Finding Michael

TÄMÄN ELOKUVAN KOHTAUKSET VOIVAT JÄRKYTTÄÄ.

KATSOJIA KEHOTETAAN KÄYTTÄMÄÄN OMAA HARKINTAA.

Michael oli isoveljeni.

Hän oli ihana lapsi, rakastava ja kiltti.

Mike oli iloinen poika.

Hyvä urheilija. Paljon ystäviä.

Hän oli kuin supersankari.

Jos minulla oli ongelmia, käännyin Miken puoleen.

Mikey oli todella terävä.

Hän oli huippuosaaja, vaikka se ei -

näkynyt päälle päin.

Luulen, että hän teki sen vain koska halusi -

saavuttaa maailman korkeimman huipun.

Mike halusi koetella rajojaan -

nähdäkseen, miten pitkälle ja korkealle hän pääsisi.

Hän kuoli 22-vuotiaana.

Hän oli nuorin Mount Everestin huipun saavuttanut britti.

BRITTI KUOLI EVERESTIN KIIPEILYENNÄTYKSEN JÄLKEEN

Hänet jätettiin yksin vuorelle.

Kamala tapa kuolla.

EVERESTIN TRAGEDIA

Parikymmentä vuotta myöhemmin -

meille lähetettiin yllättäen kuva ruumiista lähellä huippua.

Se voisi olla Michael.

Sydämeni sanoo, että hänet pitäisi löytää -

ja tuoda kotiin,

jos pystymme.

Noin sitä pitää. Katse eteenpäin.

Theodore Frederick Michael Matthewsin nimi on "Theodore".

Halusimme Frederickin ja Michaelin etunimiksi,

koska Frederick on edesmenneen isäni nimi,

ja Michael on Spennyn veljen nimi.

Olin kymmenen vuotias, kun Mike kuoli.

Varovasti. Keskity.

Tuntuu oudolta,

koska olen nyt 33-vuotias ja hän kuoli 22-vuotiaana,

joten olen paljon vanhempi kuin hän.

Hyvää työtä, T.T.

Mutta pidän häntä isoveljenäni.

Pystyn siihen.

Polje.

Kun tutustuimme toisiimme,

hän kertoi Michaelista -

suhteemme alkuvaiheessa.

Koko juttu on järkyttävä,

hyvin surullinen.

Uskon, että menetys oli hänelle vaikeampaa kuin hän käsittääkään.

Kukaan meistä ei ollut ajatellut, että ruumis voisi löytyä.

Miken kuolemasta oli pari vuosikymmentä,

ja se tuli aivan puskista.

Saimme kuvan -

ruumiista noin 8 500 metrin korkeudessa,

likimain paikassa, missä uskoimme Miken menehtyneen.

Tuntuu, että voisimme hakea hänet.

SKOTLANNIN YLÄMAA

Jos harkitsemme tekevämme sen,

meidän on vedettävä yhtä köyttä,

varsinkin äitini Janen ja siskoni Ninan.

MICHAELIN LAATIKKO

Muistatko, kun pitelimme punaisia ruusuja muistotilaisuudessa?

Tämä... Niin.

Ja paljon surunvalittelukirjeitä.

Voisin lukea tuntikausia.

Tässä on Yorkshire Post.

"Brittinuori katosi kiipeilyennätyksen jälkeen, kun myrsky yllätti."

ILO MUUTTUI TRAGEDIAKSI

Miken piti nousta huipulle 13. päivä,

mutta 14. päivään mennessä emme olleet kuulleet mitään.

Puhelin soi.

Minut pyydettiin yläkertaan.

Heti kun astuin huoneeseen,

ilmassa oli kamalaa,

kouriintuntuvaa jännitettä.

Äiti ja isä olivat täysin poissa tolaltaan.

He sanoivat myrskyn nousseen ja Miken kadonneen.

Mutta oli kulunut liian kauan aikaa,

ja tavallaan tiesin silloin, että hän oli kuollut.

Ei ole tietoa, oliko hän pudonnut railoon, pudonnut reunan yli,

vai oliko hän vain uupunut,

istunut alas ja lyyhistynyt.

Emme tainneet nauraa yhdessä perheenä -

vuosikausiin, kun olimme lapsia.

En ymmärtänyt, mitä tapahtui.

En ollut tajunnut, etten näkisi veljeäni enää.

Oletin, että vaikka hän olisi jäätynyt jääkimpaleeksi, hän sulattaisi sen.

-Rakastan tätä. -Kyllä.

-Hän rakasti tuota, hassua kyllä, Spen. -Niin.

Se on hieno kuva.

Seitsemäntoista.

Seitsemäntoista.

Onko nyt oikea hetki?

Siitä kun on niin kovin kauan.

