FEDS

TÄMÄ SARJA N TUTKINNOISTA -

SISÄLTÄÄ VÄKIVALTAA JA HUUMEITA. KATSO HARKITEN.

Ihmisiä siepataan.

Heitä viedään vastoin tahtoaan.

Mutta kun niin kävi Van Oosteneille,

jotka eivät tehneet mitään väärää, se oli kauheaa.

Miten tällaista tapahtuu? Meidän pienessä kaupungissamme.

Näki kuvaa kahdesta ihmisestä, jotka olivat patjalla -

ikkunattomassa ja ovettomassa huoneessa.

Oletko miettinyt pitkään? -Olen.

He kysyivät: "Tunnetko ketään, joka tekisi tämän?"

Demoni sisälläni.

En olisi ikinä uskonut.

Tiedettiin, etteivät sieppaukset pääty hyvin.

Pahuus, jonka kohteeksi he joutuivat,

oli minulle ennennäkemätöntä, enkä haluaa enää nähdä sitä.

Olen erikoisagentti Wayne Jackowski. -Erikoisagentti Andy Kehren.

Tämä on Feds.

Kasvoin maatilalla Erien lähellä. Siellä on hiljaista ja rauhallista.

Veljeni ja minä juoksentelimme ja teimme asioita,

joita lapset tekevät, kun tilaa on.

Erie on pieni maaseutukaupunki Illinoisin keskiosassa -

noin kaksi tuntia Chicagosta länteen.

Maatiloja on lähes kaikkialla, minne katsoo.

Kaikki tuntevat kaikki. Se on todella hieno paikka asua.

Vanhemmillani oli omat yritykset vuosien ajan.

Äidilläni Conniella oli lattialiike,

ja isäni Larry omisti tuholaistorjuntafirman.

Heitä arvostettiin, ja molemmat yritykset menestyivät.

Kun aloin odottaa tytärtäni, aloin hoitaa lattiakauppaa.

Veljeni Jeff ei ollut kiinnostunut hoitamaan tuholaistorjuntafirmaa,

koska häntä kiinnosti maanviljely, joten isäni myi yrityksensä.

Emme tienneet, mitä hän sai yrityksestä,

mutta se riitti sijoituksiin elämistä ja eläköitymistä varten.

He saattoivat matkustella ja olivat aktiivisia seurakunnassaan.

He pitivät pyhäkoulua ja auttoivat erilaisia ihmisryhmiä.

Kun veljeni Jeff ja minä saimme lapsia,

he tarttuivat toimeen ja auttoivat aina, kun voivat.

He tukivat aina antaen kaikkea, mitä tarvitsimme.

Oli onni saada niin mahtavat vanhemmat.

Päivä, jona se tapahtui...

8.2. 2017 KELLO 17.30

...olin kotini ja koulun välillä hakemassa tytärtäni.

Veljeni soitti ja kertoi, että äiti ja isä oli siepattu.

Luulin, että joku pilaili, eikä se ollut hauska vitsi.

Mutta veljeni toisti: "Ei, minulle sanottiin, että..."

Meillä on paikallisessa poliisissa ystävä,

joka soitti veljelleni ja sanoi: "Äitinne näkyy videolla,

ja uskomme, että hänet on siepattu."

En voinut uskoa sitä. Pystyin tuskin hengittämään.

Päässäni oli kaaos. "Miten tämä voi olla mahdollista?"

Lopetin puhelun,

koska poliisi soitti minulle ja pyysi tapaamiseen.

Olen seriffi John Booker,

mutta tuolloin olin komisario Whitesiden poliisilaitoksella.

Kun saimme puhelun mahdollisesta sieppauksesta pankista,

mietin: "Whitesidessa ei voi olla sieppausta.

Sellaisia rikoksia on isommilla paikkakunnilla."

Mutta pankissa on videokamera, joka kuvaa koko ajan,

joten kun saavuimme paikalle, selvisi, että Connie Van Oosten -

oli tullut pankkiin ja pyytänyt kassalta 350 000 dollaria.

