Isabel Preysler: My Christmas (Isabel Preylser, mi Navidad)

Hei.

Huomenta.

Hyvää huomenta.

Kiitos!

ISABEL PREYSLER MY CHRISTMAS

Kun luet lehtiä, Isabel,

ja sinut tai perheesi on mainittu, mitä ajattelet?

Se on minusta hyvin kiinnostavaa.

Kaikki uutiset perheestäni...

Suurin osa niistä on tekaistuja -

tai väärää tietoa.

Mutta kyllä. Näen niitä usein.

Meidän uutiskojustamme -

lähetetään minulle kaikki perheeseeni liittyvä.

Myyjä lähettää.

Automaattisesti.

Kerro, mitä syöt aamiaiseksi.

Kuumaa vettä limellä,

vitamiineja.

Greippimehua ja kiiviä,

greippiä taas, siis itse hedelmää,

ja pellavansiemeniä.

Nämä näyttävät vähän linnunsiemeniltä, vai mitä?

Siinä se. Lopuksi juon usein hibiskusteetä.

Aina sama aamiainen?

Minua ei saa häiritä,

ennen kuin olen syönyt aamiaisen.

Tarkoitan, etten halua aloittaa.

En halua aloittaa päivää,

vastailla puhelimeen, ennen aamiaista.

Etkö puhu edes tyttärillesi aamiaisen aikana?

Puhun, sillä tyttäreni tulevat usein paikalle,

kun syön aamiaista. Heillä ei ole kunnioitusta.

Nyt myös lapsenlapseni tulevat usein.

Tänä aamuna lapsenlapseni Mateo kävi.

Yleensä vanhin, Miguel, käy täällä.

Hän sanoi minulle: "Lala, minä ovi,

ei Mikey". Siis että se ei ollut hänen veljensä vaan hän.

Hän avasi oven. Näin hänet.

"Ei, Lala..."

"Minä." Hän oli niin tyytyväinen avatessaan oven.

Olen aivan huumaantunut lapsenlapsistani.

Myönnän,

että lapsenlapset ovat erityinen asia.

Oletko nähnyt uutisia tästä dokumentista?

Olen, koska minulle kerrottiin.

Ystäväni olivat lukeneet uutisen.

-Oletko ennen ollut mukana projektissa...? -En koskaan.

Oletko ollut hermostunut viime päivinä?

Hyvin hermostunut.

Mietin, mitä olen mennyt tekemään.

Kameroiden edessä -

minulta puuttuu rentous, mikä lapsillani on.

Ja heidän -

spontaani itseilmaisunsa.

Hassua, sillä olet ollut kameroiden edessä koko ikäsi.

Enimmäkseen valokuvissa.

Koko elämäni.

On ihmisiä, jotka osaavat -

helposti ilmaista tunteensa.

Siinä hetkessä. Minulle se ei ole helppoa.

Yritätkö näytellä vahvaa?

Yritän.

Ja olen mielestäni vahva.

Toki on hetkiä, jolloin epäilen vahvuuttani.

Esimerkiksi silloin, kun Miguel sairastui.

Se oli hyvin vakavaa.

Muutamassa sekunnissa elämä muuttui täysin.

Muistan -

nukkuneeni yön ja heränneeni aamulla ajatellen:

"En voi uskoa, että tämä tapahtuu minulle."

Mitä silloin pitää tehdä? Olla vahvempi, muuta vaihtoehtoa ei ole.

Kun on aikaa, pitää tarkistaa lasit.

Osa lasitavarasta oli rikki.

Ne pitää vaihtaa.

Pyydän Elíasta tuomaan ne. Tarkistamme ne.

-Selvä. -Ja vaihdamme ne.

-Niin pitää tehdä. -Niin.

En halua yhtään rikkinäistä lasia, ja tarvitsemme täyden setin.

Puhun Elíakselle. Tarkistamme ne ja tilaamme -

-tarvitsemamme. -Hienoa.

Sitten La Despensa de Palacio. Tilaammeko me...?

Tietysti.

Meillä on syytä olla lahjat ennen 24. päivää.

-Hyvä. -Tilaammeko 44, kuten yleensä?

-Kyllä. Tai ehkä tilaisin 48 tai enemmän. -Hyvä on, soitan heille.

Sitten tärkeä asia. Meidän täytyy alkaa siivota kellaria -

joulua varten. Se pitää siistiä, koska se on nyt aivan sekaisin.

Oikein hyvä.

Voimme käydä sen läpi ja teemme sen...

-Upeaa. -...lähipäivinä.

Olen alakerrassa, jos tarvitset minua.

Hienoa.

-Jos jotain tulee mieleen. -Selvä.

Entä pankki?

Se on hoidettu.

Hienoa.

