Echo in the Canyon

KAIKU

1. Ajatuksen, tunteen, tyylin tai tapahtuman vastaavuus tai toisto.

Liikaa eri vaihtoehtoja. Tuo on Fenderin vahvistin.

En olisi tunnistanut tuota. Bassbreaker 45.

Minulla on sinulle hyvä kysymys.

80-luvulla sanottiin "Rickenbacher".

Te sanotte "Rickenbacker".

Siitä kiisteltiin jo äsken.

Olemme etelästä. Siksi se on "backer."

- Niin minustakin. - Ei mikään "Bacher".

Onko tuo sinun, Jakob?

Ei. Sitä tosin käytettiin levyllä.

- Tämä on Andyn. - Niin.

Tuo se tänne.

Tämä on folkrock-spesiaali.

Pitää vain liikuttaa pikkusormea.

Muuhun ei ole varaa.

Sisältää musiikkia:

Mukana myös:

ja

Nimeksi tuli Laurel Canyon -

koska kaikki muusikot olivat siellä.

Monet asuivat siellä. Heitä tuli joka puolelta.

Englannista ja kaikkialta USA:sta.

Heidän piti tulla L.A: han levy-yhtiöiden takia.

Täällä pystyi asumaan -

ja se oli vastakohta muulle maailmalle -

jonka näki televisiossa.

Oltiin hyvin lähellä Sunset Stripiä -

mutta silti tunsi olevansa maaseudulla.

Ihan erilainen tunne. Hieno paikka.

Saatoin olla ensimmäinen muuttaja.

Asuin yhdessä paikassa. Kanjonin yläpäässä.

Bändien välillä oli toverillinen suhde.

The Beach Boys tuli tutuksi.

Tietysti myös The Mamas & the Papas.

Tunsin Johnin ja Michellen jo New Yorkista.

Mama Cass emännöi loistavasti.

Laurel Canyon oli hengailupaikka -

boheemeille ja näyttelijöille.

Se oli täynnä ihastuttavia pikku taloja -

ja se oli hyvin riemukasta aikaa.

Rakastin sitä, koska pidän omalaatuisuudesta.

Se viehättää minua. Ja siellä oli omalaatuista väkeä.

Kaikki olivat siellä.

Kaikki tekivät lauluja yhdessä.

Mentiin toisen luo -

kitaran kanssa.

Sitten alettiin soittaa -

ja kohta edessä olikin hitti.

Ei soitettu puhelimella.

Koputettiin vain oveen. "Kuuntele tämä."

Se on todella hieno paikka muusikolle.

Se on terve ympäristö, siellä katsottiin eteenpäin -

ja oltiin luovia. Siltä se tuntui.

Siellä kuuli todella paljon hyvää musiikkia.

Kun kuuli pieniä palasia, ne vain suodattuivat lävitse.

Hyvää iltaa.

Hieno lauluntekijä Warren Zevon sanoi, että...

CAPITOL RECORDS, TOIMITUSJOHTAJA 2001-2007

Kaipaan häntä aina.

Hän sanoi, että jos Roger McGuinn oli soittanut ensimmäiset sävelet -

The Byrdsin albumille ja kuollut -

hänellä olisi silti ollut merkittävin vaikutus -

folkrock-liikkeeseen 25 vuoden aikana.

Hän oli oikeassa. Kun ne laulut soivat radiossa vuonna 1965 -

laulusta, jossa oli nyt runollista syvyyttä -

tuli hitti.

Se innoitti muita tekemään lauluja eri tavalla -

ja tulemaan Kaliforniaan -

mistä Laurel Canyonin tapahtumat saivat alkunsa.

Sen hetken 50. vuosipäivä oli tänä kesänä.

Päätimme Jakobin kanssa, koska muut eivät tehneet mitään -

että tekisimme levyn näiden tekijöiden lauluista.

Ja nyt meillä on show, ja te kaikki olette mukana.

Kiitos, että tulitte ja nauttikaa show'sta.

Haluatteko palata 60-luvulle?

Tämä on hienoa, koska se musiikki -

joka syntyi Laurel Canyonin piireissä 60-luvulla -

ei vain inspiroinut sen ajan muita bändejä -

vaan se inspiroi myös -

oman sukupolveni muusikkoja.

Tänään on mahdollisuus -

siirtää se uudelle sukupolvelle -

jotta sen ajan musiikki kaikuisi voimakkaammin.

LAUREL CANYON, CA ENSIMMÄISIÄ HARJOITUKSIA

Aloitetaanko alusta?

Yritin harmoniaa, mutta...

Entä kertosäe? Onko siinä Will you go?

- Lauloit sen hyvin.. - Laulan sen vain näin.

Sori.

Kokeillaan uudestaan. Kertosäe toistuu vielä.

Toistetaan se. Mitäs tämä on?

En ole nähnyt tällaista.

Miksi aloitimme tämän? Näimme Model Shop -leffan.

Se toi mieleen 60-luvun musiikin -

joten päätimme äänittää osan sen ajan lauluista -

ja halusimme selvittää, miksi kaikki tulivat tänne.