Mutta sitten hän antoi virkailijalle kirjelapun,

että häntä ja aviomiestä pidettiin vankina,

ja pyysi apua.

Äidillä oli käsilaukussaan kirkon lehtinen,

ja siihen hän kirjoitti viestin.

En voi edes kuvitella sellaista uhkaa,

ja että mieleeni tulisi tehdä jotain sellaista.

Pankin henkilökunta yritti puhua Connieta jäämään pankkiin,

mutta hän sanoi, että ellei hän lähtisi,

hänen miehensä voitaisiin tappaa.

Pankki kirjoitti sekin ja antoi sen Connielle,

ettei parille tapahtuisi mitään.

Connien näki lähtevän pankista ja kävelevän jalkakäytävää pitkin.

Pankin henkilökunta alkoi soitella poliisiviranomaisille -

hankkiakseen apua.

Videon avulla näimme auton pysäköitynä tien varressa.

Connie nousi autoon, joka lähti liikkeelle.

Rekisterikilpi ei näy,

joten emme tienneet, minne auto meni.

Oli pieni helpotus -

tietää, että hän oli yhä elossa sillä hetkellä.

Pelkoa tunsin, koska emme tienneet, missä isäni oli.

Oliko heidät erotettu toisistaan? Oliko isä edes elossa enää?

VAN OOSTENIEN TALO KELLO 18.15

Rikosten uhrien asunto tarkistetaan aina,

jotta nähdään, mitä kotona tapahtui.

Kun apulaisseriffit tulivat asunnolle,

heidän poikansa Jeff oli jo paikalla.

Jeff oli ollut poissa muutaman päivän -

eikä ollut jutellut vanhemmilleen hetkeen.

Apulaissheriffit tekivät etsinnän.

He löysivät kellarin ikkunan,

joka oli rikottu ulkopuolelta sisäänpäin.

He löysivät myös konfettia, jota tulee etälamauttimesta.

Niissä käytetään pientä paperisilppua,

ja sitäkin oli siinä paikassa.

Poliisit löysivät muutaman kohdan,

joissa matolle oli pudonnut veripisaroita.

Tajusimme, että kyse oli oikeasta sieppauksesta.

Ilmoitimme poliisille, lle Rockfordissa.

Olen Wayne Jackowski, n erikoisagentti.

Työskentelen Rockfordin virastossa, joka on Chicagon sivukonttori.

Tärkeimpiä töitämme on tukea paikallispoliiseja -

10 piirikunnassa.

Enimmäkseen maaseutua.

Pienemmillä poliisilaitoksilla -

ei ehkä pystytä hoitamaan kaikkea yksin.

KELLO 19.00

Muistaakseni olin silloin toimistolla suurimman osan päivästä.

Menin kotiin,

istuin syömään vaimoni kanssa, ja puhelin soi.

Puhelu tuli FBI:n Chicagon toimistolta,

mikä ei tuntunut hyvältä,

koska jotain pahaa oli ehkä tapahtunut,

ja se olisi hoidettava.

Minulle kerrottiin, että Whitesiden poliisilaitos -

etsi kahta ihmistä,

jotka olivat kateissa ja tarvitsivat apua.

Kun oli kerrottu, että Connie oli mennyt pankkiin,

se teki kaiken hyvin selväksi ja todelliseksi nopeasti.

Kun joku siepataan jotain tarkoitusta varten,

kun tarkoitus on täytetty,

siepatuille tapahtuu jotain pahaa.

Tiesin, että rouva Van Oosten meni pankkiin ja haki rahat,

ja se hermostutti.

Sieppaaja sai haluamansa, eikä aika ollut puolellamme.

Puhuin FBI:n kanssa.

Ei ollut varmaa, että Van Oostenit olivat elossa.

Kiireellisyyden taso nousi selvästi, ja se on uskomattoman stressaavaa.

Muistan, että vatsaani väänsi. Mietin: "Tämä on selvitettävä."

KELLO 20.30

Whitesidella ei ole paljon resursseja.

Päätimme nopeasti ottaa mukaan muita agentteja.

