The Last of the Sea Women

JEJUN SAARI ETELÄ-KOREA

Olen haenyeo.

Haenyeot keräävät mereneläviä sukeltaen meressä -

pelkän hengityksen avulla.

Olemme haenyeoja ja saamme ruokamme merestä.

Meri tuntuu kuin äidin syliltä.

Eikä siinä kaikki.

Haenyeoksi ryhtyminen on kutsumus.

Haenyeot ovat meren suojelijoita.

Olemme suojelleet merta -

jo vuosisatojen ajan.

Jeju on haenyeojen kotipaikka.

Jeju on kuuluisa kolmesta asiasta:

kallioista,

tuulesta -

ja naisista.

Suunta vaihtuu.

Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan.

Lantion pyöritys.

Seitsemän ja kahdeksan!

Ei kaunistelua. Seuratkaa!

Kenen tämä on? Ota tämä.

Kaikki kyydissä!

Tuossa on paljon marunaa. Anna sitä minulle.

Tähän työhön panostetaan intohimoisesti.

Olemme oppineet sen äideiltämme ja isoäideiltämme.

Sukellamme, vaikka olisi kylmää eikä veteen meno innostaisi.

Se on vaistomaista.

Olemmehan naisia.

Pärjäätkö ylös asti?

Kannan sitä.

Autan sinua.

Laita se tuonne.

Meri on kuitenkin muuttunut, ja haenyeot katoavat vähitellen.

Tuntuu, että haenyeo-kulttuuri on häviämässä.

Ole kiltti, älä kysy...

Ole kiltti, älä kysy ikääni...

En tehnyt mitään arvokasta Ohikiitävässä nuoruudessa

Käytimme aiemmin soutuveneitä -

moottoriveneiden sijasta, kun sukelsimme saaren ympärillä.

Lauloimme soutaessamme.

Mitä teen, kun nuoruuteni kuihtuu pois?

Elämä on sellaista tässä maailmassa

Hyvää työtä!

Hei, kalastuspäällikkö! Mitä kello on?

Kello on 7.30!

Sitten teen töitä neljä tuntia ja tulen pois.

Toivottavasti saalis on suuri!

Teen parhaani!

En edes osannut uida aluksi.

Pidin kuitenkin merestä kovasti.

Yritin vältellä kotitöitä.

Äitini määräili minua kotona,

mutta merellä sain leikkiä vapaasti.

Opettelin siksi haenyeon työn 16-vuotiaana.

Äitini yllytti minut naimisiin nuorena.

Olin hyvin tottelevainen,

joten noudatin hänen käskyään,

menin naimisiin ja lopetin sukeltamisen.

Olin liiankin naiivi.

Mieheni piti juhlimisesta.

Ehkä hän ei halunnut raataa, koska tiesi kuolevansa nuorena.

Palasin siis haenyeon työhön -

selviytyäkseni.

Olen työskennellyt 52 vuotta.

Elämäni on nyt vihdoin hyvää, mutta kehoni alkaa rapistua.

Lompakkoni on paksu mutta terveyteni hauras.

Se on kohtalon ivaa.

Katso tätä!

Obunjagi, merikorvan sukua!

Kapteeni, otamme veneen huomenaamulla kahdeksalta.

GOSANIN KYLÄ

Tavaroiden purkaminen veneestä on vaikeaa iässäni.

Inhoan merisiilien keräämistä.

- Paljonko sadasta grammasta? - Kolmetoista tuhatta wonia.

Se on tukkuhinta.

Toiset pitävät niistä, koska hinta on korkea.

Niitä on kerättävä neljän tunnin ajan ja kuorittava toiset neljä tuntia.

Sormistaan näppärä selviytyy siitä kolmessa tunnissa,

mutta minä olen aina taakka työtovereilleni.

Kun kerään paljon mereneläviä, en tunne väsymystä.

En lainkaan.

Silloin, kun saalis on pieni,

olen uupunut ja ärtynyt.

- Eikä rahaa tule. - Ei yhtään.

Olen kuitenkin onnellinen meressä saaliista riippumatta.

Olen innoissani.

Kun olimme nuoria,

haenyeoja halveksuttiin.

Jos haenyeon aviomiehellä oli vaikutusvaltaa kylässä,

mies kysyi, onko työtä pakko jatkaa, koska se nolasi miehen.

Olin kouluttamaton,

joten en halunnut paljastaa olevani haenyeo.

Kun kävimme miestemme kokoontumisissa,

olimme ainoita haenyeoja.

Muiden miesten vaimot olivat kalpeita.

Meidän kasvomme olivat tummat, koska työskentelimme auringossa.

Olimme liian peloissamme sanoaksemme sanaakaan.

Kasvomme olivat niin tummat,

ettei väriä voinut peittää edes meikillä,

ja kaikki huomasivat sen.

- Olen tosissani. - Se oli hyvin noloa.

Siitä on kauan.

Mutta nyt -

Unesco on tunnustanut haenyeot,

joten voimme olla ylpeitä itsestämme.

