The first 200 lines.
Lopeta.
-Niki puhelimessa. -Hei, Niki. Äiti tässä.
Halusin vain muistuttaa siitä lounaasta huomenna.
-Tomas ja Livkin tulevat. -Minä tulen...
Kello 12.
-Oletko sinä kakalla? -Anteeksi.
-Jatka ihmeessä. -Okei.
Hei.
Ei hitto, että otti niskaan. Mutta sinua on ihana nuolla.
Hitto...
-Ottakaa patja. -Okei.
-Nähdäänkö myöhemmin? -En tiedä, moneltako pääsen.
-Pääset kello 15.20. Nähdään 15.40. -Ottakaa penkitkin!
Kello 15.40 täällä?Minun on oltava kotona viimeistään kello 17.
-Okei. -Minun täytyy saada laueta.
Polttopalloa!
-Rehtori tuli! -Hei, Rodrigo.
Tinder-hieroja: Nähdäänkö?
Hei, Siri.
Hei, Siri.
Kuuntelen.
Lähetä viesti Tinder-hierojalle.
Mitä haluat sanoa?
"Menen äidille. Kotona kello 22."
-Haluatko lähettää viestin? -Haluan.
Selvä, viesti lähetetään.
Mene toiselle puolelle, Niki.
Hei! Hei, ukkeli!
Minä olen yksi, sinä olet kaksi-
Tomas on kolme ja Liv on neljä.
-Entä muut? -He tulevat yhdeltä.
-Sanoit minulle, että kello 12. -Sinä myöhästyt aina.
Kuuluuko noiden olla jäässä?
Ai saatana! Iskin sormeen.
Onko sinulla pissahätä? Mene sitten pissalle.
Hei!
-Hei, äiti. -Hei!
-Hei, Liv. -Hei, mummi.
-Olettepa te hienoina. -Kiitos.
-Toin tämän. -Oi, kiitos!
-Mitä kuuluu? -Hyvää.
-Tein lempiruokaasi. -Kiva.
Makasin odottamassa, että Niki kävisi nukkumaan.
Se kesti ikuisuuden, koska hänellä oli niin paljon finnejä.
-Oletko alkanut taas surffata? -Mitä?
"Turvallinen, tasapainoinen, suuri sydän, ei kieltäydy seikkailuista."
-Toimiiko tämä? -Oletko Tinderissä? Isä?
-Saanko minäkin viiniä? -Et saa.
-Miksen? -Olet 14-vuotias.
-Mitä tarkoitat "seikkailuilla"? -Viikonloppureissua tai jotain.
-Älä viitsi. -No, vaikka vuorikiipeilyä.
Ei se sitä tarkoita.
-Mitä sitten? -Panemista.
-Mitä? -Älä viitsi. Kyllä sinä sen olet tajunnut.
Kirjoittaisit: "Ei kieltäydy panemisesta."
-Lopeta jo. -Miksi olet noin hermona?
En halua puhua siitä. Puhutaan jostain hauskasta, mitä teimme lapsena.
Ei, vaan siitä, miksi isoveljeni käyttää panemisesta sanaa "seikkailu".
Äiti, oli oikein mukavaa tulla tänne lounaalle. Oliko viini hyvää?
-Tosi hyvää. -Et ole syönyt mitään.
-Mitä? -Etkö syö mitään?
Syön minä.
Mikset ole syönyt mitään? Äiti?
-Niki... -Äiti?
-Oletko kylläinen, Tomas? -Olen, kiitos. Oli oikein hyvää.
-Haluatteko jäätelöä? -Mielellään, kiitos.
-Onko jotain sattunut? -Älä huuda!
-En minä huuda. Sano, mikä nyt on. -Jos aiot riidellä, saat luvan lähteä.
Oletko nyt tyytyväinen?
-Niki! Odota! Onko sinun pakko lähteä? -Nähdään taas pian, okei?
