Titus

Ylös siitä, miehet.

Meidän täytyy pelastaa Olga.

Terve, voittoisa Rooma-

surupuvussasi.

Niin kuin laiva lastinsa purettuaan kalleuksineen palaa satamaan-

jossa ensin nosti ankkurinsa-

palaa Andronicuskin laakeroituna-

ja tervehtii maataan kyynelin.

Luo menoihimme armon katse.

Roomalaiset, viidestäkolmatta urheasta pojasta-

-tässä ovat jäänteet, elävät ja kuolleet.

Rooma palkitkoon elävät lemmellä-

-ja nämä viimeiseen kotiinsa tulevat haudalla esi-isiensä rinnalla.

Gootit suovat nyt miekalleni levon.

Julma Titus, joka omistasi et välitä-

-annatko hautaamattomien poikiesi hirveää Styksin rantaa harhailla?

Laskekaa heidät veljiensä viereen.

Oi riemujeni pyhä piilopaikka-

-hyvyyden ja jalouden suloinen säiliö.

Montako poikaani oletkaan ottanut, isältään ikuisesti riistänyt?

Näin vaitonaisina tervehtikää kuten vainajilla tapana on-

-ja rauhassa uinukaa isänmaanne puolesta kaatuneina.

Tuokaa goottivangeista ylpein, jotta voimme hänet silpoa-

-ja roviolla ad manes fratrum hänen lihansa uhrata-

-jotta varjot saavat levon eikä meitä täällä enää vainottaisi.

Annan teille jaloimman, onnettoman kuningattaren vanhimman pojan.

Seis, roomalaiset veljet! Ylevä valloittaja-

voittoisa Titus, sääli kyyneliäni.

Äidin kyyneliä poikansa puolesta.

Jos koskaan poikiasi rakastit, niin minä omaani yhtä lailla lemmin.

Eikö riitä, että meidät tuotiin Roomaan voittosi merkkeinä-

vankeina alla Rooman ikeen?

Pitääkö sinun poikani kadulla lahdata urheista teoista maansa puolesta?

Jos poikasi hurskaina kuningastaan puolsivat, niin tekivät minunkin.

Andronicus, älä tahraa hautaasi verellä.

Jos haluat jumalten luonnetta lähestyä-

lähesty sitä armon kautta.

Armo on jalouden varma merkki.

Jaloista jaloin Titus...

Säästä esikoispoikani.

Malttakaa, rouva hyvä, ja anteeksi.

Nämä niiden ovat veljiä, jotka kansanne näki elävinä ja kuolleina.

He pyytävät uhria tapettujen veljiensä puolesta.

Poikanne on valittu.

Hänen on kuolemallaan rauhoitettava heidän vaikeroivat varjonsa.

Viekää hänet pois ja sytyttäkää tuli.

Miekoillamme roviolla-

-hänet silpokaamme niin, ettei palaakaan jää jäljelle.

Mitä julmaa, jumalatonta hurskautta!

Oliko Skyytiakaan edes puoliksi noin raaka?

Älä vertaa Skyytiaa ylvääseen Roomaan.

Alarbus käy levolle, ja me jäämme Tituksen uhkaavan katseen alle.

Kokoa itsesi-

-mutta toivo, että jumalat suosivat Tamoraa, goottein kuningatarta-

-jotta tämä verivihollisilleen saa kostaa.

Herrani ja isäni, riitti on suoritettu.

Alarbus on silvottu, ja sisälmykset ruokkivat uhritulta.

Nyt vain hautaamme veljemme-

-ja riemuin heidät toivotamme tervetulleiksi Roomaan.

Rauhassa ja kunniassa levätkää täällä, poikani-

-turvassa maailman menoilta ja murheilta.

Täällä ei petos lymyä eikä kateus paisu.

Täällä eivät myrkyt kasva eivätkä myrskyt nouse.

Ei meteliä, vain rauhaa ja ikuista unta.

Rauhassa ja kunniassa levätkää täällä, poikani.

Rauhassa ja kunniassa eläköön Titus pitkään. Herra, isä, elä maineessa.

Katso, näin maksan kyynelveron veljieni hautajaismenoihin-

-ja ilon kyynelin jalkojesi edessä maan kastelen paluusi kunniaksi.

Siunaa minut kädelläsi voittoisalla.

Hyvä Rooma sinut on säästänyt iäkkään sydämeni rohdoksi ja iloksi.

Elä, Lavinia.

