The first 200 lines.
Olipa kerran myöhäinen jouluaattoilta.
Tuntematon henkilö käveli kohti Ruby Roadin kirkkoa.
Hän kantoi sylissään kaikista kalleinta lahjaa.
Vastasyntynyttä lasta, tyttövauvaa.
Juuri ennen keskiyötä hän jätti tyttärensä kirkon ovelle.
Lapsi vietiin sisälle.
Lapsi sai nimen Ruby löytöpaikkansa mukaan.
Äitiä ei nähty enää koskaan.
Kukaan ei tiennyt hänen nimeään,
kunnes samana iltana paikalle sattui myös aikamatkustaja.
Hänet tunnetaan Tohtorina.
Minut siis nimettiin Ruby Road -kadun mukaan.
1. JOULUKUUTA 2023
Sieltä minut löydettiin lähes 19 vuotta sitten.
Olet siis löytölapsi.
Muutit sijaiskotiin Carlan luo, joka lopulta adoptoi sinut.
-Eikö niin? -Kyllä. Hän on mieletön.
Hieman hullu, toki.
Hän on paras äiti, jonka voin saada.
Sinulla on ollut hyvä elämä.
Joo, ihan kiva. Onhan meillä ollut vaikeaakin.
En pärjännyt ylppäreissä, koska muutimme tänne Manchesterista.
Hoidamme isoäitiäni. Hoivakodit ovat liian kalliita,
eikä hän ikinä muuttaisi pohjoiseen. Tämä on ollut vaikeaa ja kallista.
-Eihän kukaan Lontooseen muuta. -Ei niin! Siksi minä tavallaan ajelehdin.
Odotan yhä, että elämäni alkaisi.
Anteeksi keskeytys. Onko jossain päällä radio tai jotain?
Onko ovi auki? Kuulen ääniä.
Millaisia ääniä?
Puhetta, kuin kuiskailua.
En pärjännyt ylppäreissä, koska muutimme tänne Manchesterista.
Tähän ei mene kauaa.
Eihän sinua haittaa, kun sanon "löytölapsi"?
Joidenkin mielestä se on vanhanaikaista.
Ei minua haittaa. Sehän minä olen, minut löydettiin.
Minut löytöttiin.
-Ihanaa! -Löytöttiin.
Ääni katosi. Pahoitteluni.
Ja käy.
Jatketaanpa.
Ruby, kuvaamme tätä jaksoa siksi, että haluamme auttaa sinua.
Menneinä aikoina löytölapset jätettiin jälkiä jättämättä.
Nykyään DNA:n avulla tehdään todellisia taikoja.
Otimme sinulta näytteen,
jonka avulla aiomme jäljittää geneettisen perimäsi.
Toivomme, että löydämme biologisen äitisi tai isäsi
tai jonkun sukulaisesi. Mekään emme tosin pysty ihmeisiin.
Ja vaikka saisimme yhteyden heihin,
he eivät välttämättä halua tulla löydetyiksi.
Sitä täytyy kunnioittaa.
-Voinko kysyä jotain? -Toki.
Mitä toivot saavasi, jos löydämme jonkun?
Totuuden.
Varokaa!
Voi ei, oletko kunnossa?
-Olen, se ei osunut minuun. -Kävipä tuuri.
22. JOULUKUUTA 2023
Sori tuosta.
Mitä tapahtui?
En tiedä, sähköt kai menivät.
Yritä voimalla!
Pyysinhän jo anteeksi.
Osaatko laulaa "Gaudeten"?
Minkä?
23. JOULUKUUTA 2023
Ole varovainen.
Kiitos. Mutta sinä olit äsken tuolla.
Työsuojelusta, gin & tonic -jaosto.
Onko tuo tavallista? Kaatuuko sinulta usein asioita?
Jatkuvasti, mutta olen vain kömpelö.
Etkä ole.
Kyse on vakavammasta.
Hyvää joulua.
Rubes, ihan kuin päälläsi olisi kirous.
-Niinpä! Kadotin 20 puntaakin. -Taksi!
Aivan kuin huono tuuri olisi seurannut minua kolme viikkoa.
Sain potkut, rikoin kengänkoron ja kaaduin sen typerän hammaslääkärin eteen.
Olet kirottu, Ruby!
-Ja sait treffikutsun Bobby McGeeveriltä. -Sitähän minäkin!
Minä olen huonon tuurin myrskyn silmässä.
-Tämä on jumissa. -Eihän!
Sitten hän sanoi: "Älä istu siihen."
-Sinun on pakko, et voi muuta. -En tiedä.
Ei, varo! Mene kauemmas!
Oletko kunnossa?
Lastenvaunut keskiyöllä.
Ihan tosi?
Kävin ostoksilla.
Hyvänen aika, oletteko kunnossa?
Onko kaikki hyvin?
-Kaikki on ihan hyvin. -Anteeksi, olin...
Minun täytyy tehdä tästä ilmoitus.
Selvä.
-Nimi? Tohtori. -Tohtori.
Ammatti: ei tohtori.
Nykytila: ohikulkumatkalla. Työnantaja: minä itse.
Osoite: tuo sininen koppi tuolla.
Jos sallit, päälleni putosi juuri lumiukko, ja haluan mennä kotiin.
Tohtori mikä?
Pelkkä Tohtori.
-Hän suostuu kyllä. -Kuka?
Tyttöystäväsi, kun kosit häntä joulupäivänä.
Mistä tiesit?
Ääniruuvimeisselini hälytti.