Olen nyt paljon ylpeämpi ammatistani kuin ennen.

Haluan jatkaa haenyeona,

koska se on hauskaa.

Yritän kuitenkin työskennellä vähemmän -

ja toimia loput ajasta vapaaehtoisena.

Hei.

Olen oppaanne Jang Soon Deok.

Sukellan näissä vesissä.

Kävelkää täällä hitaasti ja varovaisesti.

Täällä on käärmeitä.

Seuratkaa minua hitaasti ja vakaasti.

Nämä ovat sukelluspaikkojamme.

Roskaa on enemmän kuin oletin.

Tänne kerääntyy enemmän roskaa talvisin.

Se tulee pääosin Kiinasta ja Japanista.

Myös Korean mantereelta.

Kun olin nuori, meressä ei näkynyt styroxin kaltaisia jätteitä.

Nyt tuolla on lasteittain roskaa.

Roskaläjät ovat mädäntyneet niin kauan,

että niistä valuu likaista nestettä.

Puhdas meri on saastunut esimerkiksi tällaisten roskien takia.

Haenyeot ovat kestäneet monia vaikeuksia -

suojellakseen merta.

Miksikö? Koska haenyeojen terveys perustuu meressä olemiseen.

Aloitin 20-vuotiaana.

Minun oli kerättävä paljon simpukoita perheeni elättämiseksi.

Ajat olivat silloin vaikeat -

ja ihmiset köyhiä.

Onnistuin työssäni varmasti hyvin silloinkin!

Kun verkkoni täyttyi suuresta saaliista,

tyhjensin sen rannalle -

ja palasin töihin.

Olen paras merisiilien kerääjä.

Niistä saa hyvän palkkion,

ja voin olla taloudellisesti itsenäinen,

koska olen terve.

GWIDEOKIN KYLÄ

Hei!

Missä kaikki ovat? Kello on jo kuusi!

Uskomatonta! Minun piti tulla, ja he ovat vasta matkalla!

- Tapaaminen on klo 7. - Seitsemältäkö?

Voi ei!

Kapteeni sanoi niin.

Pääsettekö töihin tänään?

Ehkä emme,

jos vanhimmat kieltävät sen.

Simpukoita voidaan kerätä näissä olosuhteissa,

mutta merisiilin piikit -

voivat lävistää pään.

He riitelevät.

Kuka sanoi, että aloitamme klo 7.30?

Joo Hwa! Miksi tulet vasta klo 6.30?

Kapteeni sanoi, että lähdemme klo 6!

Ei tarvitse huutaa.

Eikö? En voi sille mitään!

Haeng Ja, lopeta jo.

Minä erehdyin.

Voi pojat. Tein virheen. Pyydän anteeksi!

Voimmeko pukea nyt märkäpuvut?

Voimmeko kävellä sinne?

Ette! Kyytiin.

Tulkaa.

Mennään!

Emme ole käyttäneet märkäpukuja kovin pitkään.

Ne otettiin käyttöön noin 40 vuotta sitten.

Emme saaneet silloin käyttää räpylöitä,

jottemme keräisi liikaa saalista.

Kun meitä ei enää ole, nuorempi sukupolvi ottaa ehkä sukelluspullot käyttöön.

Tällä hetkellä haluamme kuitenkin toimia perinteisesti.

Sukelluspullojen käyttö monen tunnin ajan johtaisi liian suureen saaliiseen.

Jos yrittää kerätä liikaa yhdellä sukelluksella,

hengitys tukahtuu.

Se on kuolettavaa.

Jos taas menee liian kauas merelle,

aallot ovat paljon voimakkaampia.

Virta voi viedä meidät liian kauas, kun sukellamme.

Tähän liittyy aina kuolemanvaara.

HISTORIOITSIJA, HAENYEO-PERINTEEN SUOJELEMISEN TOIMIKUNTA

Haenyeon ammatti on erittäin vaikea,

erityisesti siksi, että se on vaarallinen. Siksi haenyeoja on nykyisin vähän.

Nuoret haenyeot ovat kysyneet, miksi sukellusmaskeja ei käytetä.

Ne eivät kuulu haenyeojen kulttuuriin.

Mereneläviä kerätessään -

heidän on pidätettävä henkeä veden alla jopa kaksi minuuttia.

Vedenpaine alkaa vaikuttaa viiden metrin syvyydessä.

Se on kuin suuri sininen lasipinta, joka painaa sukeltajaa alaspäin.

Lasipinnasta tulee yhä paksumpi syvemmälle mentäessä.

Pintaan noustaessa -

on rikottava "sininen lasi" kaikin voimin.

Haenyeot toistavat sen sukelluksen aikana noin 100-300 kertaa.

Kokeilkaa iskeä päätä johonkin 300 kertaa päivässä.

Päässä jyskyttää, ja se sattuu kovasti.

Kun haenyeot kuolevat merellä,

heidän verkkonsa ovat yllättäen aina täynnä merikorvaa ja muita mereneläviä.