Loistavaa.

Loistavaa, Beatriz.

Hän on vääräsäärinen, ruma, pukeutuu huonosti, näyttää vampyyrilta.

Treffeistä tulee unohtumattomat.

-Huutokauppaatko autoni? -Yritän saada rahat.

Voinko luottaa siihen?

Rakastan Armandoa.

Voimme luottaa häneen.

Perusta yritys.

-Mikä omistajan nimi on? -Beatriz Pinzón Solano.

-En ymmärrä. -Yrityksesi pitää maksaa omani.

-Rumien tyttöjen kerholla on johtaja. -Rumia mutta yhdessä!

Sinun pitää voittaa Beatrizin sydän.

Mitä sinä teet?

-Beatriz? -Onko Betty kanssasi?

Ei hätää. Hän ei tiedä, mistä puhumme.

"Tässä ovat ohjeet -

kauhurutiinillesi Bettyn kanssa."

Olemme hänen käsissään.

BETTY ANTOI OIKEAT TIEDOT!!

-Tämä ei ole tilinpäätös. -Missä varat ovat?

-Suojelin niitä. -Takavarikoitu!

Saat erokirjeeni Ecomodalta.

Kauneushoitola ei ratkaise ongelmiani.

Kun heräät, näet elämän uudella tavalla.

-Minä tässä, Betty, ruma tyttö. -Beatriz?

Meidän on valittava Beatriz Ecomodan uudeksi toimitusjohtajaksi.

Hyvä on.

"Unelmieni miehestä tuli taas teloittajani."

-Ei. -Hän lähtee unohtaakseen, Beatriz.

Olen hullu mies, joka rakastaa sinua.

Pyydän toista tilaisuutta.

Rakastan sinua.

En halua hänen tietävän koko tarinaa.

Toivottavasti pidätte hänestä huolta.

Älkääkä unohtako, että paholainen houkuttelee.

Elämässä on vain kaksi varmaa asiaa,

kuolema ja verot.

Mutta kumpi sattuu enemmän?

Lopulta lähdin. Katosin heidän elämästään.

Se ei ollut minun valintani.

Mutta tänään, kun näen heidät kaikki yhdessä, tuntuu niin oudolta.

He näyttävät surullisilta.

Varsinkin hän.

Tämä menetys tuhosi hänet.

Häneen selvästi sattuu enemmän kuin muihin.

Rauhoitu.

Betty.

Rauhoitu.

Betty, älä mene.

En pysty.

Olen kuollut.

Betty, olen iloinen, että tulit.

Mitä kuuluu?

Tietysti.

Olen pahoillani Robertosta.

Mitä tuo nainen tekee täällä?

Ei olisi pitänyt tulla.

En halua, että lähdet.

-Minä... -Ei.

Minäpä kerron jotakin.

Näytät kauniilta.

Paholainen houkuttelee.

Armando.

Isäsi oli mahtava mies.

Tämän haudan kylmyydessä Roberto Mendoza lepää kuolemanjälkeisessä elämässä.

Jälleen vaimonsa kanssa.

Mitä teemme tuolle Kuolleiden runoilijoiden sanansaattajalle?

Nälkään kuolleiden.

Tämä on kohtalokas hetki.

Siitä ei ole epäilystäkään.

Ensin Margarita-rouva jätti meidät.

Ja nyt Roberto-herra.

Kuka nyt neuvoo meitä?

Rauhoitu nyt.

Toivon, että tämän poistumisen myötä -

Ecomoda ei lopulta uppoa.

-Herra, kuule rukouksemme. -Kuule meidät!

Palvelijasi lähtivät tästä maailmasta.

Anna heidän iloita rinnallasi.

Aamen.

Katsokaa.

Miten hän kehtaa keskeyttää Roberton pyhän hetken -

läsnäolollaan?

Todella tekopyhää, Huguito.

-Isä! -Betty!

-Anteeksi! -Oletko kunnossa?

Tässä on Ruma Kömpelys.

Puhut minun Bettystäni.

Eikö olekin uskomatonta, Armando?