On täydellinen aika tuoda Mike kotiin lepäämään.

-Olla hänen kanssaan. -Hän pitäisi siitä.

Ehdottomasti.

-Ei vain meidän tähtemme. -Yli kaiken.

-Hänenkin tähtensä. -Hänenkin vuokseen.

Haluamme ehdottomasti tehdä tämän.

Mutta innostummeko liikaa -

Miken kotiin tuomisesta?

Meillä on vain rakeinen kuva.

KALLIOVUORET

KANADA

Yksi nimi Miken tutkimusretkeltä jäi mieleeni lapsena.

Se on Dave Rodney.

Davesta ja Mikesta tuli läheisiä.

He jakoivat teltan ja kiipesivät yhdessä.

Mikä tärkeintä, Dave oli viimeisiä, jotka näkivät Miken elossa.

-Dave! -Spencer!

-Mitä kuuluu? -Hauska nähdä.

Tervetuloa Albertan kotiisi.

Kiitos kutsusta.

Käyhän peremmälle.

Mieletön näköala.

Halusin näyttää palan historiaa.

Kuvasimme tämän vuonna 1999.

-Uskomatonta. -Eikö olekin?

Minulla on jotain näytettävää.

Mitä siinä lukee?

Rykäys huipulle.

Rykäys huipulle. Minulla ei ole videota Mikesta.

En ole koskaan -

-nähnyt Mikea videolla. -Niinkö?

Joo, haluaisin nähdä sen.

-Oletko varmasti valmis tähän? -Ehdottomasti.

-Joo. Tehdään se. -Hyvä on, tehdään se.

Onko tuo jääputous?

Tämä on Khumbun jääputous perusleirin yläpuolella -

ykkösleiriä kohti mennessä.

Tuossa on Mike.

Hyvin tehty, Mikey!

Kiitos.

Hyvää työtä.

Hän oppi sen kuin ammattilainen.

Michael testaa tämän.

Näetkö? Mike menee yli kuin tyhjää vain.

-Katsopa tuota, harppoo askelmia. -Niin, se on Michael.

Niin?

-Sujuvaa menoa. -Täysin.

-Aika hyvin. -Joo.

Miten menee, Michael?

Kävit kylvyssä toisen ryhmän jäsenen kanssa,

vai mitä?

Sinun kanssasi.

Joka tapauksessa…

Saanko näyttää?

Perhe sai sähköpostin, jossa oli kuvia ruumiista.

Voi pojat.

Everestillä. Lähettäjä uskoo, että se voisi olla Mike.

Mitä mieltä ensinnäkin olet?

Hyvä on.

Ja uskotko, että se voisi olla hän?

-Selvä. -Tässä.

-Jestas. -Siinä on ruumis.

En halua nähdä tuota.

Näyttääkö se…

Voi olla.

Tunnistin tämän heti.

Spencer, tämä on lämpöpukuni vuodelta 1999.

Voi luoja!

Prikulleen samanlainen kuin Michaelilla -

oli yllään sinä päivänä.

Olen nähnyt hänet lämpöpuvussa kuvissa huipulla,

-joten on uskomatonta nähdä se. -Aivan.

Se on outoa.

Onko se sama puku?

Tästä kulmasta katsottuna -

tämä punainen kohta, jossa on silmukka ja tarranauha…

Tuossa se on.

-Tarranauha… -Niin. Tuossa.

Sitten ehkä toteat, ettei näy mustaa hihaa.

Se johtuu siitä, ettei se ole kuvassa. Tämä peittää sen.

Eikö?

-Katsotaan sitä. -Joo.

Ja sitten on myös mustaa. Katso, näyttää tuolta.

Onko se siis ainoa kuva?

Muuta ei ole.

Voi ei. Tiedän.

Mutta voisihan se olla hän?

Saan tästä toivoa, jota minulla ei ollut aiemmin.

Koen Miken löytymisen olevan mahdollista.

Se voi toteutua.

Meidän on mietittävä,

miten teemme tämän.

Haluaisin kiivetä Everestille.

Älkää kertoko äidille. Se olisi ongelma.

En ole vuorikiipeilijä,

mutta on eräs henkilö, jonka olen tuntenut hyvin kauan -

ja jonka neuvoja arvostaisin suuresti.

LONTOO

Muistan, kun kouluaikoina olimme teatterissa.

Salissa oli neljä tai viisisataa lasta.

Sisään käveli tyyppi, joka sanoi -

olevansa nuorin Mount Everestille kiivennyt britti.

-Bear! -Hei.

Miten menee?

-Kaikki hyvin? -Joo.

Pitkästä aikaa.

-Mitä kuuluu? -Joo.

Jännittävää. Tulehan!