The Turning

Okei.

Aukea nyt.

Voi luoja.

Paska!

Voi luoja!

Okei.

Muistotilaisuus Kurt Cobainille pidettiin Seattlessa tänään.

Hänet löydettiin kaksi päivää sitten itsemurhan tehneenä.

Lastenhoitajat eivät pukeudu noihin. Minä otan ne.

Olen yksityisopettaja. —Okei.

Vähintä mitä voit tehdä, kun jään ilman kämppistä.

Anteeksi nyt. Aloitan jo huomenna.

Luulin, että rakastat oppilaitasi. —Niin rakastankin.

Koulu kuitenkin pyysi sitä.

En voinut sanoa ei.

Ensin tyttö menetti vanhempansa, ja nyt lastenhoitaja hylkäsi hänet.

Dumppaat minut seitsenvuotiaan takia. —Et ole kasvanut ilman vanhempia.

Okei.

Rakastan opettamista, mutta haluan tehdä jotain, jolla on merkitystä.

Otatko nuo mukaan? —En.

Toivon saavani taukoa näistä. Hän on voinut huonosti viime aikoina.

Menen hyvästelemään hänet huomenna.

Tässä.

Selviätkö siellä yksin?

Vaihdan 25 huutavaa lasta pieneen tyttöön. Kuinka vaikeaa se voi olla?

EI ULKOKENKIÄ

Hei, äiti.

Mitä sinä maalaat?

Voisin auttaa sinua siirtämään tavarasi takaisin taidehuoneeseen.

Matkustan tänään.

Uuteen työpaikkaani.

Muistatko, että kerroin tytöstä, joka on ihan yksin hoitajansa kanssa?

Tyttö, ihan yksinkö? —Niin.

Se on iso vastuu. —Tiedän sen.

Selviän siitä kyllä.

Näytät hyvältä. —Kiitos.

Ota tämä. Se lämmittää sinua.

Hyvä on.

Rakastan sinua.

Ei ole todellista.

Flora jättää lelujaan ympäriinsä.

Älä ylläty, jos löydät pienen merenneidon vessanpöntöstäsi.

Sinä olet varmaankin Kate. —Kyllä. Hei.

Seuraa minua.

Oletteko rouva Grose? Mukava tavata.

Asutteko kaksin? —Siivoojat ja puutarhuri käyvät täällä —

mutta minä ja Flora olemme kahden, kun Miles on koulussa.

Täällä opetat Floraa.

Oletko ollut kotiopettajana ennen? —En sitten 1800—luvun.

Oliko tuo vitsi? —Ei ainakaan hauska sellainen.

Asun ensi kertaa työpaikalla. —Toivon, että tiedät, mitä teet.

Lapset ovat sangen erityisiä, Kate. He ovat laatuyksilöitä.

Seuraa minua. Laitoin ruokaa tulemaan.

Täällä on niin hiljaista. —Kuulen helpommin, kun eksyt.

Oliko tuo vitsi? —Ei.

Tuoksuu tosi hyvältä.

Tein keittoa Floran isälle, kun hän oli tytön ikäinen.

Oletteko ollut sitoutunut perheeseen niin pitkään?

Se on minulle kunnia.

Saanko kysyä, miten vanhemmat kuolivat?

Traagisessa auto—onnettomuudessa portin lähellä. Flora näki kaiken.

Se on kauheaa. —Niin on, ja se on vaikeaa lapsille.

Joutua kasvamaan ilman vanhempia...

Isäni jätti meidät, kun olin Floran ikäinen.

Ihanko totta?

Tapaisin mielelläni Floran. Missä hän mahtaa olla?

Hän on talleilla. Mene takaa lähtevää polkua pitkin.

Voinko ottaa yhden? —Toki.

Flora?

Flora?

Olen Kate. Tulin tervehtimään sinua.

Flora?

Flora?

Hei. —Hei.

Missä sinä olit piilossa? —En kerro.

Se ei vaikuta kovin ystävälliseltä. —Sen nimi on Simson. Se on aina äreä.

Se antaa vain Milesin ratsastaa sillä.

Entä kuka tämä on? —Delila. Se oli äitini hevonen.

Voit silittää sen turpaa jos haluat, kunhan olet helläkätinen.

Se haluaa omenasi.

Mistä sinä tiesit sen?

Se on lempihevoseni.

Tiesitkö, että omenissa on syanidia, ja siemenet ovat myrkyllisiä?

En tiennyt. Mistä sinä sen tiedät?

Hän kertoi sen minulle.

Tohtori Unelma Pippurinmarja Taskukello.

Hauska tutustua. Onpa melkoinen nimi. —Hän on eläinlääkäri.

Haluatko sinä sellaiseksi? —Tai kokiksi.

Voisit olla molempia. —Minun pitäisi olla kasvissyöjä.

En voi pelastaa eläimiä ja sitten syödä niitä. —Aivan totta.

Tule. —Odota minua.

Tämä sokkelo on hyvin monimutkainen. —Tosi iso.

Täytyy tietää, minne mennä tai eksyy.

Kerran en löytänyt ulospääsyä ja melkein nälkiinnyin hengiltä.

Ystäväsi varmasti rakastavat tätä paikkaa. —Ei minulla ole ystäviä.

Eikö sinulla ole yhtään ystävää? —Ei.

Sinulla voi olla yksi nyt. —Ehkä.

Aion tehdä töitä sen eteen.

Käytkö yhdeksättä luokkaa? —Toista.

Neiti Jessel sanoi, että olin poikkeuksellinen oppilas.

Kuka on neiti Jessel? —Vanha opettajani.

