Bad Surgeon: Love Under the Knife

Kirurgit ovat ikään kuin supersankareita.

Kun asiat menevät pahasti pieleen ja olemme oikeasti pulassa,

luotamme heidän pelastavan meidät.

Kenelle muulle luottaisimme henkemme?

Löytö kuin suoraan elokuvasta.

Elimen siirto, joka kasvatettiin osittain labrassa.

Paolo Macchiarini… -…oli kuin supersankari.

Hän aikoo pelastaa maailman.

Hän teki ihmeitä.

Yritämme luoda uusia elimiä.

Meidän on edistyttävä. Tarvitaan uusia tapoja tehdä elinsiirto.

Hän oikeasti uskoo voivansa lievittää maailman kärsimystä.

Paolo oli muka…

JULKKISTIETEILIJÄ

…Yhdysvaltain presidentin ja paavin yksityiskirurgi.

Jos miettii, mitä kaikkea mieheltä haluaa, hän täytti vaatimukset.

Hän sai raksin joka ruutuun.

Tiedä, että rakastan sinua. Päivä päivältä enemmän.

Hän on älykäs ja maailmaa nähnyt. Hän puhui monia kieliä.

Rakastan sinua.

Mutta kaikki oli valhetta.

Haista vittu!

Hän huijasi kaikkia.

Olin kihloissa hirviön kanssa.

Paolo oli totaalinen huijari.

Siksi hänet piti pysäyttää.

Paolo Macchiarini kohteli ihmisiä labrarottina.

Hän yski ulos omaa lihaansa.

Ensimmäinen maksansiirto, munuaissiirto, sydänsiirto.

Onnistuivatko ne kaikki? Eivät.

Minusta tämä on tulevaisuus.

Seuraavilla potilailla kaikki on paremmin.

Kysymys kuuluu, kiduttiko hän ihmiset hengiltä.

Se on lääketieteen suurin huijaus.

Hän saattaa olla huijari mutta myös nero.

Ehkä hän oikeasti pelastaa ihmiskunnan.

Oliko hän supersankari, superkirurgi -

ja elämäni rakkaus?

Vai oliko hän vaarallinen huijari -

ja tappaja?

PETOKSIA, VALHEITA JA ELINSIIRTOJA

Journalismissa on eräänlainen pyhä sääntö.

Jutun aiheeseen ei sekaannuta.

Toimittajan kuuluu olla objektiivinen.

Kun kertoo tarinaa, viettää paljon aikaa yhdessä.

Siinä ollaan paljon intiimeissä tilanteissa.

Eikä keneenkään saa sekaantua henkilökohtaisesti parisuhdemielessä.

Silloin objektiivisuus saattaa lentää taivaan tuuliin.

Tällainen näkymätön raja on olemassa hyvästä syystä.

TOIMITTAJA

Se auttaa turvaamaan journalismin lahjomattomuuden.

Mutta valitettavasti se ei mennyt niin.

Halusin toimittajaksi pienestä pitäen.

Olin hyvin ujo lapsi.

Tuskallisen ujokin.

En haikaillut ikinä kameran eteen.

Viihdyin mieluummin sen takana.

Olin urani huipulla.

Rakastin työtäni NBC:llä.

Olin yksinhuoltajaäiti,

enkä jahdannut parisuhdetta.

NBC halusi jutun regeneratiivisesta lääketieteestä.

Se oli uutta minulle. En tiennyt siitä mitään.

REGENERATIIVINEN LÄÄKETIEDE

Aloimme tehdä taustatutkimusta.

KASVATAMMEKO JOSKUS ELIMIÄ?

Se on jännittävä ja lupaava lääketieteen ala,

jonka päämääränä on -

tuoda korvaavia elimiä tai ruumiinosia helposti saataville.

RÄÄTÄLÖIDYT ELIMET

Ajatuksena on, että jos menettää raajan tai joku elin sairastuu,

labrasta saa uuden.

LABRAELIN SIIRRETÄÄN

Ja yksi nimi nousi jatkuvasti esiin.

YLITTÄÄ RAJOJA

Tri Paolo Macchiarini.

Hänen sanotaan olevan alan edelläkävijä.

Merkittävästä leikkauksesta löytöön kuin suoraan elokuvasta.

Lääkärit juhlivat tänään lääketieteellistä läpimurtoa.

Elimen siirtoa, joka kasvoi osittain labrassa.

Professori Paolo Macchiarini -

Tukholman Karoliinisesta yliopistosairaalasta -

teki leikkauksen kansainvälisen tiimin avulla.

Häntä sanottiin superkirurgiksi.

Häntä ihailtiin ja mielisteltiin.

Hänellä oli lähes jumalallinen status.

KANTASOLUTERAPIAT KÄYTTÖÖN

Hän hyppäsi valokeilaan ja otsikoihin -

tekemällä innovatiivisen operaation kantasoluilla.

Kirurgit Ruotsissa suorittivat -

maailman ensimmäinen synteettisen elimen siirron.

Syöpää sairastava 36-vuotias mies sai uuden henkitorven.

Ensin hän katsoi minuun ja tokaisi, että olen hullu.

"No?", hän kysyi. Vastasin, että niin olenkin.

"Mutta tämän on ainoa mahdollisuutesi juuri nyt."

Hän tiedusteli onnistumisprosenttia.

Vastasin, etten tiedä.

"Miksi?"

"Ensimmäinen kerta."

KANTASOLUT

Hän korvasi henkitorven muovisella.

Muoviputki uitettiin potilaan omissa kantasoluissa.

