The Diary (El diario)

Nelson!

Älä mene kauas, Vera.

En.

Nelson!

Nelson.

Vera?

Vera. Vera-kulta.

Se ei enää valita.

Minusta voisimme ottaa Nelsonin mukaan leikkiin.

Vera?

Ei koiraa.

Äläkä enää kutsu sitä Nelsoniksi.

Selvä.

Siis...

Kulta, aamiainen on valmis.

Onko koulureppusi pakattu?

On, kaikki on valmiina.

Mitä on aamiaiseksi?

The Diary

Vera, tavarasi!

Et tuonut edes reppuasi.

Anteeksi.

Älä avaa jääkaappia, jos valot temppuilevat.

Sovimme niin eilen.

Mutta minulla on nälkä.

Mitä aiot laittaa?

Pizzaa.

Pizzaako?

Kahtena iltana peräkkäin? Ei käy.

Hyvä on, pizzaa ja salaattia.

Pizzaa, salaattia ja kylpy, eikä puhelinta,

vai salaattia, puhelin ja kylpy, eikä pizzaa?

Valitsen pizzan.

Fiksu tyttö.

- Mene siis kylpyyn. - Okei.

Hei, Víctor.

- Kerro, kun olet valmis. - Selvä, äiti.

Yritin soittaa kertoakseni,

kuinka Veran terapiasessiot ovat sujuneet.

Carlos sanoi, että hän edistyy.

Hän puhuu paljon enemmän ja sopeutuu uuteen elämäänsä.

Hän pitää uudesta kodistaan, mistä olen iloinen,

mutta...

Tiedät jo. Jatkuva ongelma on Mariana.

Vera ei pidä hänestä.

Ei pitäisi olla tarpeellista pyytää,

mutta vaali suhdettasi Veraan.

Ja puhu Carlosin kanssa, jotta pysymme ajan tasalla.

Mitä muuta?

Eipä mitään.

Nähdään pian.

Olen valmis!

VÍCTOR: OLEN KIIREINEN. SOITAN MYÖHEMMIN.

PUHUIKO HÄN KOIRASTA?

MONTAKO SESSIOTA VIELÄ?

Valitsen kolmannen vaihtoehdon.

- Tiedätkö, mikä se on? - En.

Rakastan sinua -

aina ja ikuisesti.

- Loputtomastiko? - Loputtomasti.

Nukutaanko nyt -

ja jätetään valaat huomiselle?

Jooko?

Hyvää yötä.

Vera.

Vera-kulta, mene takaisin sänkyyn.

Vera?

Ymmärrän, Majo,

mutta arkku ei ole meidän.

Aiemmat omistajat varmaan unohtivat sen -

ja haluavat sen takaisin.

Selvä, soita minulle. Kiitos.

Vielä yksi juttu. Sähköt reistailevat yhä.

Lähettäisitkö jonkun?

Kiitos.

Kuulemiin.

Rouva, Víctor on täällä.

Avaa portti, Pedro.

Selvä.

Kiitos.

Kulta!

Isäsi tuli jo.

Vera?

Hei.

Pakkasin vaatteet ja kaksi pyjamaa.

Kai myös Fantin?

- Fanti. - Fanti.

Fanti. Vera!

Viimeviikkoinen ei saa toistua.

Ei niin. Hän tuo sen.

- Isä! - Kultaseni.

Tulehan.

- Tule. - Tulen heti.

Katso, mitä tein sinulle.

- Minulleko? - Niin.

Tosi hieno, kulta. Kiitos.

Oletko valmis mahtavaan viikonloppuun?

Tosi valmis.

Niinkö? Ensimmäisenä siis...

Hevosia katsomaan.

Ensin hoidamme huoneesi valmiiksi.

Hyvä on. Kahdestaan.

Niin, ja Mariana auttaa vähän.

Mariana...

Sitten en tule.

- Mitä? - Jään äidin luo.

Muista, mitä sovimme.

Sovimme muustakin.

Sanoit, että tänä viikonloppuna olisimme kahdestaan -

ja menisimme katsomaan hevosia.

- Miksi valehtelet? - Suunnitelmat muuttuvat.

Niin muuttuvat, kulta pieni.

Sitä paitsi viisaat osaavat joustaa, eikö?

Tule, kulta. Mennään.

Pitäkää hauskaa.

Saat valita illalla elokuvan,

ja minä teen popcornia.

- Sopiiko? - Kuule.

Pakotat heidät yhteen. Etkö voi olla hetken erossa Marianasta?

Älä valehtele hänelle.

En valehtelekaan.

Äläkä unohda soittaa Carlosille.

Teen sen,

kun voin.

Sano hei äidille.

Sano "hei hei".

Haloo?

Tiedätkö, kenen se on?

Sen on kuuluttava jollekulle.

Selvä.

Teen siis niin.

Kuulemiin.

Lääkitys nostaa kipukynnystä kidutettaessa

Kuolemanpelko tekee yllättävän sitkeäksi

Tunnistan sen katseen, kun tietää, ettei voi enää mitään

Viikko 9

Viimeinen vaihe

Hänen mielensä kestää, mutta ruumiinsa ei

Kuolinhetki! Klo 3.34

Niin?

Kaikki on hyvin.

Mitä?

Et voi asettua kahdeksanvuotiaan tasolle.

Kuinka hän voi?

Hei, kulta. Hän on kunnossa.

- Entä käsi? - Se on kunnossa.

Lääkäri tikkaa sen.

- Se oli siisti haava. - Siistikö?

Olen hyvin pahoillani.

Se kävi hetkessä.

Olin jääkaapilla, ja kun käännyin...

Eikö Vera ollut kanssasi?

Ei ollut.

Hän oli kanssani, koska meidän piti laittaa lounasta.

- Panin kaikki veitset pois. - Et kaikkia.

Olga.

- Hän sanoi panneensa ne pois. - Anteeksi.

Toisitko meille vettä?

Älä sure. Haavereita sattuu.

Hän on satuttanut itseään minunkin kanssani.

Niinkö pahasti, että joutui sairaalaan?

Ei sentään.

Miten se tapahtui?

En tiedä tarkalleen.

Se jäi epäselväksi.

Olin alkamassa laittaa ruokaa,

ja hän halusi leikata sipulin.

Sanoin, että se on vaarallista, ja pyysin laskemaan veitsen.

Eikö hän totellut?

Ei.

Otin veitsen häneltä, panin sen laatikkoon,

menin jääkaapille,

ja kun käännyin,

se oli tapahtunut.

Hän siis viilsi itseään?

Noinko vain?

Vera Rodríguez Chavarría.

Tekikö hän sen tahallaan?

En tiedä.

Ei varmasti.

Ei tietenkään.

- Päivää. Olen tohtori Mendiola. - Hei.

Tulkaa mukaani.

Lapset voivat olla levottomia ja kärsimättömiä,

mutta kättä ei saa rasittaa.

Ei piirtämistä eikä kirjoittamista. Ruokailu vasemmalla kädellä.

Lääkärille kolmen päivän päästä.

Selvä.

- Kiitos. - Samoin. Anteeksi.

Hän ei voi tulla mukaani.

- Hän ei voi tulla kotiin. - Miksei?

Siellä on vahva haju. Kaasuvuoto, jota en ole korjannut.

Koska kiirehdin tänne...

Kukaan tuskin voi auttaa nyt.

Minä voin.

Mitä tarvitset?

No...

Yösijan.

Voit tulla luoksemme, jos haluat.

Ei se haittaa.