Niki! Nyt sinä tulet takaisin syömään jäätelöä.
Hei! Oletko löytänyt uuden panon nyt isämme kuoltua?
Ota hänet, jos tekee mieli nuorempaa. Hän on vasta eronnut ja kiimainen.
Lähde nyt vain. Eihän kukaan mahda sinulle mitään.
Huhuu? Niki, oletko sinä siellä?
Niki, oletko kotona? Huhuu?
-Hei? -Hei! Minä täällä.
Hei! Onko kaikki hyvin? Otin työt mukaan.
-Unohditko, että meidän piti nähdä? -En.
Ai, saakeli. Jatka.
Ihanaa.
Maggie: Nähdään huomenna! Taksi tulee kello 15.
-Näinkö? -Tuo on on ihanaa.
Helvetti, helvetti, helvetti...
Taksi ei ole vielä tullut.
-Paljonko kello on? -Kymmentä yli.
-Sen piti jo olla täällä. -Minä soitan ja kysyn.
Soititte Göteborgin taksikeskukseen. Olette jonossa, olkaa hyvä ja odottakaa.
Voitte tilata taksin myös sovelluksen tai verkkosivujemme kautta.
Anna soittaa. Vastaa.
Hei, Anna. Olemme taksissa. Nähdään pian.
Hyvin se menee. Tämä on elämäsi paras päivä. Elämäsi paras päivä...
Hyppää kyytiin.
Ei sen näin pitänyt mennä, ei sen näin pitänyt mennä...
Morsian! Mene naimisiin minun kanssani!
-Milloinkahan pääsen kotiin? -Minä kysyn. Hei!
Hei, Alex.
-Miten menee? -Hyvin.
Huomaan. Kokeilen vain pulssiasi.
-Syke on edelleen nopeaa. Huimaako? -Ei.
-Luulin sinun olevan Kööpenhaminassa. -Minulle tarjottiin sijaisuutta täällä.
-Näytät kivalta mekossa. -Maggie menee naimisiin.
Saa nähdä, ehdinkö vihkimiseen. Maggie on nyt matkalla sinne.
-Minä voin viedä sinut. Vuoroni loppuu. -Ei tarvitse.
-Tietenkin vien. Odota viisi minuuttia. -Joo.
-Milloin tulet takaisin? -Tunnin päästä.
-Teetkö sitten minun vuoroni jouluna? -Totta kai.
Minä, Maggie, pyydän sinua, Anna, olemaan rakkaani-
ystäväni ja vaimoni.
Toivon antavani sinulle kaikkein syvimmän rakkauteni-
ja vilpittömimmän ystävyyteni-
-ja jakavani kanssasi niin ilot kuin surutkin.
Minun täytyy mennä. Älä ota alkoholia kipulääkkeiden kanssa.
-Sanon sinulle... -No niin...
-Haluan jakaa ilot ja surut kanssasi. -Voitte suudella.
-Tämä ei ole vielä ohi. -Ai... Oho...
Lupauksenne molemminpuolisesta rakkaudesta-
-muistuttavat Jumalan antamasta rakkauden lahjasta.
Joko se loppui?
Niki, löysin sinulle kuuluvan laatikon.
Kai voit tulla hakemaan sen? Ennen keskiviikkoa. Muuten heitän sen pois.
Huhuu?
Hei!
-Isäsi soittaa. -En ole täällä.
-Hei, Tomas. -Hei. Onko Liv siellä?
-Ei ole. -Pane FaceTime päälle.
-Näytä asuntoa. -Luuletko, että piilottelen häntä jossain?
-Soita, jos kuulet hänestä. Kiitos. -Ole hyvä.
-Hei. -Heippa.
-Kiitos. -Onko jotain sattunut?
Isä on ihan pimeä. En saa lähteä ulos.
-Isäkö? -Ei, vähän vain chattailen.
-Vastaatko heti? -Joo.