Hän hylkäsi sinut kuin kulkukoiran,

ja silti katsot häntä kuin Leo,

kun hän takertui Titanicin oveen.

En anna sinun puhua hänestä noin.

Varsinkaan noilla sanoilla.

Ja se koskee kaikkia!

Jos hän ei ole enää kanssani, se johtuu siitä, että hän päätti niin.

-Hänellä täytyy olla syynsä. -Hyvä on.

Ja ne kuuluvat yksityiselämäämme.

Onko selvä?

Et kai vastannut meneväsi Ecomodan kokoukseen?

-En. -Ei hätää. Sinun ei ole pakko mennä.

Et ole enää osa perhettä.

Roberto pyysi läsnäoloani.

Niin, mutta hän ei välitä, jos et mene.

Sinuna en menisi.

-Huguito, mennäänkö? -Mennään.

Betty, tule.

Hän kutsuu.

Meidän on vietävä äidillesi tuoreita kukkia.

Anteeksi.

Betty.

Betty.

Oliko tuo minun autoni?

Olet niin tyhmä.

Autosi on varmaan ruostumassa.

Autosi on yhtä vanha kuin Pachito.

Hän pitää antiikista.

Vietkö Pachiton joskus takapihalle ottamaan aurinkoa?

-Kuule, Bertha. -Mitä?

Tiedätkö mitä? Se oli minun autoni.

Kerron teille molemmille toisen asian, jotta ette toimi väärin.

Teille hän on Francisco Santamaría.

Pachito ei ole niin vanha, vaikka se loukkaa sinua.

Ei hän ole niin vanha, mutta seksi on varmaan syvällistä.

Syvästi säälittävää.

Hän ei voihki vaan helisee.

Surullista.

En kestä.

Typerykset.

Marce, Huguito, älkää jättäkö minua!

Kolumbia, olen palannut.

Viisi vuotta ulkomailla.

Onneksi asiat ovat muuttuneet viime vuosina.

Hei.

Minun piti hakea Mila.

Tiedän, mutta en malttanut olla näkemättä häntä.

-Mitä? -Camillaa.

Tietysti.

Esimerkiksi vanhempani. He olivat upea pariskunta.

He jumaloivat toisiaan. Nyt he vihaavat toisiaan.

Kiitos, että tulit hautausmaalle.

En sinun vuoksesi.

Isäsi vuoksi.

Jotta ei joutuisi pettymään rakkaudessa,

pitää...

Mitä?

Oletteko te kaksi taas yhdessä?

Älkää sanoko, että palasitte yhteen.

-Kyllä. -Ei.

Kyllä vai ei?

Emme tietenkään, rakas Mila,

mutta ilmeestäsi päätellen haluaisit sitä.

Mitä?

Miksi? Jotta näkisin, kun sekoat hänestä?

-Älä viitsi. -Mila.

Etkö aio tervehtiä?

Hei, Armando-isukki!

Minulla oli ikävä sinua.

Tarvitsin sinua kovasti.

Betty.

Hei.

Et tullut isoisäsi hautajaisiin.

Tiedän. Olin lentokentällä ajoissa.

Lento ei ollut suljettu,

mutta lentoemäntä ei päästänyt minua koneeseen.

-Mennäänkö? -Kyllä.

Mutta et tule kanssani vaan äitisi kanssa,

koska asut nyt isoisäsi Hermesin luona.

Sinulle on huone valmiina.

-Mitä? -Hänellä oli ikävä sinua.

-Ette vitsaile. -Se on totta.

Ei!

Mutta isoisä elää paskassa.

Älkää tehkö tätä minulle.

Kuulkaa...

Lupaan, että isoisä Hermes -

voi käydä hänen luonaan halutessaan.

Lupaan ja vannon.

En tiedä, mitä sanon isälleni.

Betty, osaat valehdella hänelle. Sano mitä tahansa.

Pystyt kyllä. Sopiiko?

Kiitos.

Lempisuklaatasi.

En syö enää suklaata.

PALJON KALOREITA, SOKERIA JA TYYDYTTYNEITÄ RASVOJA

-Etkö? -Kappas vain.