Hitler's Last Stand

Elokuu 1944. Normandia, Ranska.

Saksalainen konekivääriryhmä yrittää löytää pakotietä-

Falaisen motista pakeneville sotilaille-

- ja kanadalainen upseeri pyytää apua MG-42:n eliminoimiseen.

Tarvitsen vapaaehtoisen!

Kukaan ei ilmoittaudu.

Hän voisi antaa käskyn, mutta se ei olisi kovin hyvä.

Hän päättää tehdä työn itse.

6. kesäkuuta 1944-

- liittoutuneet nousivat vihdoin Normandiaan.

Mutta natsifanaatikot jatkoivat rajua eloonjäämistaisteluaan.

Maihinnousupäivä oli taistelu.

Heidän piti edelleen voittaa sota.

18. elokuuta 1944.

Normandia, Ranska.

Kanadalaisen Etelä-Albertan rykmentin panssarivaunut-

- vyöryvät kohti pientä ranskalais- kylää Saint-Lambert-sur-Divesiä.

Majuri David Currie johtaa C-joukkuetta-

- joka lähestyy varovasti kylän laitamia...

...panssarinläpäisevän luotisarjan alkaessa.

Mutta ennen kuin hän näkee lähteen...

...luotisade alkaa pommittaa kanadalaispanssareita ylhäältä.

Lähellä rykmentin päämajassa Currien komentava upseeri-

- everstiluutnantti Gordon Wotherspoon saa myös tulta-

samanlaisista joukoista.

Spitfireiltä Britannian ilmavoimista.

Wotherspoonin miehet viestittävät savulla olevansa samalla puolella.

Taistelukentillä käytettiin savua, jotta erotettiin ystävät-

vihollisista kaikessa tuoksinassa.

Spitfiret eivät välitä keltaisesta savusta ja kaartavat takaisin.

Miehet sukeltavat suojaan.

Vasen käsi ei tuntunut tietävän, mitä oikea käsi teki-

ja he valitsivat saman värin.

Aina lähettäessään savua Wotherspoon kutsui tulta-

omista asemistaan tietämättään.

Rykmentti saa omien tulta niskaansa toisen kerran 4 päivän aikana.

Wotherspoon on raivoissaan.

Tässä tapauksessa avataan tuli kaikelle vaaralliselle.

Tilanne oli kuitenkin umpikuja, sillä jos ampuu-

he pitävät vihollisena.

Mutta ennen Wotherspoonin käskyä alainen puuttuu asiaan.

Rykmentin pastori Albert Silcox ottaa Ison-Britannian lipun-

jota on käyttänyt hautajaisissa-

ja lähtee kentälle koneiden sukeltaessa.

Hän seisoo avoimella maalla vain lippu suojanaan.

Elokuussa 1944 liittoutuneet hallitsevat Normandian taivaita.

Työntyessään maahan Bretagnen rannikoilta-

- liittoutuneet painostavat Saksan 7. armeijan ja-

5. Panzer-armeijan jäänteitä-

- eli noin 100 000 vihollis- sotilasta, panssareita ja aseita.

Britit ja kanadalaiset tulivat pohjoisesta ja luoteesta-

- ja amerikkalaiset saksalaisten alla lännestä ja etelästä.

Siitä syntyi tasku, joka alkoi lähestyä Saksan armeijaa.

Liittoutuneiden koneet pommittavat ansassa olevia saksalaisia.

Mutta joskus liittoutuneet erehtyvät omien sotilaista.

Rykmentin kappalainen yrittää viestittää olevansa ystävä.

Spitfiret aloittavat sukelluksensa.

Hän myöhästyy. Ensimmäiset laukaukset osuvat saattueeseen.

Pastori pysyy paikallaan.

Hänen urheutensa kannattaa.

Toisen lentueen johtaja ymmärtää erehdyksensä-

ja vetää joukkonsa pois.

Kanadalainen Etelä-Albertan rykmentti-

- on saanut tärkeän roolin Falaisen motin eliminoimisessa.

Aukon kutistuessa yhä useammat saksalaiset kiiruhtavat itään-

- ja puolalaisten ja kanadalaisten tehtäväksi jää sulkea aukko.

Puolalaiset valtaavat Chamboisin-

- ja Etelä-Albertan rykmentti Saint-Lambert-sur-Divesin.

Kaksi tukevaa siltaa kannattelee yhä vihollisten ajoneuvoja.