Sinun täytyy odottaa.
Nyt osoitat olevasi hulluna häneen. Kukaan ei vastaa heti.
-Miten kauan sitten pitää odottaa? -12 tuntia.
-Miksi? -Täytyy murtaa hänen itseluottamuksensa.
Nyt hän on täällä, mutta hänet on saatava sieltä alas.
-Haloo? -Hei!
-Kuka siellä? -Niki.
-Sinäkö siellä, Alex? -Anteeksi, väärä numero.
-Okei. -Oli silti kiva jutella.
-No, hei sitten. -Hei.
Laitan Tomakselle viestin, jotta hän ei soittaisi poliisille.
-Kuka se Alex oikein on? -Tyyppi, jota tapailin kauan sitten.
-Milloin? -Olin 23-vuotias.
-Panitteko te paljon? -Joo.
-Missä? -Lähinnä siinä keskustan autopesulassa.
Miksi erositte?
Hänen piti lähteä Kööpenhaminaan opiskelemaan sairaanhoitajaksi.
Tykkäätkö hänestä vieläkin? Kuulostit tosi oudolta vastatessasi puhelimeen.
-Miten niin? -"Sinäkö siellä, Alex?"
En minä sitä noin sanonut. Sanoin: "Oletko se sinä, Alex?"
-"Oletko se sinä, Alex?" -Ei, vaan ihan tavallisesti.
Sitä paitsi hän soitti väärään numeroon. Niin voi käydä.
Kävikö hänelle niin?
Jos hän kerran on niin outo, unohda hänet. Sellainen on vain rasittavaa.
Ei todellakaan. En tykkää hänestä.
Hyvää yötä.
Vaaleanpunainen sopii sinulle. Se ei sovi kovinkaan monelle.
Tämä on tosi vanha.
-Jätän kahvisi tähän. -Kiitos.
-Eikö sinulla ole ketään mukana? -Ei.
Tyttäreni piti tulla, mutta hän sairastui.
-Haluatko leivän? Juustoa vai kinkkua? -Juustoa, kiitos.
Minä tuon. Hoitaja tulee kohta laittamaan tipan.
-Hei! -Missä se laatikko on?
Yläkerrassa.
Ei, ei, ei. Nämä heitetään pois.
Mikä käteesi on sattunut?
Tämähän on tosi hieno.
-Minä otan tämän. -Se on minun.
-Sinähän heitit sen pois. -Säästän sen.
Ostin tämän Milanosta vuonna 1969.
-Miksi sinä teet tätä? -Kunhan vain vähän raivaan.
Älä viitsi, teet suursiivousta.
Mitä?
Mitä sinä katsot?
-Äiti, oletko ihan kunnossa? -Olen.
Äiti? Etkö voisi avata ovea?
Äiti!
-Hei, Sofia. -Hei.
Tervetuloa radiopsykologille. Kerrohan, miksi soitit.
Hän suuttuu aina, ja se on aina minun syytäni.
Puuhaatko siellä nyt jotain muutakin? Mitä teet?
Kunhan vähän siivoilen.
-Eikö se voi odottaa? -Voi.
Hyvä. Pysähdy hetkeksi ja mieti, mitä oikein pelkäät.
En tiedä.
Kuulostaa siltä, että koet ristiriitaisia tunteita tytärtäsi kohtaan.
-Rakastatko häntä? -Rakastan.
-Oletko sanonut sen hänelle? -En, mutta aion sanoa.
Haluat sanoa sen. Mutta mitä pelkäät tapahtuvan, kun sanot sen?
Ettei hänestä tunnu samalta.
Huomaan, että olet jännittynyt ja asiasta on vaikea puhua.
Mutta ehkä se auttaa...
-Nähdään taas. -Minä soitan ja varaan ajan.
Hei hei, muru. Nämä jalat...
Kiitos. Nähdään.
Hei!
No comments yet. Be the first to leave one.