The English Teacher

Linda Sinclair, 45-vuotias naimaton opettaja-

jolla ei ole naima-aikeita.

Hän eli normaalia elämää. Kurinalaista sellaista.

Minulla on tällaiset. - Ja säästäväistä.

Höystettynä pienillä nöyryytyksillä

Vaatimattomilla toiveilla.

Olen kunnossa.

Ja pettymyksillä.

Hän eli yksin Pennsylvanian Kingstonissa, lähellä synnyinkotia.

Hän eli yksinkertaista elämää, ilman suurempia mukavuuksia.

Vaikka hänen elämänsä kuulostaa kylmältä ja tylsältä, vakuutan, -

että Linda Sinclair oli sen sijaan intohimoinen nainen.

Romantikko. Siksi hän olikin yksin.

Koska hän oli aina ollut yksin.

Linda oli herkkä lapsi ja löysi turvapaikkansa kirjoista.

Suuret teokset saivat hänet innostumaan ja-

normaalin maailman näyttämään entistä haaleammalta.

Hän ei nähnyt syytä osallistua tavallisten lasten leikkeihin.

Eikä häntä kiinnostanut nuorison banaalit innostuksen kohteet.

Suuret tunteet ohjasivat Lindaa kohti elämän tarkoitusta.

Hän omistautui sytyttämään kirjallisuuden paloa-

nuoriin mieliin. Hän hoivasi heidän ihanteitaan...

Kuinka yhteiskunta ottaa yksilön ehdottaman muutoksen vastaan?

...ja arvosti mielipiteitään. He jumaloivat häntä.

Mutta hänen periksiantamattomuus tuomitsi hänet vanhanpiian elämään.

Linda? Don. Hauska tavata. - Samoin.

Tilasit ilman minua. - Anteeksi, minä...

Ei, se oli vain vitsi.

Kuinka hän voisi olla roolimalli jos hän tyytyisi keneen tahansa?

Ja nyt olen työtön. Se on itse asiassa mukavaa, on paljon aikaa.

Lopetin jään käyttämisen ja kasvatin viikset-

ja avioeroni jälkeen kasvatin tämän parrankin-

ja tunnen olevani taas oma itseni. Voisin kyllä ottaa vähän jäätä.

Hän kaipasi herkkää ja huomaavaista miestä.

Tarvitseeko siitä saada 35-40000 dollaria vuodessa ilman potku-uhkaa-

vain että opettaa lapsia taputtamaan ja juoksemaan piirissä?

Liikunta saisi olla vanhempien vastuulla. Mitä opetitkaan, ranskaa?

Jonkun kypsän ja pehmeä-äänisen.

Systeemisi ei toimi, Linda! Se kaipaa ilmaa. Anna sen kuolla!

Tämä on maalaisjärkeä. - Hei, kiitos.

Voitko hoitaa tämän? Minulla ei ole käteistä. Kiitos, Linda.

Linda luovutti miesten suhteen.

Miksi emme palaa intiaaniaikoihin jossa vaihdettiin oravannahkoja?

Hän rakasti työtään ja huolehti itsestään.

Se sai riittää.

Ja jos stoalaisen neiti Sinclairin yllä leijui masentava tunne-

olkoon niin. Jos kirjallisuus oli opettanut hänelle jotain, -

se oli että todellinen romantikko on aina yksin-

ja tämän on oltava aina varuillaan maailman vaarojen varalta.

Hei. Helvetti! Hiton hitto!

Jason Sherwood! Olin vuoden 2006 luokallanne.

Jason Sherwood? Mitä sinä täällä teet?

Luulin että asut New Yorkissa. - En enää.

Olen niin pahoillani.

Vien sinut ensiapuun. - Ei se mitään, olen ihan kunnossa.

Isäni on sairaalassa töissä. - Vien sinut sitten kotia.

Polttaa saatanasti! Poltitte kasvoni! - Anteeksi! Autoni on tuolla.

Kuka käyttää pippurikaasua Kingstonissa?

Minulla on pyyhe takakontissa. - Tämä toimii ihan hyvin.

Olen niin pahoillani. - Ei olisi pitänyt säikäyttää teitä.

Olisi pitänyt tunnistaa sinut heti. Miksi olet takaisin Kingstonissa?

Luulin että olisit menestys Broadwaylla. Se on vain ajan kysymys.

Olit yksi parhaista kirjoittajista mitä minulla on ollut.

Mitä kuuluu? Viimeksi kuulin että opiskelit näytelmänkirjoitusta?

Draamankirjoitusta. Valmistuin pari vuotta sitten.

Ja? Älä pidä minua jännityksessä. - Lopetin kirjoittamisen.

Mitä tarkoitat? - Että se on ohi.

Opinnäytenäytelmäni kesti ikuisuuden. Mutta uskoin siihen todella.

