Stardust

Muuan filosofi kysyi kerran:

"Olemmeko ihmisiä, koska katselemme tähtiä, -

vai katselemmeko tähtiä, koska olemme ihmisiä?"

Väliäkö sillä?

Katselevatko tähdet takaisin?

Siinä varsinainen kysymys.

Kiirehdin nyt asioiden edelle.

Tarinamme alkaa itse asiassa täältä, -

150 vuoden takaa Lontoon -

kuninkaallisesta tiedeakatemiasta, -

minne saapui kirje, joka sisälsi varsin erikoisen tiedustelun.

Kirje tuli maalaispojalta, -

ja sen lukenut tiedemies luuli sitä pilaksi.

Hän vastasi kuitenkin kohteliaasti -

selittäen kysymyksen olevan hölynpölyä -

ja Iähetti sen pojalle Muurin kylään, -

joka pojan mukaan sai nimensä Iäheisestä muurista.

Kansanuskomuksen mukaan muuri kätki merkillisen salaisuuden.

Vastuulleni on uskottu portti toiseen maailmaan, -

ja sinä pyydät päästämään Iäpi?

Kyllä, sillä eihän siellä ole kuin niitty.

Näkyykö siellä toista maailmaa?

Ei. Vaan niitty. Näkyykö mitään yliluonnollista?

Ei. Miksi? Koska se on niitty!

Muuri on ollut tässä vuosisatoja.

Ja aina sitä on vartioitu kellon ympäri.

Pukahduskin vielä, -

niin passitan sinut kyläneuvoston eteen.

Tuo kuulostaa viimeiseltä sanalta.

Täytynee palata kotiin. - Tismalleen. Hyvää yötä, Dunstan.

Sano terveisiä isällesi.

Seis!

Seis!

En palvele pelkkiä katselijoita.

Tulehan myymään.

Menen Teurastettuun prinssiin tuopposelle.

Näkyykö mitään mieluista?

Ehdottomasti.

Siis tarkoitan... nuo siniset.

Paljonko ne maksavat?

Kenties hiustesi värin.

Tai muistosi alle kolmivuotiaana.

Voin kyllä tarkistaa.

Mutta ei kannata ostaa sinikelloa. Vaan tällainen.

Lumikello.

Se tuo onnea.

Mitä se maksaa?

Tämä... maksaa suukon.

Menikö hän?

Tule perässä.

Olen noidan orjaksi puijattu prinsessa.

Vapautatko minut?

Se on lumottu ketju. Vapaudun vasta noidan kuoltua.

Valitan.

Jos en voi vapauttaa sinua, mitä haluat minusta?

Tiedemies oli siis väärässä.

Muuri oli täyttänyt tehtävänsä -

kätkeä Myrskynpesän lumottu kuningaskunta.

Nuorimies palasi yön selässä kotiinsa Englantiin -

toivoen seikkailunsa pian unohtuvan.

Mutta 9 kuukauden kuluttua hän sai odottamattoman muiston.

Tämä oli jätetty nimelläsi muurille. Pojan nimi on näemmä Tristan.

TÄHTISUMUA

Tristan? Älä unohda kukkasia.

Mukana on. Kiitos, isä.

18 vuotta kuluija Tristan varttui -

tietämättä mitään poikkeuksellisesta syntyperästään.

Mutta viis hänen poikavuosistaan.

Tämä tarina kertoo siitä, miten Tristan Thornesta tulee mies.

Se onkin paljon suurempi haaste.

Koska sen saavuttaakseen -

hänen on voitettava todellisen rakkaansa sydän.

Se on hän!

Humphrey?

Ei, Tristan.

Jäikö minulta jotain kauppaan?

Ei, ajattelin vain tuoda...

Tristan Thorne.

Puotipuksu päivisin, tirkistelijä öisin.

Varsinainen sankari.

Humphrey, älä kiusaa häntä.

Ole kiltti poikarukalle.

Olivatko nuo Victorialle?

Olit jo koulussa surkea miekkailija.

En tosin muista, olitko missään hyvä.

Humphrey, riittää jo.

Onko kaikki hyvin?

On.

Etkö ota aamiaista? - Myöhästyn töistä.

Kaikki hyvin? - On. Kuinka niin?

En tiedä. Miten illalla meni?

Hyvin, oikein hyvin.

MONDAY & POJAT - KAUPPA

Hei, Tristan.

Victoria. - Naula sokeria, ole hyvä.

Sitten jauhopussi, tusina munia.

Anteeksi eilinen. Humphrey oli ilkeä.

Ja vielä säkki perunoita ja vähän suklaata.

