The Lost Husband

TERVETULOA ATWATERIIN

Onko tuo Marshan sisko?

-Kuka hän on meille? -Jean-täti.

Näyttää kivemmalta.

Niinpä.

Hei.

-Hei, Libby. -Hei.

Kiitos, kun saimme tulla.

Tänne voi aina tulla.

Kiitos.

-Keitäs nämä kaunokaiset ovat? -Pienempi on Tank ja isompi Abby.

Mukava tavata. Ovatko nuo taikasauvat?

Yrittäkää muuttaa vuohi hanheksi.

-Voisi toimia. -Menkää vain. Olkaa varovaisia.

-Eiväthän vuohet pure? -Tietysti purevat.

Varokaa sormia!

Onpa pehmeä!

Vau!

Tuo on suosikkejani.

Frank piti itseään taiteilijana. Samoin minä.

-Hän teki tuon. -Kuka Frank on?

Frank oli mieheni.

Ei virallisesti.

Hän kuoli vuosikymmen sitten.

Otan osaa.

Hän teki tuonkin.

Onpas...

Tuo on todella...

-Henkii maalaistyyliä. -Frank piti epätäydellisyydestä.

Huomaan.

Tulitko täyteen?

Missä tiskikone on, Jean-täti?

-Tässä edessäsi. -Eikö ole tiskikonetta?

Eikä kuivausrumpua -

tai mikroa.

-Kai telkkari sentään? -Ei.

Toivottavasti kylpyamme löytyy -

koska ipanat on saatava petiin.

Tiskaa sinä. Voin viedä lapset.

Ei tarvitse. Meillä on oma rutiini.

Älä huoli.

Tulkaa.

Okei.

Hetkinen.

Olkaa kiltisti.

Tiskiaine on tavallisessa paikassa.

Selvä.

Siisti arpi.

Se tuli kolarissa isän kanssa.

Tämä on suosikkini.

Näyttää puolikuulta.

-Minun näyttää joelta. -Virtaavalta Mississippiltä.

Sitten maate.

Kiitos.

-Arvelin, että kelpaisi. -Joo.

Olepa hyvä.

Onpa kylmä.

Löysit ne! Kiitos.

Yritän saada meidät pian jaloillemme.

Lapsissa on tekemistä.

Dannyn kuoleman jälkeen tilanne karkasi käsistä.

Menetin vuodessa rakkaimpani ja koko elämäni.

Kiitos, kun pyysit jäämään.

Tämä on hetken outoa.

Et tiedä minusta juurikaan.

Äitisi taisi kertoa minusta kaikenlaista sontaa.

No...

Tiedät Marshan. Hänellä riittää sanomista.

Muistan sinut isoisän hautajaisista.

-Tappelit äidin kanssa. -Olin aika inhottava.

Äitisi taas oli massiivinen idiootti.

Ei puhuta asioista, joiden takia tekisi mieli iskeä kallioon.

-Sinulla on monta lemmikkiä. -Eipäs.

Maatilalla niitä kutsutaan eläimiksi, ja niillä on tehtävä.

Kanat munivat, kissat pitävät hiiret tiessään -

koirat suojelevat kanoja kojooteilta ja vuohia lypsetään.

Mikä tuon työ on?

Kiitospäivä.

Niin?

Jos tulee kylmä.

Kiitos.

Hyvää uuttavuotta.

Niinpä. Hyvää uuttavuotta.

Pärjäätte hienosti.

-Tosi hyvää! -Namia!

-Kiitos. -Olkaa hyvät.

Sieltä hän saapuu!

Jean-täti teki pannareita, ja olin unessa söpö pinkki vuohi.

Kaikki vuohet ovat söpöjä.

Maista Jeanien hilloa, äiti.

-Pellon mustikoista ja mansikoista. -Saamme poimia niitä kesällä.

Tämä oli Wiggy-possu.

Hän on tosi hyvää.

Hän oli hyvä possu. Miten juot espresson?

Sinulla ei ole tiskikonetta, mutta tuo on?

Kahvin kanssa ei pelleillä.

James O'Connor on tilanhoitajani.

Älä kutsu tuoksi. Ihan kuin olisi työpöytä navetassa.

-Olet se kauan kadoksissa ollut siskontyttö. -Sama tyyppi.

Kiva tavata.

Tuo kaunokainen on Abby -

ja tuo tumma komistus on Tank.

