The first 200 lines.
Jos ette ole nähneet Ellenin stand up - komiikkaa, luvassa on herkkua.
Kaksi minuuttia.
Tämä on hänen ensiesiintymisensä televisiossa: Ellen DeGeneres.
Olisi mahtavaa, jos Jumalalle voisi vain soittaa.
"Hei, Jumala. Ellen tässä.
Ellen. DeGeneres.
DeGeneres.
Mikä naurattaa?
Totta, nimi kuulostaa kyllä vähän tuolta."
60-vuotiaana Isoäitini alkoi kävellä 8 kilsaa päivässä.
Nyt hän on 97 ja täysin kateissa.
Ellen DeGeneres on nousukiidossa. Hän on TV:n suosituimpia naiskoomikoita.
Ellenin uusi komediasarja nousee varmasti hitiksi.
Nyt oikea Ellen vaarantaa menestyksensä ja maineensa.
Susan, olen homo.
Kaapistatulojaksoa katsoi yli 36 miljoonaa ihmistä.
Miksi koit tarpeelliseksi tulla kaapista? - Koska siinä ei ole mitään vikaa.
Ellen DeGeneres on joutunut kohun keskiöön.
...menee gay-asiassaan liian pitkälle.
Kun elämä upottaa, mitä tehdään?
Jatketaan uimista, uimista
Hän teki ehkä kaikkien aikojen suurimman comebackin.
The Ellen Show on maailman suosituimpia ohjelmia.
Se tuo joka päivään iloa -
tansseilla, peleillä, keskustelulla ja miljoonien arvoisilla yleisölahjoilla.
Naurun levittäminen tuntuu toimivan tälle viihdyttäjä-koomikolle.
Hän ei osoita hidastamisen merkkejä.
Aloin hiljan lopettaa show'ni sanomalla "olkaa ystävällisiä".
Se huono puoli on tämä:
en voi enää ikinä tehdä mitään epäystävällistä.
Illan uutinen:
onko kivojen kuningatar sittenkin paha kuningatar?
Vastatkaa tähän tarinoillanne Ellenin ilkeydestä.
Hän ei ole se aurinkoinen ihminen...
Ellen DeGeneresiä syytetään taas toksisesta työympäristöstä.
Toksinen. Feikki. Valehtelija. - Syöksykierre alkoi.
Ellen DeGeneres...
Viihdemaailmasta kuultiin uusi uutinen,
ja tämä vasta onkin hyvä uutinen:
Ellen on palannut.
Hän tosin sanoo uutta spesiaalia jäähyväiskeikakseen.
Kiitos!
Kiitoksia. Taidatte yhä välittää.
Sanoin ennen, etteivät muiden mielipiteet kiinnosta.
Nyt tajuan, että sanoin sen suosioni huipulla.
Jos näytän vanhemmalta kuin viimeksi, se johtuu siitä, että olen vanhempi.
Lakkasin myös ottamasta Botoxia ja täyteaineita.
Joo.
Otin niitä silloin, kun muiden mielipiteet eivät kiinnostaneet.
Silloin otin niitä.
Muiden mielipiteistä murehtiminen on ajanhukkaa.
Tuhlattua energiaa ja arvailua. Emmehän me voi tietää, mitä muut ajattelevat.
Tulin tänne ja toivon, että ajattelette: "Onpa mahtavaa. Onneksi tulin tänne."
Niin minä toivon, mutta...
Hyvä.
Mutta osa ehkä miettii: "Saa nähdä, miten tässä käy."
Osa ehkä miettii:
"Miksi hän tekee tämän? Onko hänellä verovelkaa?"
Olen täällä, koska rakastan ja kaipaan stand up -komiikkaa,
haluan ilahduttaa, ja muiden mielipiteet kiinnostavat.
Kaikkiahan ne kiinnostavat.
Voimme teeskennellä, ettemme välitä muista,
mutta teepä taskuparkki täyden terassikahvilan edustalle.