Elä isääsi kauemmin ja ikuisesti lisää hyveidesi mainetta.

TUHANNET SUREVAT KElSARlA

Ylväät patriisit, oikeuksieni suojelijat-

aseilla asiaani ajakaa!

Maanmiehet, rakastavat kannattajani-

-miekoilla perintöoikeuttani puolustakaa!

Kansalaiset, ystävät, kannattajat, oikeuksieni suosijat.

Jos Bassianus, keisarin poika, Rooman silmää miellyttää-

tie kapitoliin auki pitäkää.

Olen vanhin poika ja viimeksi Rooman keisaridiadeemia kannoin.

Älkää antako häpeän lähestyä valtaistuinta-

-joka on hyvyyden, oikeuden, kohtuuden ja jalouden pyhäkkö.

Antakaa minun jatkaa isäni kunniaa.

Älkää esikoisuuttani väärin kohdelko ja nöyryyttäkö.

Ansiot vaalin ratkaiskoot. Kansalaiset, vaalivapautta vaatikaa.

Prinssit-

-jotka puoluein ja toverein vallasta ja kruunusta taistelette-

-roomalaiset ovat vaalein valinneet keisariehdokkaaksi Andronicuksen.

Toista miestä niin jaloa, soturia niin urheaa, ei kaupungista löydy.

Senaatti on hänet kotiin kutsunut sodista julmista gootteja vastaan.

Pyydämme nyt hänen kunniakseen-

-perääntykää, lähettäkää kannattajanne pois-

-ja esittäkää ansionne rauhassa ja nöyrästi.

Marcus Andronicus.

Niin luotan minä oikeamielisyyteesi ja rehellisyyteesi-

-ja rakastan ja kunnioitan sinua, jaloa veljeäsi Titusta poikineen-

-sekä häntä, joka kaikkia aatoksiain hallitsee-

-viehkeää Laviniaa, Rooman kaunistusta-

-että päästän näin rakkaat ystäväni kotiin...

...ja onnettaren ja kansan käsiin jätän asiani punnittavaksi.

Ystävät, jotka niin rohkeasti olette oikeuksiani puolustaneet-

-kiitän teitä ja päästän teidät kotiin-

-ja maani rakkauden ja suosion varaan-

jätän itseni ja asiani.

Rooma, ole yhtä oikeudenmukainen sinä kuin sinuun luottava olen minä.

Avatkaa portit ja päästäkää minut sisään!

Kauan eläköön Titus, rakas veljeni.

Kiitos, hyvä tribuuni, jalo veljeni Marcus.

Tervetuloa, veljenpoikani, voittoisista sodista-

niin elävät kuin kaatuneetkin.

Titus Andronicus, Rooman kansa lähettää sinulle tribuuninsa kautta-

-tämän valkean, tahrattoman vaipan ja asettaa sinut keisariehdokkaaksi-

-kuolleen keisarimme poikain kanssa.

Ole siis candidatus ja pue se yllesi-

-ja auta päätöntä Roomaa saamaan pää.

Niin ylväs varsi paremman pään ansaitsee kuin vanhuudesta heikon.

Rooma, olen ollut soturisi 40 vuotta, sotavoimiasi onnella johtanut-

-ja yksikolmatta urheaa poikaa hautaan saattanut.

Vanhukselle kunniasauva antakaa, ei maailmaa hallitsevaa valtikkaa.

Sen viime kantaja sitä ylväästi kantoi.

-Kruunun saat, jos vain pyydät. -Kuinka arvon tribuuni sen tietää?

Kansa, oikeutta suo! Patriisit, älkää miekkojanne tuppeen työntäkö-

-ennen kuin Saturninus on Rooman keisari!

Hornaan siedät, jos minulta kansan sydämet ryöstät!

Ylpeydelläsi estät sen hyvän, jota jalo Titus sinulle aikoo.

Tyynny toki, prinssi.

Palautan sinulle kansan sydämet ja taivutan ne puoleesi.

Andronicus, en imartele sinua vaan kunnioitan kuolemaani asti.

Jos kannattajiani ystävilläsi lisäät, sinua suuresti kiitän.

Kansalaiset ja tribuunit, pyydän ääniänne ja äänioikeuttanne.

Ne ystävällisesti Andronicukselle uskokaa.

Kiitokseksi Andronicukselle ja hänen paluunsa kunniaksi-

-kansa sen hyväksyy, jonka hän nimeää.

