Stormskerry Maja (Stormskärs Maja)

MYRSKYLUODON MAIJA

Tulehan nyt.

Tule sisään.

Hyvä, Maija! -Anna!

Kerran, kun isäukko oli peltoa kyntämässä, -

hänelle ilmestyi tonttuja.

Hevonen pysähtyi yhtäkkiä eikä liikkunut enää piirun vertaa, -

eikä siinä auttanut mikään konsti eikä kikka.

Silloin isä muisti, että pitää kurkistaa suitsien ja pään välistä.

Silloin hän näki, että pellon vaoissa oli hirveästi tonttuja.

Äläs Olle viitsi. Tuo on tuommoista vanhan kansan...

Lukisit mieluummin lapsille isoa kirjaa. Ei tonttuja ole olemassa.

Miksei voisi olla?

Tuskin on, jos kukaan ei ole nähnyt sellaisia.

Ei pidä uskoa sellaiseen, mitä ei voi todistaa.

Pitää minun uskoa Jumalaankin, vaikken ole nähnyt Häntä.

On niitä.

Katekismuskin sanoo, että pitää pyytää Luojaa varjelemaan meitä -

metsän ja meren haltioilta ja tontuilta, noita-akoilta ja muilta.

Onkohan noin?

Niin se on. Uskokaa pois.

Erker.

Iltaa taloon. -Peremmälle vain.

Laitapa Hindrik tuli uuniin, niin näemme vieraat paremmin.

Onko tämä sinun poikasi? -On.

Emme kai häiritse? -Istukaa. Mukava saada pitkämatkalaisiakin tänne.

Mikäs sinun nimesi on? -Janne.

Janne on kolmanneksi vanhin. Toisin sanoen tyhjätasku.

Ymmärrän. Minullakin on kaksi poikaa.

Ja sitten nuo kaksi.

Ai oikein viinaryyppy? -Ota, ota lämmikkeeksi.

Olofin väellä on jo kaljaasi ja maalattu pöytä ja hopeakello.

Oikein hopeakello? -Kyllä vain.

Onko näin?

Katsokaa.

Maija, meillä on vieraita.

Minä voin kattaa.

Kullskärilla ollut niin heikot kalaonnet viime aikoina, -

että on täytynyt lähteä ulommas pyyntiin. -Niin olen kuullut.

Ulkosaaristosta saa kalaa.

Ajattelin lähteä sinne. -Vai niin.

Minne? -Ulkosaaristoon.

Anna olla nyt, Janne.

Onko muita uutisia?

On. Sellaisia uutisia, -

että Telleskarin vene meni pohjaan viime viikolla -

ja kaikki miehet sen mukana.

Montako miestä? -Kolme.

Josef ja molemmat pojat.

Luojan tahto.

Anna autuas loppu, anna iäinen ilo.

Mutta kaikessa tapahtuu Sinun pyhä tahtosi, -

ja siksi minä ihmeitäsi julistan. -Aamen.

Mitäs me siitä Jannesta tykkäämme?

Mitä hänestä? -Olihan hän komea.

Miksi sinä sellaisia ajattelet, -

kun tykkäät muka niin paljon Peristä?

Saahan sitä ajatella mitä haluaa.

Mitä sinä mietit?

En mitään. -Mietitpäs.

No...

Mietin sanoja. -Mitä?

Kuten nyt vaikka sana "hyvä". Hyvä.

Ja sitten lisätään "sanoi Boman".

"Hyvä, sanoi Boman."

Kuka se Boman oikein on, ja mitä hänen "hyvänsä" tarkoittaa?

Onko se toisenlaista kuin minun?

Ja mitä minun pitää tehdä, jotta sadan vuoden päästä sanottaisiin:

"sanoi Vestergårdin Maija".

Mistä sanoisin jotain?

Tästä lehmästä? Tai metsästä?

Et tosiaankaan mieti mitään järkevää.

Olet ihan... En edes keksi.

Mikä se sana on, joka olen? -Otetaan kisa.

Kumpi täyttää kiulunsa ensin? -Minä.

Sinä et ole säpäkkä. -Sehän nähdään.

Yksi, kaksi, kolme, nyt.

Lypsätkö sinä? Oletko säpäkkä? Minä voitan!

Valmis.

Näetkö nyt? Kuka täällä on säpäkkä?

Älä nyt! Pelästytät eläimet.

Maija. Herää, Maija.

Nousehan. -Miksi?

Tule. Tarvitsen apuasi. Luulen, että osaat auttaa.

Tätä on kestänyt jo yli vuorokauden.

Lähettivät aivan liian myöhään apua hakemaan.

Mitä minä voin tehdä? -Teet vain, kuten sanon.

Pysyt rauhallisena. Jos ei muuta, niin rukoilet.

Greta, nyt saat ponnistaa.

Hyvä. Ponnista.

Vähän vielä, Greta!

Hyvä! Vähän vielä. Noin.

Maija.

Se on Herran kädessä, minkä verran meillä kullakin on päiviä jäljellä.

Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi.

Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi.

Mun eloni ja kuoloni,-

ne kädessä on Herran Jumalani.

Mun aikani, hiuskarvani, -

jo lukenut on kerran...