Voinko tavata sinut illalla?

Et, mutta voit saattaa minut kotiin.

Nytkö?

Aivan, niin voinkin.

Isä, sain potkut.

Isä... sain potkut, olen pahoillani.

Sait potkut.

Niin minä kuulin.

Isä, olen pahoillani.

Kauppias on oikeassa, haihattelen turhia.

En minä kelpaa Victorialle. - Sanoiko hän niin? Puppua.

Mitenkö se eilinen meni?

Ei hyvin.

Minä vain haaskaan aikaani.

En pärjää Humphreylle.

Tristan, kaikki joita kadehdin poikasena, -

ovat painuneet unholaan.

Jos et kuulu suosittujen joukkoon, se on minusta hyvä merkki.

Tristan, minähän... - Kielsit tulemasta.

Minulla on sinulle yllätys.

Syntymäpäivääni on vielä viikko.

En olekaan ikinä juonut samppanjaa. - En minäkään.

Tavaton, tämähän on hyvää.

Miten puotipuksulla on varaa?

En ole puotipuksu.

Kuulin siitä. Mitä aiot tehdä?

En siis ole sisältä puotipuksu. Olin vain puodissa töissä.

Nyt en ole. Elän vapaana.

Törsäsit varmaan kaikki säästösi.

Entä sitten? Tienaan lisää.

En aio jäädä Muuriin.

Suuri maailma odottaa minua.

Puhut kuin Humphrey, joka on aimo matkamies.

Hän menee Ipswichiin asti ostamaan minulle sormuksen.

Ipswichiin?

Minä tarkoitan Lontoota, Pariisia...

Sormuksen? Millaisen sormuksen?

Hänen huhutaan aikovan kosia minua.

Hän aikoo...?

Sinä aiot suostua.

Ei siinä kieltäydytä, jos sormus haetaan Ipswichistä asti.

Minä ylittäisin valtameriä saadakseni sinun kätesi. Tai mantereita.

Todellako? - Kyllä.

Sinun vuoksesi matkaisin -

San Franciscon kultakentille -

ja toisin painosi verran kultaa.

Menisin Afrikkaan ja toisin nyrkkisi kokoisen timantin.

Tai pohjoisnavalle, surmaisin jääkarhun -

ja toisin sen pään.

Jääkarhun pään?

Olet hupsu, Tristan.

Sinä ja minä emme vain ole...

Minun pitää jo mennä.

Hetkinen. Juodaan edes samppanja pois.

Jos Tristan olisi tiennyt, miten tähdet tarkkailevat Maata, -

hän olisi kavahtanut -

julkista nolaustaan.

Mutta hänen onnekseen -

sillä hetkellä taivaan Iähesjoka tähti -

tuijotti muurin toiselle puolelle, -

missä Myrskynpesän kuningas oli kuolinvuoteellaan, -

sattumalta, sillä hänen viimeinen tekonsa -

muutti Tristanin kohtalon... ikiajoiksi.

Missä Secundus on?

Tulossa, isä.

Sitten odotamme.

Anteeksi myöhästymiseni, isä. Tulin niin pian kuin pääsin.

Septimus.

Primus.

Tertius.

Siispä... kruununperimysasiaan.

Seitsemästä pojastani te neljä olette vielä elossa.

Vastoin kaikkia perinteitä. Minulla oli 12 veljeä...

Tapoit heidät pois tieltäsi, -

ennen kuin isäsi edes yskäisi.

Tiedetään. Olet väkevä ja urhea.

Ja ovela. Ennen kaikkea ovela.

Secundus. - Niin, isä?

Katso ulos ikkunasta. Sano, mitä näet.

Näen valtakunnan, isä.

Koko Myrskynpesän.

Ja? - Minun valtakuntaniko?

Kenties. Katso ylös.

Secundus! - Sextus. Quartus. Quintus.

Olette elossa. Olette...

Jumissa täällä kunnes kuningas vaihtuu.

Olin niin Iähellä.

Olet sentään yhtä komea kuin ennenkin.

Vieläkö se pikku murha kaivelee sinua?

Siitä on jo 10 vuotta.

Olipa paljon iloa minun tappamisestani.

Nythän olet Myrskynpesän kuningas.

Etpäs olekaan. Vaan vainaja.

Una?

Ei, isä, vaan minä, poikasi -

Tertius.

Missä sisaresi Una on?

Pahoittelen, isä. Häntä ei ole nähty vuosiin.

Septimus?

Perinne vaatii, että kruunu siirtyy pojalle.

Täsmälleen.

Miksi tappaisin sisareni enkä hulttioveljiäni?