The Last Exorcist

Kunnes kohtaamme jälleen, pidelköön Luoja sinua kämmenellään.

Paskiainen!

Jumalan voima velvoittaa sinua!

Jumalan voima velvoittaa sinua! Jumalan voima velvoittaa sinua!

Tiede.

Tieteen mukaan kyse on vain mielenterveyden ongelmista.

Mutta mitä mielenterveyden ongelmat oikeastaan ovat?

Onko niissä kyse lääketieteellisesti diagnosoiduista oireyhtymistä?

Tai omaksutusta käyttäytymisestä, joka aiheuttaa potilaalle tuskaa?

Kärsimystä.

Tai ehkä kyse onkin paljon pelottavammasta ilmiöstä.

Kuten itsensä paholaisen tunkeutumisesta ihmismieleen.

Tiedämme, että mielenterveyden ongelmat voivat syntyä geneettisesti.

Siirtyä sukupolvelta toiselle perheissä, joissa oireita esiintyy.

Terveydenhuollon ammattilaiset eivät kyenneet diagnosoimaan tätä potilasta.

Paikalle sattunut talonmies tunnisti demonisen possession merkit,

ja neuvoi lääkäreitä pyytämään manaajan apua.

Kuten saattoi arvata, neuvoa ei otettu hyvällä vastaan.

Tämä tumma varjo ei ole kuvanmuokkauksen tulos.

Tätä tummaa varjoa ei tehty Photoshopilla.

Tätä kuvaa ei ole editoitu.

Tämä mies on kuollut.

Hän kuoli itsensä paholaisen juonten tuloksena.

Esitän teille kysymyksen.

Voisiko demonisen possession siirtyminen myöskin olla perinnöllinen ongelma,

joka kulkee suvussa eteenpäin?

Olen suorittanut satoja manauksia viimeisen 30 vuoden aikana,

ja suurin osa demonisista possessioista on ollut yksittäistapauksia.

Uhrit ovat usein yksilöitä, joilta puuttuu uskoa.

Jotka ovat eläneet elämäänsä vailla arvoja tai kunniaa,

ja jättäneet näin sieluunsa portin, josta paha on päässyt sisään.

Kun kohtaamme pahoja voimia, ei ole olemassa -

Jumalauta.

Jumalan voima.

Herra, minä herään ja näen valosi, sillä Sinä varjelit minun yöni,

ja ristin käteni ja rukoilen Sinua, varjele minut synniltä tänään.

Ja jos kuolen ennen sitä, pelasta minut Jeesuksen Kristuksen kautta.

Maddie?

Maddie, oletko kotona?

Maddie? Maddie?

Maddie, Maddie.

Herää.

Näin painajaista. Jotain pahaa tapahtui isä Peterille.

Herää nyt. Herää nyt.

Vatikaanissa koettiin tänään tragedia dokumenttikuvausten aikana.

Katolisen kirkon mukaan ohjelmassa haastateltiin -

yhtä maailman viimeisistä manaajista.

Isä Peter Campbell Tulsasta, Oklahomasta.

Kukaan ei selviytynyt hyökkäyksestä. Viranomaiset epäilevät terrorismia.

Kirkko on kuitenkin kiistänyt tämän teorian. - Ei... ei...

Tapaus pistääkin miettimään:

Onko katolinen kirkko kuolemassa?

Maddie! Maddie, herää nyt!

Herra, ne jotka kuolevat asuvat yhä Sinun luonasi.

Heidän elämänsä muuttuvat, mutta eivät pääty.

Josephine. Et saisi olla täällä.

Anteeksi. Minä vain...

Isä Peter rakasti sinua enemmän kuin arvaatkaan, Josephine.

Mutta hän on kanssasi. Ja tulee aina olemaan.

Oletko tosissasi? - No... olen.

Kokkaan isä Peterin suosikkipihviä hänen muistokseen.

Eikö tuoksukin hyvältä?

Ei. Rehellisesti sanottuna se ei tuoksu hyvältä.

Se ei näytä edes syömäkelpoiselta, Maddie.

Sinä tarvitset nyt Kristuksen verta.

Kuinka voit käyttäytyä noin? En pysty edes hengittämään.

Isä Peter on poissa. Emme enää koskaan näe häntä.

Meillä ei ole perhettä, ei ketään. - Kuinka voit sanoa noin?

Meillä on toisemme. Ja aina on ollut.

Mehän olemme onnekkaita. Oli suuri siunaus,

että isä Peter oli osa elämäämme sen aikaa kun oli.

Voimmeko nyt puhua kivoista jutuista? Pilaat tunnelman.

Muistatko kun... Hitsi, kun olit silloin nuori.

Olit niin söpö.

Ja sinua... sinua pelotti niin mennä...

...pelotti mennä sisar Catherinen huoneeseen, koska...

Voi luoja, muistan sen. - ...luulit että sängyn alla oli joku.

Annoit sille jopa nimen. - Vincent.

Vincent oli kyllä todellinen.

Näetkös? Mukavia muistoja.

Niin. - Niin.

Tiesin, että keksit sen koko jutun -

jottei meidän tarvinnut nukkua luostarissa. - Ei pidä paikkaansa.

Vincent oli kyllä ihan oikeasti olemassa.

Ihan oikeasti.

No joo. En kyllä halunnut nukkua luostarissakaan.

Olin siitä kovin kiitollinen.

Niin olin minäkin.

Me selviämme tästä yhdessä, vai mitä? - Totta helvetissä.