Nimeni on Andy Kehren. Olen FBI:n erikoisagentti.

Kaikki agentit eivät sano halunneensa lapsena agentiksi,

mutta minut rekrytoi FBI:hin Tom Clancy.

Luin Tom Clancyn romaaneja. Halusin olla FBI:ssä tai CIA:ssa.

Nappaisin terroristeja ja ryöstäjiä,

ja siitä tulisi mahtavaa.

Kävi niin, että unelmani toteutui.

Tapauksen aikaan olin uusin agentti -

n Rockfordin toimistolla.

Minulla oli huonoin auto toimistollamme, tila-auto.

Se ei haitannut. Olin innoissani työstäni.

Sieppaus oli ensimmäiseni,

joten minulla oli matkalla mielessäni miljoona kysymystä,

mutta toimistolla oli sieppauksia selvittäneitä miehiä,

ja heidän mukaansa siepatut saattoivat olla kuolleita.

Saattoi olla liian myöhäistä.

Jo silloin. Ehkä ei, mutta niin voisi olla.

Todennäköisesti niin oli.

Yritimme selvittää asian mahdollisimman nopeasti,

koska jos mahdollisuus oli, onnistuisimme vain olemalla nopeita.

WHITESIDEN PIIRIKUNTA POLIISILAITOS

Menin poliisilaitokselle.

Tutkimusaluetta kuvailisin hieman kaoottiseksi.

Kuulin, että FBI oli tullut mukaan.

Pidin kiinni pienestä toivosta, että jos FBI tutki juttua,

heidän olisi löydettävä jotain.

Agentteja ja muita ihmisiä kulki ovesta.

Ne olivat pikkukaupunkien osastoja,

mutta resursseja lähetettiin kaikkialta auttamaan.

Oli hyvin tärkeää, että kaikki tiesivät samat asiat.

Tässä vaiheessa FBI muodosti komentopaikan,

keskitetyn tukikohdan, jossa tapausta koskevat tiedot jaettiin.

Siellä oli tauluja, joissa oli asiaan liittyviä autoja -

ja henkilöitä.

Alkuvaiheessa kaikki ovat epäiltyjä. Sanotaan niin.

Ei voi tietää, kenen kanssa ollaan tekemisissä.

Moni ei tiennyt, että parilla oli niin paljon rahaa,

joten piti jututtaa tärkeitä ihmisiä, kuten heidän lapsiaan.

FBI selitti, että piti tehdä rankka työ,

haastatella Van Oostenien Amy-tytärtä Amya ja Jeff-poikaa,

ja kysyä asioita, joista he eivät pitäisi.

KELLO 21.30

Haastattelut olivat rankkoja, mutta ne oli tehtävä.

WHITESIDEN PIIRIKUNTA POLIISILAITOS

Jeffiä kuulusteltiin enemmän kuin Amya.

Jeff oli poissa muutaman päivän,

ja hän oli talossa ennen apulaisseriffejä.

Koska rouva Van Oosten meni pankkiin ja nosti 350 000 dollaria,

raha näytti motiivilta.

Etsivämme kysyivät Jeffiltä vaikeita kysymyksiä rahasta.

"Lainasitko rahaa vanhemmiltasi?

Olitko rahavaikeuksissa?"

Silloin sanoin: "Kysykää mitä ikinä teidän täytyy,

ja kerron asiat niin totuudenmukaisesti kuin pystyn."

He kysyivät minulta siitä, miten olin lentänyt Washingtonista -

palatessani työmatkalta.

Kun minulle soitettiin, ensireaktioni oli -

nousta heti ja tulla tänne talolle.

He kysyivät minulta raha-asioistani -

ja mikä rahatilanteeni oli, ja lopulta...

Periaatteessa kysyttiin, halusinko rahaa vanhemmiltani.

Pyytäisin heiltä, ja he antaisivat.

Tutkijat eivät uskoneet -

Amyn tai Jeffin liittyvän mitenkään Larryn ja Connien katoamiseen.

Siihen kuulustelut päättyivät.

Ajatus siitä, että tekisin sellaista vanhemmilleni,