Miten menee? Rasvaa se vain on.

Missä asut?

Tuossa hopeisessa asuntovaunussa.

-Näytät ihmissudelta. -Abby!

Vai näytän! Ehkä olenkin.

Ihminen hän on.

-O'Connor opettaa äidillesi maatilan työt. -Mitä?

-Mitä? -Kaipaan apua, ja sinä kaipaat töitä.

Hän ei jää ainiaaksi.

Tarvitsen kyllä töitä, mutta en ole maalaistyyppiä.

Sanoisin samaa.

-Et tunne minua. -Sanoit niin äsken.

Sen näkee kyllä päällepäin.

Ai minkä?

En halua... Se ei ole hyvä idea.

Kylläpäs. Juo kahvisi, pue päällesi ja mene ulos.

-Tänäänkö? Nyt on pyhä. -Ei maatilalla.

Sait nukkua aamulla pitkään, mutta huomenna et.

Mennään me katsomaan rehukaupan Russia.

-Heippa, äiti! -Odottakaa!

Nähdään myöhemmin. Mennään nyt.

Olkaa varovaisia.

-Parin minuutin päästä navetassa. -Missä?

Se iso punainen rakennus.

Nätisti.

Okei.

-Mitä tuo on? -Mikä?

-Eikö ole takkia? -Unohdin äidille.

Nuo ovat kanoja.

Nuo ovat vuohia.

Minun käskettiin aloittaa perusteista. Tuo on Liz Taylor.

Tuo on Katy Perry.

Tuo yksinäinen on Susan Sontag.

Pitkäkorvaiset ovat nubianvuohia.

Alppivuohia ei ole, mutta pari Lamanchan vuohta.

Niitä ei viedä näyttelyihin. Niitä lypsetään.

-Onko kaikilla nimet? -On, mutta kutsun niitä vuohiksi.

Miksi kutsut Jeania tädiksi? Oletko sukua?

Hän on kuin perhettä.

Olen okei.

Tule sisään.

Ensin kunnolla kiinni ihan kaikkialta.

Edestä taakse, ei takaa eteen.

Annas nuo letkut.

-Ne pitää kiinnittää. -Mihin?

Nänneihin tietysti.

Hitaasti ja rauhassa.

Näille pitää laulaa.

-Vitsailetko? -En.

En tasan laula vuohille.

En laula vuohille.

Sillä lailla!

Näetkö nyt?

Ensin nämä pitää lämmitellä.

Siten tytöt antavat parastaan.

Paina päälle.

Juuri noin.

Luulin, että tämä pitäisi tehdä käsin.

Vuohia on 30 ja käsiä neljä.

Frank hoiti tuon kaiken.

Tämä pitää korjata.

Tänne hän asensi ison kylmiön.

Juuston tuotantoa piti laajentaa, mutta hän sairastui.

-Mihin? -Parkinsonin tautiin.

Nyt Jeanilla on niveltulehdus, joten olet perijä.

-Enpä tiedä. -Sanos muuta.

Tämä on kylmiö.

Onko kaikki vuohenjuustoa?

-Onko se hyvää? -On.

Siistiä.

Jean voisi avata kivan juustopuodin.

Kirjoita hipsteri-ideoista päiväkirjaasi.

En halua kuulla.

En sanonut ihan niin.

Kuulosti siltä, että puhuit hipsterikaupan avaamisesta.

Sama se. Kylmiökierros päättyy tähän.

Portit on aina jätettävä niin kuin ne olivat.

Jos ne ovat auki, jätät ne auki. Jos ne ovat kiinni...

-Minäpä arvaan. Ne jätetään kiinni. -Hyvä.

Ensin käännetään ja sitten avataan.

Kokeile.

Käännä.

-Sitä pitää kääntää. -Koko ajan.

Sitä pitää kääntää. Käännä vain.

Minähän käännän! Au!

Auts...

Tuo pitäisi ehkä korjata.

Pitääkö seurata?

-Jep. -Jaaha.

Voitko odottaa? Kenkäni...

Eikö olekin kaunista?

Hän on elossa.

-Nukahdin istualtaan sängyn laidalle. -Olet myöhässä.

Enpäs. Kuulin äsken kukon.

Doobyn vai?

-Se kiekuu omiaan. -Se on kukko.

Kukko ei ole kello.

Tulen kohta. Herätän ensin lapset.