Kiitos, tribuunit. Pyydän teitä valitsemaan keisarin esikoispojan-

-prinssi Saturninuksen, jonka hyvyys Roomaa kirkastakoon-

-niin kuin Titaanin säteet maailmaa. Jos neuvoani noudatatte-

-hänelle kruunu antakaa ja sanokaa: ''Kauan eläköön keisari!''

Kauan eläköön keisari Saturninus!

Patriisit ja plebeijit, valitsemme Saturninuksen Rooman keisariksi-

-ja sanomme: ''Kauan eläköön keisari Saturninus!''

Titus Andronicus.

Palveluksestasi päivän vaalissa sinua kiitän-

-ansiosi mukaisesti ja teoin hyvyytesi palkitsen.

Aluksi, Titus-

-nimeäsi ja kunnianarvoisaa sukuasi ylentääkseni-

teen Laviniasta keisarinnani-

-Rooman valtiattaren ja sydämeni samoin.

Pyhässä Pantheonissa hänet puolisokseni otan.

Kerrohan, Andronicus. Miellyttääkö eleeni sinua?

Kyllä, herrani. Tämä liitto on minulle suureksi kunniaksi.

Näin Rooman silmäin alla kuninkaallemme ja keisarillemme-

uskon miekkani, vaununi ja vankini.

Ne ovat Rooman keisarin arvoisia lahjoja.

Kiitos, jalo Titus, elämäni isä.

Kuinka ylpeä sinusta ja lahjoistasi olen, sen on Rooma muistava.

Jos vähääkään näistä teoistasi unohdan-

-roomalaiset, uskollisuutenne unohtakaa.

Rouva, nyt keisarin olette vanki. Hän arvonne ja säätynne mukaan-

-teitä ja väkeänne kunnioittaen kohtelee.

Komea nainen oletkin. Tuollaisen hipiän juuri ottaisinkin-

jos siis uudestaan valita saisin.

Kaunis kuningatar, kasvoiltasi synkät pilvet karkota.

Vaikka sota sinulta ilon vei, ei sinusta Roomassa pilkkaa tehdä.

Sinua kaikin puolin ruhtinaallisesti kohdellaan. Saat siitä sanani.

Älä tyytymättömyyden anna toivoasi karkottaa.

Lohduttajasi tämä sinut nostaa voi goottien kuningatartakin ylemmäs.

-Lavinia, ethän suinkaan pahastu? -En, herrani.

Aatelisuutennehan takaa, että aikeenne on vakaa.

Kiitos, suloinen Lavinia.

Tulkaa, roomalaiset. Vapautamme vangit lunnaita vaatimatta.

Kunnianosoituksemme torvin ja rummuin julistakaa!

-Anteeksi, mutta neito minun on. -Mitä? Näinkö väität?

-Kyllä, ja päätökseni pitää. -Prinssihän vain omansa ottaa.

Niin tehköön niin kauan kuin minä, Lucius, elän.

Menkää, petturit. Missä on keisarin vartija?

-Petos, herrani! Lavinia ryöstetään! -Kuka hänet ryöstää?

Se, joka kihlattunsa pois saa viedä mieheltä kuin mieheltä.

Älkää pelätkö. Tuon hänet takaisin.

Veljet, heidät pakoon auttakaa. Miekallain turvaan tämän tien.

-Tästä käydä et saa. -Mitä, senkin konna?

Estätkö minulta tien Roomassa?

Herrani, nyt väärin teit!

Enemmän kuin väärin. Riitapäissäsi tapoit oman poikasi.

Et sinä eikä hän poikiani ole. He eivät minua noin häpäisisi.

Petturi! Palauta Lavinia keisarille!

Kuolleena sitten vaan ei vaimoksi hänelle.

Hän laillisesti kihloissa on toisen miehen kanssa.

Ei, Titus! Keisari ei tarvitse häntä-

eikä sinua eikä ketään väestäsi.

Siihen luotan, joka minua kerran on pilkannut, vaan sinuun en koskaan-

-enkä kopeisiin petturipoikiisi, kun näin minut häpäisette.

Mene matkoihisi!

Uljaan vävyn saatkin-

-lainsuojattomain poikaisi joukkoon sopivan!

Siksi, ihanainen Tamora, goottien kuningatar-

-jos valintani äkkinäinen sinua miellyttää-

-valitsen sinut, Tamora, morsiokseni-

ja teen sinusta Rooman keisarinnan.

Puhu, goottien kuningatar. Saako valintani suosiosi?