The Personal History of David Copperfield

Kiitos.

Vaikka olisin oman tarinani sankari -

tai joku muu saisi sen aseman, -

tämä pitää kertoa.

Synnyin Mustavarikselassa.

Peggotty!

Tullaan! Peggotty lupasi.

Tulen. Kolme sekuntia. - Se on liikaa.

Missä pyyhkeet? Miksi tämä?

Paniikki. Peggotty, tyhmä kanttura.

Ei! Peggotty! - 45 sekuntia.

45. - Peggotty!

Hengitä. Palaan pian.

Peggotty!

MUSTAVARIKSELA

Leiki, ettei satu. - Sattuu!

Aloitan tarinani -

elämäni alusta.

Rouva David Copperfield, oletan?

Neiti Trotwood. Tiedättekö hänet?

Taidan tietää.

Tässä hän on. Miksi Mustavariksela?

Miehestäni täällä oli mustavariksia.

Onko? - Ei!

Tyypillistä velivainaalleni.

Ei varmista, onko mustavariksia.

Hölmöläisen talo sopisi paremmin.

Jääkö tuo ihminen tänne? - Peggotty...

Peggotty? Valitsiko joku sen nimen?

Aivastiko äiti ristiäisissä?

Mikä teidän nimenne on? - Trotwood.

Eikö "pata kattilaa soimaa"?

Nyt tyttö tulee.

Tai poika. - Ei, tyttö se on.

Varmasti tyttö. Olkoon Betsey Trotwood Copperfield.

Ja minä olen kummitäti.

Betsey Trotwood saa hyvän elämän.

Hänen tunteillaan ei leikitä.

Siunatkoon. Olet kovin nuori.

Kutsutaan hoitaja ja lääkäri. - Tässä.

No niin, kulta. - Rauhallisesti.

Tarvitsemme pyyhkeitä. - Niitä piisaa.

Hitaasti. Hyvä.

Synnyin perjantaina puoliltaöin.

Oliko se siinä? - Mainio uutinen!

Kertokaa rouvalle! - Miten hän voi?

Niin hyvin kuin nuori äiti voi.

Tarkoitin tyttölasta. - Se on poika.

Onnitteluni.

Kaksoset? Syntyykö sisar nyt?

Ei, on vain yksi poika.

Naurettavaa.

Pikku David. Persikkainen.

Pidän persikoista.

Peggottyn sormet olivat karheat.

Hymyiletkö?

Kaikki näytti korkealta.

Hyökkäys!

Tästä saat, hirviöjänis!

Näen isäni hautakiven.

Sen yllä tuulen taivuttamat puut.

Kuin kuiskuttelevat jättiläiset.

Krokotiileja on Afrikassa, Amerikoissa ja Australiassa.

Erikoinen kasvis. - Matelija!

Ei, krokotiili on peruna. - Sillä on suomuja ja piikkejä.

Höpö höpö.

Muistan vahvaluonteiset ihmiset.

Mitä Peggotty sanoikaan? - Höpö höpö.

Hyvä. Panen muistiin.

Muistatko kaiken, mitä hän sanoo?

Sitä on vaikea unohtaa. - Totta.

Nivon ne muistot elämääni.

Muistan lähtöni

Kaikki pakattu, Peggotty? - Kyllä.

Tässä.

Valitse aina keskitie, jos haluat voittaa ristinollan.

Tänne tuli se mustatukkainen herra, -

joka saattoi teidät kirkosta.

Kuuluisat kurjenpolvet? - Kyllä.

Tulkaa sisälle. Porkkana pois.

Talon herra, vai? - Olen poika.

Kätellään.

Väärä käsi. - Davy.

Tuo voi tulla tavaksi.

Olet rohkea poika. - Davy! Naattini.

Lähdetään Yarmouthiin. Veljeni vie meidät sinne.

Katso taivasta. Liikaa taivasta linnullekin.

Jos maapallo on pyöreä, -

miksi tämä osa on näin litteä?

Etkö pidä? Myyränmätäs ei ole litteä.

Lintu ei ole litteä. - Eivätkä kukat.

Kaikkialla on litteää.

Ehkä vähän. - Pian tulee satama.

Ham ja Emily ovat siellä töissä.

Neljä. Työt tehty. - Nyt jo? Nämä ovat valmiita.

No niin.

Käänsin hetkeksi selkäni ja venähdit.

Puristat luuytimen minusta ulos!

Hän on kuin ihmismankeli. Davy, Ham.

Hauska tavata, Ham. Olen Davy.