Tilaa näyttäisi riittävän.
Lähestymisen suuntaa kuten aina, mutta päätyy vähän liian lähelle,
ja vanne raapii kivetyksen reunaa koko matkalta.
Ja pitää valtavaa meteliä.
Sitten ajaa eteenpäin ja yrittää uudestaan,
mutta ylikorjaa suunnan.
Auto on niin kaukana kivetyksestä, että tukkii kaistan.
Nyt tulee päätöksen hetki.
Uskooko, että osuu kolmannella yrityksellä oikein,
vai lähteekö siihen edestakaisin sahaamiseen -
ja hivuttautuu lähemmäs reunaa,
vaikka siinä kestää kauan, ja ihmiset katselevat.
Se syvä häpeän tunne, kun luovuttaa ja ajaa pois...
Sitten pahoittelee treffikaverille, ettei päässyt paikalle.
"Pääsitpä. Istuin siellä katselemassa."
"Minä sen kannustamisen aloitin."
On hassua, miten voimme nolostua autossa itseksemme.
Ihan yksin ja ihan mistä tahansa typerästä syystä.
Jos vaikka ei keksi, miten pyyhkijät saadaan pysähtymään.
Yksi minulle noloimmista asioista -
on ajaa autoa poutasäällä tuulilasinpyyhkijät päällä,
koska joku päätti lisätä ohjelmaan satunnaispyyhkäisyn.
Pyyhkijätilanne oli aivan kunnossa.
Oli nopea tila rankkaan sateeseen, keskinopea, hidas...
Sitten joku päätti, että pyyhkäistäänpä vedet pois aina silloin tällöin.
Ei ulos tarvitse koko ajan nähdä.
Se tulee aina yllätyksenä,
koska sade loppui, ja sitä luulee sammuttaneensa pyyhkijät,
ja sitten viiden minuutin päästä...
Siinä sitten yrittää kikkailla pyyhkijöitä pois päältä,
mutta kytkin on aina eri paikassa.
Joskus se on vivun päässä tai ratissa.
Joskus vivussa on toinen vipu. Vauvavipu.
Kuin vipu olisi saanut vauvan ja se on sen sisässä.
Pieni vauvavipu.
Sitten pyyhkijään ei enää luota, vaikka se onkin hiljaa.
"Kohta se tekee sen taas."
Sitten se tapahtuu. Sitä alkaa olla jo aika itsevarmana,
mutta vilkaisee peiliin, ja takapyyhkijä on vispannut koko ajan.
Joo.
Sehän se siinä säätäessä käynnistyi.
Kun se on sammutettu, kaikki täytyy käynnistää uudestaan.
Ja auto täytyy myydä.
Autoissa on kaikenlaista turhaa ylimääräistä.
Minä en esimerkiksi ikinä käytä seisontajarrua.
En ole ikinä pysäköinyt ja ajatellut:
"Haluan pysäköidä vielä enemmän."
On siellä tarpeellistakin, kuten istuimen asentosäädöt.
Sitten on se nappula, joka pumppaa selkänojaan ilmaa.
Kuin olisi lusikassa raskaana olevan kanssa.
"Voi pojat."
"Hyvä on."
Se on kuulemma ristiselän tuki.
Ristiselkää pitää tukea.
Pitää.
Muuta kukaan ei ristiselästä tiedäkään.
Sitä on tuettava.
Eikä sitä tueta muualla kuin autossa.
Ristiselästä ei edes kuule muualla.
"Bill, mikä hätänä? Mitä nyt?"
"Kirottu ristiselkä.
En ole ajanut autoa tarpeeksi."
Noin kävellään, kun ristiselkä pettää.
Autossani on nappuloita, joita en käytä ikinä.
Yhdessä on aaltoviivat epämuodostuneen pähkinän vieressä. Ei hajuakaan.