Yritin saada sille tuottajaa ja koitin saada ihmisiä lukemaan sen.

Jatka suoraan. Asun isäni luona.

Mitä hän on tästä mieltä? - Et tiedä isääni.

Tiedänhän. Käymme samalla salilla. - Sepä hauskaa.

Hän ehdotti lakiopintoja. Teen varmaan niin.

Voi, Jason. - Kirjoittaminen saa minut voimaan pahoin.

Minun on tehtävä jotain ja lakikoulu on jotain. Seuraavasta vasempaan.

Tässä on hyvä. Oma koti kullan kallis. Kiitos kyydistä.

Olen todella pahoillani. - Ei se mitään.

Jason, jos voin auttaa jotenkin... Lukisin näytelmäsi mielelläni.

Mikä ettei. Voin tuoda sen koululle.

Sopiiko? Hei hei, neiti Sinclair. - Heippa!

"Oli mitä parhain aika ja mitä kauhein aika." Palauttakaa kokeenne.

Nyt kun tiedän että olette lukeneet "Kaksi kaupunkia"-

puhutaan Sydney Cartonin kuolemasta. Miksi hän vaihtoi paikkoja-

kuolemaantuomitun kanssa? Miksi hän uhrasi itsensä?

Fallon?

Minusta se on siistiä koska hän tekee sen Lucien takia.

Hän rakastaa naista niin kovasti että ottaa tämän uuden miehen paikan.

Se on täysin epäitsekästä. - Oikein hyvä. - Niin?

Oletteko kirjoittanut mitään? Romaania tai näytelmää?

Ei, en ole kirjoittaja vaan lukija. Tarvitsemme myös heitä.

Vain todellinen taiteilija voi antaa äänen ihmiskokemukselle.

Niin, Will? - Jos Dickens oli sellainen taiteilija, -

eikö hän olisi voinut keksiä loppua jossa päähenkilö ei kuole?

Et tajua asian ydintä. Sydney Cartonin kuolema on epäitsekäs teko.

Hän saa tyydytystä tietäessään kuolevansa jalon asian takia.

Tämä ymmärrettiin Dickensin aikana. Tänään taas-

olemme menettäneet kosketuksen arvoihin kuten kunnia, epäitsekkyys-

ja pyyteettömän rakkauden puhtaus.

Hei. - Jestas sentään, tule sisälle.

Kaikki haluavat tavata sinut. - Minulla on teille yllätys.

Tämä on Jason Sherwood, entinen oppilaani, -

joka valmistui draamakirjoituksen ohjelmasta NYU:sta.

Moni teistä muistaa lukeneensa hänen tarinansa "The Hidden Court".

Anteeksi siitä. Tulin tuomaan tämän. - Kiitos. Voit myös jäädä.

Ei kiitos, minä tästä lähden.

Olette onnekkaita neiti Sinclairista. Minulla oli monia upeita opettajia-

ssa ja hän kuuluu heidän joukkoonsa.

Kiitos. Näkemiin!

Okei, myönnän. Lahjoin hänet sanomaan noin. No niin, jalo uhraus.

Tri Sherwood? Tapasin poikanne tänään.

Olen Linda Sinclair. - Tiedän. Jason on palannut kotiin.

Hän kertoi New Yorkista. Surullista. - Niin...

Hän saavutti pisteen jossa halusi tarkastella asioita uudelleen.

Olisi sääli jos hän lopettaisi kirjoittamisen. Hän on niin lahjakas.

Se on rankka ala, joka ei vain sovi kaikille.

Odotan hänen näytelmänsä lukemista. - Näyttikö hän sen teille?

Toivottavasti pidätte siitä. - Pidittekö te?

Ei ollut ihan minun juttuni.

Mukava tavata, rouva... - Neiti. Neiti Sinclair.

El-KANNUSTAVA

Neiti Sinclair. Aivan.

HYLÄTTY

Haloo? Ei kiitos, ja poistakaa minut listaltanne.

Kiitos paljon.

Neiti Sinclair, tässä on "Kotelo". Jason.

"Valot himmenevät. Verhot."

Hei, Jason. Herätinkö? - Et ollenkaan. Hei.

Mitä kuuluu? - Luin näytelmäsi.

Niinkö? - Se on fantastinen!

Piditkö siitä? - Rakastin sitä! Se on upea!

Olen itkenyt puoli tuntia. Tuollaisella lopulla!

Kuinka voit edes harkita lakia? Kuulut New Yorkiin.

Tuo on mukavasti sanottu. - Ei, en ole mukava vaan rehellinen.

En kestä sitä ajatusta ettei kukaan näkisi tätä.

Samoin, mutta niin se vain on.

Ei se mitään. Minusta tulee juristi. Minun on päästettävä irti.