Ajatuksena oli,

että kantasolut integroituvat muoviputkeen,

joka sitten siirretään potilaaseen.

Artikkelissa toisensa perään häntä kuvattiin kapinalliseksi.

Hän oli valmis ottamaan riskejä, joita muut eivät ottaneet.

Mitä monimutkaisempi leikkaus, sitä suuremman riskin otamme.

Ensimmäinen maksansiirto, munuaissiirto, sydänsiirto…

Onnistuivatko ne kaikki?

Eivät.

Meillä ei ole kristallipalloa, josta näkisi tulevaisuuteen.

Minusta tämä on tulevaisuus.

Ajattelin, että rohkea kaveri.

Hän halusi tehdä jotain erilaista pelastaakseen ihmiset vailla toivoa.

Sanoin tiimilleni, että hänelle on pakko soittaa.

Järjestimme tapaamisen.

Olin kollegani kanssa.

Nostin katseeni

Hän käveli paikalle ja katsoi suoraan minuun.

Katseemme kohtasivat, nauliintuivat. Ja…

Hän hymyili vienosti, virnisti, ja saman tien -

olin kuin höpsö koulutyttö.

Se tapahtui niin nopeasti, silmänräpäyksessä.

Ensimmäinen ajatukseni oli: "Mitä helvettiä se oli?"

Sitten ajattelin:

"Oli mitä oli, älä mieti sitä."

Pakotin itseni. Keskityin täysin työhön ja tuottamiseen.

Keräsin itseni sisäisesti.

Varmaan punastuinkin totta puhuen, ja…

Mutta jotain siinä oli. Silmämme nauliintuivat ja tunsin kipinän.

Menin heti vähän sekaisin.

Seuraavaksi uskomaton tarina siitä, miten kantasoluteknologia -

muuttaa pelin ja pelastaa henkiä.

Kaksivuotias Hannah Warren syntyi ilman henkitorvea.

Oli yksi ratkaisu.

Siihen aikaan tri Macchiarini auttoi taaperoa, Hannah Warrenia.

Hän olisi maailman nuorin henkilö,

joka saisi Paolon uraauurtavan siirtoelimen.

Hän ei voinut syödä eikä nielaista.

Hän ei voinut tehdä mitään tavallisia pikkulasten juttuja.

Hän oli viettänyt elämänsä sairaalassa.

Mutta hänellä oli valloittava persoona.

Hänessä oli jotain tarttuvaa.

Hannah oli taianomainen lapsi.

Puhdas aurinko.

Anna isille pusu.

Vanhemmat olivat epätoivoisia. Tytär oli ollut usein lähellä kuolemaa.

Toivoa ei oikein ollut.

Sitten he löysivät Paolo Macchiarinin.

Terve. -Kiitos.

Paolossa varmaan oli niin herttaista se,

ettei hän ole tyypillinen kirurgi.

Näytti oikeasti siltä, että hän välitti syvästi.

Haluatko tämän pois?

Tuntui, että häneen voi luottaa.

Tuntui, että hän ajattelee sinun parastasi.

Päätimme tehdä jutun Hannahista.

Ja tri Paolo Macchiarini oli tietysti tärkeä osa tarinaa.

Leikkaus tehtäisiin Illinoisissa.

Paolo aikoi viettää siellä kuukauden.

Jouduin tekemään monta kuvausmatkaa Illinoisiin.

Kun kuvasimme Paoloa, aloimme vitsailla,

että hän muistutti George Clooneyta.

Koska Paolo rakastaa moottoripyöriä.

Hän ajaa moottoripyörällä -

ja näyttää vakuuttavalta.

Toimiston naiset olivat haltioissaan.

Halusimme kuvamateriaalia Paolosta prätkällä,

joten vuokrasimme sellaisen.

Häntä kuvattiin ajelemassa ympäriinsä.

Vuokra-aikaa oli muutama tunti jäljellä. Hän kysyi, halusiko joku kyytiin.

Epäröin vähän.

Kyselin, haluaako joku muu. "Mene sinä", he sanoivat.

Hän pisti kypärän päähäni -

ja kiristi remmejä hyvin hellästi, koska pähkäilin sen kanssa.

Muistan tunteneeni siinä hetkessä vähän samaa -

kuin ensimmäisellä kerralla,

kun katseemme kohtasivat Bostonin ravintolassa.

Se tuntui tavallaan intiimiltä ja flirttailevalta.

Nousin pyörän selkään hänen kanssaan.

Hän käski pidellä tiukasti, koska ajaisi kovaa.

Moottoripyörän selässä on pakko nojata toiseen.

Se oli kaunis päivä. Tuuli piiskasi.

Rutistin häntä.

Muistan, kun heitin myöhemmin ystävilleni:

"Kävin prätkäajelulla George Clooneyn kanssa."

Aloimme käydä syömässä kuvausten välillä tai päivän päätteeksi.

Olin niin ällistynyt, että tämä mies,

tämä superkirurgi,

oli niin välittävä ja halukas kuuntelemaan minua.

Hän näki niin paljon vaivaa.

Pian moottoripyöräajelun jälkeen menimme yhtenä iltana syömään.

Majoituimme hotellissa Illinoisissa. Ehkä parin kerroksen päässä toisistamme.

Olimme hississä kahdestaan.

Hänen kerroksensa tuli ensin.

Ovet aukesivat.

Hän toivotti hyvää yötä, ja perääntyi hitaasti hissistä.

Hän piti ovea auki kädellään -

ja katsoi minua, ja minä katsoin häntä.