En ole koskenut siihen. Hyvin menee silti.
Sitten on se tukkimiehen kirjanpito kipan vieressä. Mitä helvettiä?
Ei edes mennä kojetaulun valoihin.
Nehän eivät aina pala, vai mitä?
Eli kun ne palavat, kyse on jostain vakavasta.
"Tarkista moottori"? Aika epämääräistä.
Tarkistin sen. Siellä se on.
Miten minun pitäisi arvata sulkeissa olevasta huutomerkistä,
että rengaspaine on matala?
Mutta jos lasinpesuneste vähenee...
"Tuulilasinpesuneste vähissä".
"Hyvä luoja. Pysäytä!"
Ei se silti tarkoita, että olisin tyhmä.
Minua ei vain kiinnosta.
Meillä on erilaisia kiinnostuksenkohteita ja vahvuuksia.
Eräs tuttuni sanoi: "En tajua, miten voit nousta lavalle. Minä en pystyisi siihen."
"Minä en tajua, miten sinä kuivapeset vaatteita.
Miten ne pestään kuivina?"
Ja päälle vielä martinisoidaan.
Täällä on kaksikymppisiä. Ette tiedä Martinizing-pesulaa.
Ei.
Ei ole minun tehtäväni selittää.
Enkä itsekään tiedä tästä mitään.
Ei kukaan tiedä.
Kerronpa teille, mitä minulle kuuluu sitten viime näkemän.
Hankin kanoja.
Joo.
Kiitos. Ne ovat tosi ihania.
Jos kotona on lintuja, kanat ovat minusta parhaita.
Moni tykkää papukaijoista, mutta ne juoruilevat.
Niiden lähellä täytyy varoa sanojaan.
Kana ei lavertele ikinä.
Kanoilla on omat luonteet.
Olen aina halunnut kanoja. Ne ovat tosi söpöjä.
Ne tunnistavat minut jo matkan päästä ja juoksevat luokseni.
Asensin niille keinun, ja ne käyttävät sitä.
Kana keinussa. Täysin naurettavaa.
Minulla on penkki, jolla istun.
Kanat tulevat syliini, ja silitän niitä kunnes ne nukahtavat.
Ja kana munii munan joka päivä.
Entisenä talk show -juontajana arvostan sitä valtavasti.
Joo.
Kana kai miettii: "Munin juuri munan.
En taida pystyä samaan huomenna."
Silti se pystyy.
Kanat ovat myös tosi uteliaita.
Tiedättehän, miten aina kysytään: "Miksi kana ylitti tien?"
Nyt taidan tietää. Luontaisen seikkailunhalun takia.
Anteeksi. Taas yksi koomikko jaanaa loputtomiin kanoista.
Kanoissa on sekin juttu, että -
ne lentävät.
Kanoja luullaan virheellisesti lentokyvyttömiksi.
Pisin todistettu kanan lento oli 13 sekuntia pitkä.
Eikö olekin mahtavaa,
että joku keksi ottaa aikaa?
Kanat näkevät myös unia. Tutkijat ovat havainneet tämän.
Rakastan eläimiä enemmän kuin kukaan,
mutta kanojen unitutkijat voisi ehkä siirtää ilmastonmuutoksen pariin.
En väitä, etteivät kanojen unet olisi tutkimuksen arvoisia,
mutta huippututkijat voisivat ehkä tehdä muutakin.
Mitä unia kanat näkevät? Varmaankin samoja kuin me.
Lentämisunia, mutta kanojen kohdalla ne kestävät 14 tai 15 sekuntia.
Se kanoista.
Jep. Täytyy säästää jotain muistelmiinkin.
Joo.
Jep.
Mitähän muuta viime ajoista voisin kertoa teille?
Kanat...
Ai niin! Sain lähtöpassit showbisneksestä.
Joo.
Kiitos.
Koska olen ilkeä.
No comments yet. Be the first to leave one.