-Oikein hyvä. -Kiitos.

-Ennen kuin he lähtevät. -Hyvä, kiitos.

Ennen kuin lähden, ilmoitan sinulle.

-Mitä vain tarvitset. -Ilmoitan sinulle.

Kiitos!

Teen kaiken Alician kanssa.

Putkimiehestä pankkiin, kaiken.

Saan postia ihmisiltä, jotka näkevät minut lehdissä tai TV:ssä.

Saamme jouluisin paljon postia ja vastaamme kaikkiin.

Tässä talossa on tuhansia asioita.

Voimme tarvita verhon, tai lämmityshuoneessa...

Tuhansia asioita hoidettavana jatkuvasti.

Huomenta, rouva.

Huomenta, Elías.

Vaihdan palaneen lampun.

Oikein hyvä.

Minulla on paljon apulaisia.

En pystyisi hoitamaan taloa ilman heitä.

He tekevät elämäni oikein mukavaksi.

He ovat epäilemättä käteni ja jalkani.

Ramona on talon kokki.

Hän tietää kaiken kaikista.

Jos tulen kipeäksi, hän valmistaa kanakeittoa,

jotta vatsani paranee pian.

Hän on talon sydän.

Minulle kuljettaja on todella tärkeä tässä talossa.

Rafael hoitaa askareeni moitteetta.

Luotan häneen täysin.

Elías oppi myöhemmin. Hän tuli myöhemmin.

Hän sujahti joukkoon täydellisesti.

Kaikki talossa pitävät hänestä valtavasti.

He ovat osa perhettäni.

He tuovat hyvän ilmapiirin taloon.

Vieraat sanovat aina, että tänne on ihana tulla.

Tässä talossa on niin hyvä henki.

Miten voit, Isabel?

-Hei, Blas. -Suukko.

Mitä teemme?

Katsotaan.

Aloitetaan tällä harjoituksella.

Aamuisin teen harjoituksia Blasin kanssa.

Muista taivuttaa polviasi, katse eteen, vyötärö taakse,

ja liikuta käsiäsi nopeasti.

En nauti siitä kauheasti.

Viimeiset toistot.

En harjoittelisi ilman valmentajaa.

...kaksi, yksi. Noin juuri.

-Miltä tuntuu? -Hyvältä.

Kun olen lomalla, hän käskee aina -

käyttämään juoksupyörää -

tai muuta. Vastaan, että toki.

Mutten tee mitään. Teen vain, jos minua käsketään.

Kun valmentaja saapuu, menen treenaamaan.

Jos hän ei tulisi, en treenaisi.

Olen hyvin laiska liikunnan suhteen.

Oikein hyvä.

Hengitä sisään.

Tulin Espanjaan vastahakoisesti,

koska minulla oli filippiiniläinen poikaystävä,

josta vanhempani eivät pitäneet lainkaan.

Eräs pappi kävi meillä lounaalla lähes joka viikko.

Äitini pyysi häntä puhumaan minulle.

Hän sanoi: "Kuule, Isabel,

vanhempasi ovat päättäneet lähettää sinut Madridiin."

"Mene sinne, ja jos kahden vuoden kuluttua -

rakastat yhä tätä poikaa -

ja haluat naimisiin hänen kanssaan, minä vihin teidät."

"Mutta mene ensin Espanjaan kahdeksi vuodeksi."

Niin minä lähdin Espanjaan.

-Rafael? -Niin?

-Eikö valokuvaajia ole tänään? -Ei, rouva.

Tarkistin aiemmin, eikä siellä ole yhtään.

Hyvä. Meidän ei tarvitse ajaa kuin hullut.

-Minne menemme, rouva? -Tuolla on auto.

Siellä on valokuvaajia, Rafael.

Niin on.

Katso valokuvaajia.

Kiirehditään.

Selvä, rouva.

Etsivät kohuotsikoita.

Niin. He ovat siellä mikrofoneineen.

-Seuraavatko he meitä? -Eivät seuraa.

Kotona on ikävää, kun he seuraavat kaikkia.

Heitä kiinnostaa kaikki.

-Niin. -Toimittajia.

Mutta he eivät tunne tätä autoa. He eivät edes tiedä, että...

Ovatko ikkunat tummennetut?

-Ovat kyllä. -Hyvä.

Minne menemme?

Massiin.

-Massiin, hyvä on. -Kyllä.

Menemmekö La Castellanan läpi?

Menemme.

-Asuin siellä ennen. -Niinkö?

-Setäni ja tätini kanssa. -La Castellanassako?

Kyllä, kun saavuin Madridiin.

En tiennyt sitä.

Juuri täällä.

-Niinkö? -Niin.

Plaza de Cuzcolla.

Kuinka vanha olitte?

-18. -18?

Niin.