Samoin. Näytän, missä asumme.

Onko Emily täällä? - Ei, teki jo työt.

Davy, tule tänne.

Varovasti. - Kohta näet.

Me asumme tuolla. - Hieno!

Ei mikään kartano. Vene ylösalaisin.

Aladdinin palatsi! Olemme kuin hämähäkit kupin alla!

Poika näkee hyvää kaikessa.

Peggotty! Tämä on uskomaton paikka.

Tule katsomaan.

Sinä nukut täällä.

Pidätkö, Davy? - Mitä sanot?

Haluttavin näkemäni makuuhuone.

Haluttavin. Ihana sanavalinta.

Peggotty sanoo, että äitisi on leidi.

Emily, muista käytöstavat.

Hän on Emily. - Hei.

Ovatko he lapsianne? - Adoptoituja.

Lasten isät hukkuivat.

Ham, ei lisää ruokittavia.

Anna minun kuolla, niin pääset eroon.

Rouva Gummidgenkin mies hukkui.

Paljon hukkumisia.

Tästä savusillistä ei voi valittaa.

Katsotaan.

Perunat poltetaan. Kuin hiili.

Nyt se alkaa. - Nämä voivat olla viimeiset pottuni.

Saanko mennä rantaan? - Teitkö työt?

Lopetin neljältä. - Kuudelta jatkuu.

Kalat mätänevät. - Tein jo töitä.

Työ ei lopu. - Mene vain. Vie Davy.

Tule. - Älkää hukkuko.

Mitä suolistaminen tarkoittaa?

Älä kysy, jos et halua näitä käsiä.

Onko äitisi oikeasti leidi? - Joo, luulen niin.

Vastaako hän kirjeisiin salongissa?

En tiedä. Yksi herra ihailee kurjenpolvia.

Haluaisin olla leidi. - Herralla on kahdet kulmakarvat.

Kulmakarvat hallitsevat kasvoja.

Joo...

Katso tätä, Davy!

Näkee ohi Yarmouthin. - Tule alas!

Menet palasiksi, jos putoat.

En pelkää. - Hei, Davy. Onko kivaa?

Rakas äiti. Yarmouth on -

universumin hienoin paikka.

Emily opetti heittämään leipiä. Harmi, ettet näe sitä.

Emily ja Ham ovat parhaat ystävät.

Mitä? Mitä nyt?

Kerroin heille uutisemme.

Että olemme kihloissa? Sano vain.

Me olemme kihloissa.

Oletko iloinen? - Hyvin iloinen.

Kuin koira, jolla on kaksi luuta.

Ja omistaja, joka huomaa, -

että kuoppa, josta luut kaivettiin, on täynnä kultakelloja.

Ja rahaa! Niin iloinen olen.

Kaikkien pitäisi avioitua!

Iloitaan!

Mitä tässä on? - Venetalo.

Veneestä tehty talo.

Piirrä talo. Tai vene. Älä tällaisia typeryyksiä.

Tervetuloa takaisin, Davy.

Rouva Copperfield, uusi sormus? - Kyllä. Meitä saa onnitella.

Davy, sinulla on uusi isä.

Uusi isä? - Menimme naimisiin.

Sanoit väärän nimen.

Hän on nyt rouva Murdstone.

Sisko!

Jane Murdstone.

Jane, vaimoni Clara Murdstone.

Sievä. Valitan, etten päässyt häihin.

En nähnyt sinua kauneimmillasi.

Poika. Onko sillä nimi? - Olen David.

Päivää. - En kysynyt sinulta.

Ei tapoja.

Salonki on aika valoisa.

Etelään. - Hoidan sen.

Siinä hän on.

Olen rouva Murdstone. Avaan kaapit -

ja tutkin joka paikan.

Kuin vahaa. - Tai juustoa.

Keksitkö sinä sen? Pane ylös.

Davy? Oppituntisi aika.

Verbeillä on kaksi muotoa.

1: aktiivi. 2...

Clara! - Jane.

Tehdään jotain tylsempää. - Jane!

Davy, Davy... - Älä sano noin!

Hän joko osaa tai ei. - Ei osaa.

Ota se. Lue ääneen.

Mielellään tänään.

Anteeksi. En voi, kun katsotte.

Kirjaimet sekoittuvat. Olen tyhmä.

Kuin opettaisit tuolia. - Jane Murdstone!

Et ole tyhmä. - Clara Murdstone!

Clara Copperfield!

Edward, älä. - Clara.

Tule tänne. - Anna miehesi opettaa.

Ei. Päästä irti!