Saksalaiset panssarivaunut jäisivät sinne ansaan-

- ja kymmenettuhannet Saksan jalkaväen sotilaat mottiin.

Etelä-Albertan rykmentti järjestäytyy pimeyden tullen...

...ja kanadalainen majuri David Currie-

- astuu saksalaiseen miehitettyyn Saint-Lambert-sur-Divesiin yksin.

Saksalainen 88-millinen tykki ampui heitä aiemmin kylästä.

Currie toivoo pääsevänsä sen ympäri panssareineen.

Tavallisesti yksikön komentaja ei tiedustele yksin-

- mutta tilanne eli ja Currie päätti olevansa oikea mies työhön.

Hän toimii ihmisansana.

On parasta, että yksi mies valaisee-

- vihollisen alueen ja paljastaa ansan kuin että kaikki vaarantuvat.

Mutta Currien kävellessä pienen kylän halki-

- hän huomaa Divesin joen etelässä rajoittavan mahdollisuuksia.

Saint-Lambertissa on hiljaista, joten hän palaa tukikohtaan-

- ja pyytää komentajaltaan, everstiluutnantti Wotherspoonilta-

- lupaa iskeä yöllä, kun useimmat miehet ovat yhä pystyssä.

Eteä-Albertan rykmentin päämajassa-

- Wotherspoon päättää, että Currien pitää odottaa aamuun.

Aukon sulkeminen yöllä on vaarallinen liike, ja on mahdollista-

- että Currie miehineen joutuu omien tuleen, jos he etenevät kovaa.

Viivästys tärkeällä hetkellä, kun aukko pitäisi sulkea-

pitää takaoven auki saksalaisille.

Falaisen motin muodostuessa varhain elokuussa-

Generalfeldmarschall Guenther von Kluge-

- lännen joukkojen ylipäällikkö, tunnistaa vaaran.

Von Kluge uskoo, että Saksan taistelukapasiteettia voi suojella-

vetämällä pois armeijansa jäänteet-

- Seine-joen itäpuolelta, jotta he pääsisivät pois motista.

Hitler oli eri mieltä.

Hän vaatii vastahyökkäystä, motin rikkomista ja paluuta rannoille.

Pian panssarimuodostelmat lännessä saarrettiin-

- ja heidän parhaat joukkonsa olivat väärässä paikassa.

16. elokuuta ilman Berliinin lupaa von Kluge antaa vetäytymiskäskyn.

17. elokuuta von Kluge korvataan fanaattisemmalla Walter Modelilla.

Model oli pelastanut itärintaman useita kertoja romahdukselta.

Modelia pidetään tärkeänä kriisi- johtajana 2. maailmansodan lopussa.

Mutta jopa Hitler myöntää, että loput 100 000 miestä-

- Saksan 7. armeijasta pitää vetää pois tai heidät eliminoidaan.

Kahden päivän ajan saksalaiset ovat koordinoineet vetäytymistä.

Mutta liittoutuneiden puristuksessa ainoa pakoreitti on aukko.

Aukko on 1,5-3 kilometriä leveä ja kutistuu hetki hetkeltä-

- ja kutistumisen myötä saksalaisten epätoivo kasvaa.

Aamulla Currie valmistelee uuden iskun Saint-Lambert-sur-Divesiin.

Mukana on panssareita Etelä-Albertan rykmentistä-

- ja 55 jalkaväen sotilasta Kanadan Argyllin-

- ja Sutherlandin rykmenteistä, johtavana vastaava majuri Ivan Martin.

Kylässä Currie johtaa Argyll- rykmentin jalan Saksan puolustukselle.

Yksinäinen kanadalainen panssarivaunu tulee takana.

Mutta 300 metrin päässä Saint- Lambertissa saksalaistykki tulittaa.

19. elokuuta 1944.

Liittoutuneiden yrittäessä sulkea Falaisen motin-

- kanadalaisjoukot etenevät Saint-Lambert-sur-Divesiin.

Johtava panssari, joka seuraa majuri David Currien joukkoa-

saa vihollisen tulta.

Miehistö ryhtyy poistumaan.

Mutta ennen sitä...

...toinen sarja iskee.

Currie ymmärtää tilanteen vaaran ja jatkaa tiellä jalkaisin-

- ja löytää Mark IV: n ja Tiger Tankin kylän eteläpäässä.

Mutta hän on edennyt jalkaisin ilman radiota.

Currie ei saa yhteyttä Etelä- Albertan rykmentin varamiehiin.