Maddie. - Anteeksi. Minä...

Kyllä.

Kyllä, tietysti. Tietysti selviämme tästä yhdessä.

Rakastan sinua, sisko. - Minäkin rakastan sinua, sisko.

Kaikesta sydämestäni.

No niin.

Näyttääpä se hyvältä.

Ruoka on valmista.

Kuka tämän tekikin isä Peterille, hän saa maksaa vielä teostaan.

Otan osaa menetykseenne. - Kiitos.

Isä Peter oli minunkin ystäväni.

Saanko istua?

Autoimme isä Peteriä lähetystön lounastarjoilussa.

En ole nähnyt sinua ennen. - Mukavaa, että olette palvelleet yhteisöä.

Olit pappi? - Siitä on ikuisuus.

Hetkinen... Olen kuullut sinusta.

Sinäkö olet isä Marco?

Isä Peter kertoi sinusta. Siitä, kuinka hylkäsit kirkon.

Se oli sinulle vaikea päätös.

Sitä se todellakin oli.

Tämä paikka ei ole juuri muuttunut.

Puutarha kaipaa pientä trimmausta.

Onko teillä kännykkää? - Tuota... On.

Tallentakaa numeroni. - Enpä usko, äijä.

Tulette tarvitsemaan sitä.

Miten niin?

Tunsin äitinne.

Kun isä Peter kuoli...

Tunsin tarvetta ottaa teihin yhteyttä.

Antakaa nyt vain puhelimenne. Luottakaa minuun.

Miksi luottaisimme sinuun? Miten muka tunsit äitimme?

Tässä... Kyllä se sopii. Sopii se.

Mitä oikein puuhaat?

Pysytään yhteyksissä.

Tuo oli typerintä, mitä olet koskaan tehnyt.

Hidasta vähän, tyttö.

Tahdotko toisen? - Ei kiitos.

Olet varmaan kuullut sen sata kertaa, mutta otan osaa isä Peterin takia.

Kiitos.

Kirkkoonkaan ei voi nykyään mennä pelkäämättä posahtavansa ilmaan.

Oho, sori.

Se ei ollut kivasti sanottu.

Jo!

Jo, muru, kaikki hyvin.

Kaikki hyvin, kaikki hyvin.

Hengitä syvään.

No niin. Hector, auta.

Vie hänet takahuoneeseen.

Hänen on päästävä pitkälleen.

Kyllä sinä selviät, rakas.

No niin, tyypit. Jatkakaa vain normaalisti.

Tarjoan seuraavan kierroksen. Ja aion olla eka.

Isä Peter, tarvitsen sinua ja isä Marcoa.

Paholainen on vaimoni sisällä.

Patricia, älä satuta tyttöä. Ole kiltti.

Mitä sinä piittaat? Hän ei ole sinun.

En sentään satuta sinun lastasi. - Hän on vasta tyttönen.

Eikä ole, vaan typerä lutka.

Irti minusta, ämmä! - Mitä?

Mitä sinä sanoit?

Tiedän, millainen tyttö olet. - Opin sen sinulta.

Pää kiinni!

Ei!

Vihaan sinua! Vihaan sinua!

Rakas Taivaallinen Isä,

pyydän, auta minua ymmärtämään kärsimykseni takana piilevä merkitys.

Käyn pissalla.

Heipähei, isukki.

Tuuraa sinä minua vähän aikaa.

Nam.

Jumalauta!

Hemmetti.

Olen ihan pilvessä. Ihan sekaisin koko muija.

Ei!

Tiedän, millainen tyttö olet.

Olet pelkkä typerä lutka.

Lutka!

Lutka!

Lutka!

Helvetti.

Mitä minulle on tapahtumassa?

Kuljen eteenpäin, Herra Jos vain johdat minua

Kansasi kulkee mukanani Sinun sydämessäsi

"Herran nimi on vahva torni, hurskas rientää sinne ja saa turvan."

"Minä kuulin Herran äänen sanovan: - Kenet minä lähetän? Kuka lähtee sananviejäksi?"

Tässä olen. Lähetä minut.

Kaikki, mitä opetin sinulle pimeistä voimista, tulee käymään toteen.

Muista minun opetukseni.

Ymmärrän, isä Peter.

Pöö.

Maddie, en tiennyt tulostasi. - Huomaan sen.

Tulin noutamaan yhden jutun sisar Catherinelta.

Jep.

Maddie, kuulin hänen äänensä. - Kenen?

Isä Peter puhui minulle. - Puhui sinulle?

Niin. - Haudastaan?

Kuulin hänen äänensä. - Tyypillistä. Sinä olitkin hänen suosikkinsa.

Ei pidä paikkaansa. - Ihan sama.

Taidan tästä mennä. En tykkää tästä paikasta.

Miksi sanot noin?

Tämä on kotimme. Vartuimme täällä. - Ei ole minun kotini.

Armahda minua, isä, sillä olen tehnyt syntiä.

Viimeisestä tunnustuksestani on kahdeksan kuukautta.

Syytän itseäni seuraavasta synnistä:

Ajattelen kamalia asioita siskostani.

Isä Peter on valmistanut minua kohtaamaan jotakin "pahaa" -

elämässäni, mutta en osannut kuvitella,

että se olisi Maddie.

Uskon, että paha on päässyt hänen sisäänsä eikä hän ole järjissään.

Isä Andrew?

Auttakaa! Auttakaa minua!