Entä jos olisi keino saada se tuotettua nyt heti?

Kiinnostaisiko se sinua? - Sellaista keinoa ei ole, koska...

Muistatko Carl Kapinasin? - Herra Ka-penis, teatteriopettaja?

Pyydän, hän on ystäväni. - Anteeksi. Kapinas.

Hän valittaa aina kuinka joutuu ohjaamaan samaa näytelmää.

Haluan antaa hänelle "Kotelon". - Minä...

En ole varma mitä olen siitä mieltä.

Sillä jos hän pitää siitä, mistä olen varma, hän voi tuottaa sen.

Vanhalla koulullani?

Hemmetti vieköön! - Ja hän ohjaisi sen?

Okei, Carl voi vaikuttaa hieman tökeröltä mutta hän tuntee draaman.

Linda, oletko siellä? - Anteeksi.

Linda! - Carl, voitko odottaa hetkisen?

En, sillä koin juuri valtavan yliaistillisen kokemuksen. Kuulitko?

Kuulin kyllä! Hyvä on!

Voi, Linda! Tämä on minun tarinani! Poika kirjoitti sen minulle.

Tunsin aivan samoin! - Ja aihe on universaali.

Se on niin loistava. Aivan kuin olisin muuttunut.

Sopii julisteeseen. "Kotelo muuttaa sinut. Pysyvästi."

Linda, näen kaiken niin selkeästi.

Näen sen neo-edvardiaanisena saksalaisena ekspressionismina.

Mutta värikkäänä ja hauskana. Halle Anderson sopisi päärooliin.

Ja Sheila Nussbaum irlantilaisena äitipuolena loistaa murteissa!

Ajoitus on täydellinen! Olen kerännyt upeita näyttelijöitä tänä vuonna.

Uskotko että pystymme siihen? - Me pystymme ja meidän täytyy.

Minusta on tullut taiteellinen zombi-

joka kulkee elottomana saman tuotannon läpi vuodesta toiseen.

Minun pitäisi ohjata "Tärkeintä on olla aito" jo viidettä kertaa.

Yritä nyt tuoda siihen eloa. Varsinkaan tämän lukemisen jälkeen!

Tämä on kuin O'Neill, Kafka ja Spielberg menisivät baariin.

Tämä on tuore, tämä on uusi... - Ei tule tapahtumaan!

Miksi ei? - Tämä ei ole high school-näytelmä.

Mitä sinä siitä tiedät? Olen tehnyt 38 tuotantoa.

Yli 19 vuotta. Minä tiedän parhaiten. - Kukaan ei kyseenalaista sitä.

Phil tarkoittaa vain... - Phil haluaa nähdä "Meidän kaupunkimme".

Minä pidän siitä. Se on mahtava, kaikki pitävät siitä.

Luulin että tekisimme "Tärkeintä on olla aito".

Trudie, jos joudun tekemään taas voileipiä, tapan itseni.

Sama kuin silloin kun teit "Oklahoman" niillä naamareilla.

Se oli esitetty japanilaisella No-tyylillä, ihan tiedoksesi.

Lydia Plotke kutsui sitä nerokkaaksi. - Minusta se oli syvältä.

Sanoo mies jonka mielestä "American Buffalo" kertoo puhvelista.

David Mametin sanoin:"Haista paska!" - Hetkinen!

Aikalisä! Rauhoittukaa nyt!

Anteeksi. - Hyväksytty.

Mitä näytelmään tulee, "Kotelo"...

Olen vaikuttunut siitä mitä tämä poika on kirjoittanut, mutta...

Onko se sovelias oppilaillemme? Mitä vanhemmat ajattelevat siitä?

Hyväksyykö lautakunta sen? - Mikä tässä on ongelmana?

Haloo! Siinä on kirosanoja ja väkivaltaa!

Niitä lievennettäisiin. - Siitä voidaan keskustella, mutta...

Puhumattakaan kuluista näiden tehosteiden ja pukujen kanssa.

Ja se tyttö joka muuttuu ötökäksi. Tämä ei ole Broadway!

Olen valitettavan tietoinen siitä. - Meillä on rajallinen budjetti.

Tässä on kyse lapsista.

Ajatella kuinka he haluavat näytellä entisen oppilaan näytelmän.

Myykää lautakunnalle ja vanhemmille Jason Sherwood.

Entinen oppilas joka tuli takaisin inspiroimaan seuraavaa sukupolvea.

Tämä on upea tarina ja uskon tietäväni niistä jotain.

Tuplaamme lippujen myynnin. Kingstonin väki kaipaa jotain uutta.

Ja jos ylitämme budjetin, maksan sen itse.

Uskon tähän niin paljon. - Phil, mitä olet mieltä?

Emme ole puhuneet lopusta. - Mitä siitä?

Se on hyvin synkkä. - Synkkä?