Hän opetti minulle ranskaa. —Opettiko?

Tule nyt, senkin hidastelija.

Tämä peili on 1980—luvulta.

Isoisoisoisotätini Louisiana ja hänen koiransa Otis.

Ja tuossa on laiva, jolla hänen veljensä kuoli.

Arvaa, mikä hänellä oli.

Hänellä oli punkkitauti. —Ai punatauti?

Niinhän minä sanoin.

Tuolla on Milesin huone, minun huoneeni on sen vieressä.

Mitä tuolla on?

Siellä on itäsiipi. En mene sinne.

Miksi et? —En halua.

Tämä on huoneesi. Toivottavasti pidät näistä lakanoista.

Minun huoneeniko? —Niin.

Onko tämä kaikki minua varten? —On.

Tässä on isoisoäitini Sophie. —Täytitkö isoisoäitisi?

En, hömelö. Sen kuuluu näyttää häneltä.

Eikö hän näytä vähän karmivalta? —Minusta hän on kaunis.

Haluatko nähdä jotain muuta? —Joo.

Katso. Isoisoäitini ompeluhuone.

Äitini vei minut ostoksille, kun olin pieni.

Äitini kuoleman jälkeen neiti Jessel teki kaikki vaatteeni.

Tuo on hieno. —Hän ei ehtinyt saada tätä valmiiksi ennen lähtöään.

Se oli syntymäpäivääni varten.

Olen mallinukke.

Mikä tämä on?

Miles teki sen. Sanoin hänelle, että se on mauton.

Huh.

Syöhän nyt kaikki. —Minulla on ajatus.

Mitä jos menisimme ostamaan jäätelöä ennen koulun alkua huomenna?

Flora ei poistu tilalta. Täällä on kaikki tarvittava.

Mitä? —Eikö niin, kultaseni?

Hän pitää enemmän omenatortustani kermavaahdon kera.

Eikä sinun tarvitse lähteä sen takia minnekään, vai mitä?

Aiot jättää minut, eikö niin? —Mitä tarkoitat?

Neiti Jessel lähti hyvästelemättä, eikä hän halua enää puhua kanssani.

Joidenkin ihmisten on hyvin vaikea hyvästellä.

Hän teki varmasti niin, minkä luuli olevan parasta.

Se ei ole helppoa minulle.

Menehän nyt nukkumaan.

Noin. Onko siinä mukava olla?

Minä pidän sinusta. —Minäkin pidän sinusta.

Enkä ole menossa minnekään. —Vannotko sen?

Kautta kiven ja kannon. —Työntäisitkö neulan silmääsi?

En menisi niin pitkälle.

No niin.

Voi luoja.

Sinä olet pelottava.

Todella outoa.

Voi taivas.

Lopeta.

Tule tänne. —Peter.

Mitä sinä täällä teet? Miten pääsit sisään?

Sanoin, että sinun pitää lähteä nyt.

Herätät lapset. —Lapset nukkuvat.

Älä koske minuun. —Kenenkään ei tarvitse tietää.

Ole hyvä ja lopeta. —Pidä silmät kiinni. Tule tänne.

Tanssi kanssani. —Lopeta, minua pelottaa.

Apua! Pelotat minua!

Tuo sattuu! Sinun täytyy mennä!

Katso minua silmiin. —Lopeta!

Mene nyt! Satutat minua!

Älä koske minuun.

Kuka sinä olet? —Miles. Minä asun täällä.

Tarkoitan... Miksi olet kotona?

Sinun ei pitäisi olla täällä. —Luulin kuulleeni jotakin.

Sinun olisi parasta mennä nukkumaan.

OPETUSSUUNNITELMA FLORA 1994

Maanantai 6. maaliskuuta. Flora osasi kaikki pääkaupungit.

Olen hyvin ylpeä hänestä. Luimme tänään ranskaa.

Hän piirsi kuvan kenguruista ja norsuista viidakossa.

Flora maalasi mustalla ja valkoisella. Matematiikkaa.

Miles katosi tänään. Luulin, että hän karkasi —

mutta se hyypiö olikin vienyt hänet baariin.

He palasivat myöhään, ilmeisesti humalassa.

Älä kysy mitään niin en kerro valheita

pojat WC:ssä vetävät housuja alas

kärpäset pöydällä pöytä puistossa

Katie ja hänen rakkaansa huutavat isälle

kuollut tyttö ja paholainen on puistossa

Katie ja hänen poikaystävänsä huutavat pimeässä

Kate, tule tervehtimään Milesia. —Tapasimme jo.

Pahoittelen viimeöistä, en halunnut olla tyly. Anteeksi, jos pelästytin.

Ei se mitään. —Hyvä.

Oliko sinulla raskas yö? Kävelet unissasi kuten Flora.

En minä kävele unissani. —Mistä tiedät? Sinähän nukut.

Minä vain tiedän.

Hyvännäköinen villapaita. —Kiitos.

Et saisi käyttää sitä. —Hän antoi sen minulle.

Oliko se isäsi? —Se oli Quintin.

Kuka Quint on? —Hän oli ratsastuksenopettaja.

Hän huolehti tilasta. Hän oli huippu.

Eikö hän ole täällä enää? —Hän kuoli.

Kaikki kuolevat, Miles.

Ratsastatko sinä? —Ratsastin pari kertaa kesäleirillä.

No, se on vale. Istuin vain hevosen selässä.

Voin opettaa sinua. Jos siis selviät siitä.

Onko tuo haaste? —On.

Uskon, että selviän siitä. Olen nopea oppimaan.