Mene vaan kotiin. Hoidan tämän loppuun yksin.

En halua, että elämä on sellaista.

Syntymä ja kuolema on jokaisen kohdattava.

Sitä ennen ei ole valmis aikuisen elämään.

Sinulle ne tulivat nyt sitten kohdalle molemmat samalla kertaa.

Mitä tapahtui?

Onko se Per? -Ei.

Halaa häntä.

Maija!

Veenemo, veenemo, -

näytä tuleva tuttuni, -

näytä tuleva tuttuni, näytä kuva sulhosta, näytä minulle onneni.

Veenemo, veenemo...

Näytä... -Maija.

Näkyikö jotain? Näitkö minun kuvani?

En minä oikeasti tuommoiseen usko.

Uskotko todella noihin veenemoihin ja muihin?

Mitä sinä tohellat?

Onko meillä vieraita?

Siinähän se, mistä puhe.

Mitä? -Ettekö nyt ajattelisi tätä toista kumminkin?

Hän on vanhempi ja myös järkevämpi.

Kyllä minä häntä olin ajatellut.

Kyllä Janne Maijaa tarkoitti. Hyvin selkeästi.

No, mikäs siinä sitten.

Ei meillä mitään Jannea vastaan ole. Voidaan pitää sovittuna näin.

Mene mene.

Maija!

Tule heti takaisin! Maija!

Sanoitko sille jotain? -En sanonut mitään.

Hän juoksi tiehensä.

Pyydän anteeksi. Hän on tuollainen.

Ei haittaa.

Sinusta tulee pian rouvashenkilö. Ennen minua.

Lähdet täältä hänen kanssaan. Jonnekin ulkoluodolle.

Kuulin, kun hän puhui siitä sen Erkerin kanssa. -Mistä?

Sinne, mistä he puhuivat, kun kävivät ensi kerran.

Minne? En minä kuullut. -Et niin, kun olit taas omissa maailmoissasi.

Mutta sinne hän meinaa sinut hakea. Siitä olen varma.

Hän tulee takaisin, kun maanjaot on saatu sovittua.

Sitten te menette naimisiin.

Sitten sinun pitää olla aikuinen nainen. Ja te vietätte hääyön.

Tuntuu kuin piikki lihassa aina, kun muistan sen Jannen.

Ja että minun on laskettava hänet tästä eteenpäin osaksi elämääni.

Niin se menee.

Ja kun rukoilen...

...rukoilen myös anteeksiantoa, koska en kykene pitämään Jannesta.

Ja että kestäisi oikein kauan ennen kuin pitää lähteä hänen kanssaan.

Kyllä sinä totut.

Minä ainakin haluan, että Per kosii pian.

Jotta elämä menisi, kuten sen kuuluu.

Mistä tiedät, miten elämän kuuluu mennä? -Kaikkihan sen tietävät.

Maija! Pidä päätäsi kunnolla, jotta saan hiuspehkosi järjestykseen.

Seison paikallani kuin kynttilä. Älä valita siinä.

Tämä tukka pitää laittaa oikein sileästi ja kauniisti.

Onko se nyt hyvin ja tanakasti? -On, kiitos vaan.

Ihan kun olisin ruuvipenkissä.

Olkaa ihmisiksi.

Tässä on sinulle morsiussäkki.

Se on parempia tyynyliinojani. Ole varovainen sen kanssa.

Menehän nyt. Vallborg odottaa jo kylällä.

Haluaisin ensin katsoa itseäni peilistä. -Peilaaminen on syntiä.

Noin.

Nätti olet.

Päivää.

Eikö sinulla ole ompelusta mukana?

Äiti ei sanonut, että pitäisi ottaa.

Ehkä hän ajatteli, ettei tämä ole tavallinen kyläreissu. -Voi olla.

Äitisi käyttää tunnetusti jokaisen hetken hyödyllisesti -

ja sen opin varmasti antaa myös tyttärilleen.

Siirtäkääpä kuppeja, ettei tule tahroja.

Älä, hyvä ihminen, sentään kaikkea anna.

Kun minä jotain annan, annan niin että tuntuu.

Tyttö pieni, siinä sinulle ensimmäinen pesämuna.

Magnus, onnittelepa nyt morsianta.

Juu...

Onneksi olkoon.

Torpparin Lisa antoi sen vähästään.

Paljonko siinä oli?

Hyvä tavaton!

Veenemo, veenemo, näytä tuleva sulhoni.

Veenemo...

Kaikki metsän ja meren haltiat ja kuka vaan, joka minua nyt kuulee!

Miksi minun on pakko?

Tytöt. Olkaa ihmisiksi.

Anna. Tule, niin mennään kahvinkeittoon.

Tervetuloa!

Maija, hei.

Mennään, Erker, kahville.

Päivää, Maija.

Tämän voi panna vaikka harteille.

Ei osunut paskaan, onneksi.

Sen voi laittaa...

Kiitos.

Ai saamari.

Vai sellaisista summista puhutaan.

Ei se kyllä onnistu.

Tiedän, ettei meillä ole takuita.

Minä ja Maija olemme nuoria ja vahvoja ja maksamme takaisin.

Korkoineen. -Sopii.