Onneksi kapteeni Redden, Curriesta seuraava, on valvonut tilannetta-

taistelun alkaessa kylässä alapuolella.

Redden jättää panssarivaununsa ja ottaa Currien johtavan Shermanin.

Kaupunkiin tullessaan hän näkee saksalaispanssarin edessään.

Tykissä on vain erittäin voimakas räjähde.

He ampuvat sen...

...toivoen vaurioittavansa telaketjuja.

Saksalaispanssari saa vaurioita, mutta jatkaa eteenpäin.

Redden jatkaa hyökkäystään.

He saavat ampua kuusi panssarin- läpäisevää laukausta Panzeriin.

Viimeinen hoitaa homman...

...ja tekee panssarista tuhoa.

Yksi Panzer on neutralisoitu ja Argyll-joukko toimii.

Ajatuksena on jalkaväen ja panssarivaunujen yhteistyö-

- jolla he selvittäisivät tien, eikä ikäviä yllätyksiä tulisi.

Vauhtia! Vauhtia!

Edetessään luutnantti Gil Armour-

- huomaa saksalaisen Panther-panssarin kujalla.

Hän pyytää suojatulta ja kiipeää sinne kranaatin kanssa.

Mutta saksalainen upseeri tulee esiin pistooli ojossa.

Miehet painivat...

...ja Armour heittää saksalaisen maahan, jossa käsirysy jatkuu.

Lopulta yksi Armourin miehistä haavoittaa saksalaista.

Armour kiipeää uudelleen ylös, pudottaa kranaatin sisään...

...ja panssarintorjunta-ase viimeistelee homman.

Tässä vaiheessa kanadalainen uutisyksikkö on kuullut-

- virheellisesti, että aukko olisi sulkeutunut lähellä Chamboisia.

Argyll ja Sutherland -joukot jatkavat kylään.

He käyvät läpi rakennuksia kitkeäkseen saksalaiset pois.

Menkää huoneesta huoneeseen, talosta taloon.

Currie ryhtyy itsekin toimiin.

Hän ottaa itse aseet antautuvilta saksalaisilta ja saattaa heitä.

Aamupäivällä Currie ilmoittaa Wotherspoonille kylän olevan selvä.

Wotherspoon neuvoo häntä jatkamaan.

Viestintävirheet taistelun lopussa olivat yleinen ongelma.

Raportoitiin omien tulesta.

Jotkut kertoivat aukon sulkeutuneen.

Wotherspoon ei lähetä Currieta eteenpäin-

- vaan pyytää häntä turvaamaan Saint-Lambertin.

Currie miehineen ottaa kiinni lukuisia saksalaisia-

- jotka yrittävät paeta Saint-Lambert-sur-Divesin halki.

He saavat muutaman ison nimen kiinni-

- mutta monet ovat tavallisia ja iloisia päästessään pois...

...ja mukana on muutamia itärintamalla kiinniotettuja-

jotka on siirretty Ranskaan töihin.

Sadat saksalaissotilaat antautuvat kouralliselle kanadalaisia.

Curriella on tuskin tarpeeksi miehiä hallitsemaan kylää-

saati vartioimaan sotavankeja.

Kapteeni John Redden nousee panssarivaunustaan-

- valvomaan jälleen uuden ryhmän antautumista...

...ja häntä ammutaan.

Redden selviytyy, mutta hänen tilalleen tarvitaan joku toinen.

Currien upseerien määrä vähenee Saint-Lambertin toiminnan kasvaessa.

Saksan tykistö alkaa hyökätä kanadalaisasemiin.

Saksalaiset kylän sisällä käyvät kanadalaispanssarien kimppuun.

Yksi urhea sotilas ottaa ohjat omiin käsiinsä-

- ja ampuu panssarinläpäisevän kierroksen Kanadan Shermaniin...

...mikä lamaannuttaa sen.

Muualla saksalaissotilaat

alkavat parveilla panssarien ympärillä.

He kiipeävät niiden päälle tehden tuhojaan.

Jalkaväki tekee yhteistyötä panssarivaunujen kanssa siksi-

että lähietäisyydellä-

- panssarivaunut ovat hyvin alttiina jalkaväen sotilaille.

Currien muutamat sotilaat ovat kiireisiä muualla.

Panssarivaunumiesten on kestettävä uhka yksin.

Ravistetaan tyypit pois.

Kanadalaiset lisäävät vauhtia karistaakseen saksalaiset.

Se ei toimi.