Ketkä tulivat ensin? Tuliko itärannikon väki tänne?

Vai aloittivatko täällä olleet sen erikseen?

Beach Boys oli jo täällä.

The Byrds tuli ensin ja muut perässä.

Miten The Byrds sai alkunsa?

Se alkoi tosi viattomasti.

The Beatles tuli.

Kuulin tämän radiosta.

Sanoin, että he käyttävät folkmusiikin sointumuutoksia.

Siirtymäsointuja.

Siksi otin vanhan folk-laulun -

ja terästin sitä Beatle-biitillä.

Menin soittamaan sen Café Playhouseen.

Siitä ei tykätty.

Rock and rollia ja folkmusiikkia ei olisi saanut yhdistää.

Heistä se oli huono idea.

Hienointa Rogerissa ja minussa...

Kun tapasimme ensi kertaa -

hän tuli Playhouse Caféen -

12-kielisen Gibsonin kanssa.

Hän soitti I Wanna Hold Your Hand.

Ihmettelin, että se soitettiin folk-tyyliin yhdellä kitaralla.

Se oli jotain todella hienoa ja rohkeaa.

Häntä solvattiin sen takia.

Moni ihmetteli, mitä ihmettä hän touhusi.

Menin L.A: han ja sain keikan Troubadourista.

Esiinnyin ennen Hoyt Axtonia.

Sielläkään ei tykätty.

Lyöttäydyin yhteen Gene Clarkin ja David Crosbyn kanssa -

ja The Byrds perustettiin.

Silloin sattui kaikenlaista hauskaa.

Harjoittelimme vanhassa studiossa -

Third Avenuella.

Se taisi olla World Pacific. Entinen jazz-studio.

Kun muut olivat lähteneet pois -

me menimme sinne harjoittelemaan.

The Byrds hyötyi siitä paljon -

koska piti kuunnella, mitä oli harjoiteltu.

Jos kuulostaa hirveältä, pitää olla ahkerampi.

Ja niin me teimme.

Kun se alkoi sujua, Dylan tuli mukaan.

Sinun pitää kertoa enemmän. Ei tosissaan.

Onko niitä muka enemmän kuin yksi?

Bob tuli sinne.

Hän oli kuullut Tambourine Manin.

Hän kuunteli, kun soitimme.

Kuulimme, kun jokin naksahti.

Hän halusi tehdä sen välittömästi.

The Byrds osasi taitavasti sulauttaa -

folk-musiikin ja rock and rollin.

Kaikki ne bändit, joilla on Kalifornia-soundi.

Yksikään ei kuulosta samalta kuin The Byrds.

12-kielisen riffi on todella hieno.

Se on iso hetki -

rock-musiikissa.

Kaksi asiaa törmäävät toisiinsa -

valtavalla voimalla.

Siitä syntyi äkkiä kokonaan uusi musiikkigenre.

McGuinn sai hienon soundin 12-kielisestä.

Se tapa, jolla hän teki sen -

ja se, miten Crosbyn rytmi voimisti sitä -

teki siitä bändin, joka me halusimme olla.

Tykkäsin The Byrdsistä paljon.

Siitä filosofiasta -

ja folkrockin musiikillisesta filosofiasta.

Ja lauluntekotavasta.

- Se oli hienoa. - Todella.

Folkmusiikki on vain vanhempi tapa tehdä lauluja.

Laulu opitaan joltain toiselta.

Vaikka sedältä, joka oppi sen veitsen teroittajalta -

joka oli reissannut etelässä -

ja soitti banjoa ja viulua.

Kun The Byrds aloitti, kaikki eivät pitäneet -

siitä, että bändi esitti folklauluja.

Se oli hyvin tarttuvaa.

Se on iso askel eteenpäin Love Me Do -laulusta -

niihin muihin.

Suhtauduimme rock and rolliin vakavasti -

koska kukaan ei ollut ottanut sitä tosissaan.

Me toimme hyvää runoutta AM-radioon ja pop-radioon -

ensimmäistä kertaa. Se oli jotain ihan uutta.

"June, moon, spoon."

Baby, I love you, ooh, ooh

Ei "Dance beneath the diamond sky with one hand waving free".

Se muutti ihan kaiken.

Fiona, oletko täällä?

Tapasimme, kun hän oli 17-vuotias.

Hän voi nolostua, jos sanon sen.

Liian myöhäistä.

Oletko valmis?

Esitetään Byrdsien biisi.

The Beatles tuli USA: han.

Heiltä kysyttiin suosikkibändiä.

The Byrds! Olimme ihan äimänä.

Oli samanlaiset asut.

Pukujen kaulukset olivat mustaa samettia.

Käytimme niitä Ciro's-klubin keikoilla.

Se toimi viikon. Jätimme ne pukuhuoneeseen -

vaihdoimme farkut ja lähdimme.

Yhtenä iltana puvut olivat hävinneet.

Kerroin John Lennonille. Hän toivoi, että heidän pukunsa olisi viety.

Roger McGuinnin video -