-Onko tuo ruuvimeisseli? -Ääni sellainen.
Se havaitsi taskussasi olevan kahden karaatin timantin.
Se aivan huutaa kihlasormusta. Hän lienee nainen,
sillä timantti on harvinainen valinta.
-Ja joulupäiväkin, ilmiselvää. -Mistä tiedät, että hän suostuu?
Alennusmyynnit alkavat tiistaina, etkä voinut odottaa. Siksi hän rakastaa sinua.
Hyvää joulua.
Hän suostuu.
Hän suostuu!
24. JOULUKUUTA 2023
Ei se minun syytäni ole.
Kuulehan, en minä mikään raihnainen ole.
Voimistelen ja huollan kehoani, ettäs tiedät.
Suoritin pääsiäisenä hyväntekeväisyysjuoksun 25 minuutissa.
Jatkoin matkaa omenan kokoisista rakkuloista huolimatta.
Mutta miten tuon helkatin ison rakkineen ohi pääsee?
-Toivottavasti et tarkoita minua. -Hyvää joulua, Rubes.
-Huomasitko, mitä hän nyt teki? -Miksi luulet, että se olin minä?
Koska et ole koskaan pitänyt minusta.
Kyllä minä mulkoilusi huomaan.
Eikö tänään ole syntymäpäiväsi?
On, olin jouluaattovauva.
Mikä tuo muuten on?
Poliisin puhelinkoppi. En ole nähnyt tuollaista Lontoossa 50 vuoteen.
Enkä halua nähdä sitä nytkään.
Joulu on armollisuuden aikaa. Yrittäkää olla nirhaamatta toisianne.
Moi, äiti! Sain melkein kaiken, mutta pudotin munat.
Se on sääli, sillä kaupat ovat huomenna kiinni.
Arvaa mitä.
Meille tulee vauva!
Eikä!
-Pieni tyttö. Eikö olekin ihanaa? -Oikeasti?
Se tapahtui äkkiä. En voinut kieltäytyä.
Hetkinen, tuleeko hän nyt?
-Tänään, jouluaattona! -Ihanaa! Kuinka vanha hän on?
-Vastasyntynyt. -Eikä. Sepä vasta sattuma.
Niin minäkin sanoin.
Olemmeko me edes valmiita? Mitä tapahtui?
Meille tulee vauva!
Ja joulu on pilalla.
Unettomia öitä ja hajuvaippoja.
-Ruby, laittaisitko minulle kupin teetä? -Toki, odota hetki.
-Mitä sieltä sanottiin? -Vauvaa tuodaan tänne parhaillaan.
Meillä ei ole aikoihin ollut näin pientä lasta.
En muista, miten tämä kootaan.
Hassua, että vauva tulee jouluaattona, kuten minäkin.
Minua onnisti vuosia sitten.
Jos joskus löydät toisen äitisi, kerron hänelle,
miten pieni sinä olit.
Hei. Älähän nyt.
Minulla kävi tuuri nimeni kanssa.
Tämän nimi on varmaan jouluinen, kuten Noele tai Eeva.
Tai Lumi.
Tai Lahja.
Hänen nimensä on Lulubelle.
-Onpa kamala nimi. -Ehdottoman hirveä.
Eikö olekin?
Tämä on tallelokeroon.
Hyvää syntymäpäivää, kuulin Carlalta. Onpa päivä.
Pengoin tarvikevarastoa, mutta se oli lähes tyhjillään.
Lastensuojelulain 20. pykälä. Olisimme pitäneet Lulubellen osastolla,
mutta ei ole henkilökuntaa.
-Mitä äidille tapahtui? -Hän ei vain jaksa.
Muu perhekin on aika haastava, mutta olen toiveikas.
Hän on luonanne varmaan kuutisen päivää, kunnes tilanne selkeytyy.
Olet maalannut.
Teemme paikasta kodin. Häntä emme saa pois täältä.
Minä en lähde minnekään. Kahlitkaa minut sänkyyn.
Ja missä teekupposeni on?
Hyvää joulua, Cherry. Sinun pitäisi asua pohjakerroksessa.
En liiku.
No niin, Lulubelle. Sinä nukut kanssani.
Ihan hirveä nimi.
Olemme kaikki lomalla 27. päivään asti, mutta ehkä voisit alustavasti
tuoda hänet sairaalaan torstaina 28. päivä.
Vaikka kello kymmeneltä.
Laitan viestin. Hän saisi tavata äitinsä ja luoda suhdetta.
Meidän täytyy käydä kaupassa. Nämä vaipat ovat puolivuotiaille.
Olen ihan typerys.
Kaupat ovat vielä auki.
Odottakaa, otan kuvan.
-Saako noihin vielä filmiä? -Nämä ovat pian taas muodissa.
Hymyä!
Noin. Tervetuloa perheeseen, Lulu.
Lulu kuulostaa hyvältä.
Palaan pian, haen samalla lisää kananmunia. Tarvitsetko muuta?
Minä menen.
Kävelen Portobello Roadille kunnon ostoksille.
Kyllä minä voin.
Voin samalla ostaa Lululle joulu- ja synttärilahjan.
Senkin pehmo, hän saattaa olla täällä vain pari päivää.
Koti on sinun vastuullasi.
Ensimmäinen sääntö: älä kadota vauvaa.
Teen parhaani.
Lähden ulos, äiti. Palaan tunnin päästä.
Missä minun kirottu teeni viipyy?
No comments yet. Be the first to leave one.