Marc Maron: Too Real

No niin.

En kestä sitä.

En tiedä, mitä hän tekee seuraavaksi.

Hänen äänestäjänsäkään eivät tiedä.

Heidän äänensävynsä on erilainen. Minä sanon: "En tiedä, mitä hän keksii."

He taas sanovat: "En tiedä, mitä hän keksii!

Tämä on hullua!"

"Miksi sitten äänestit häntä?" "Turpa kiinni!"

Sitähän hän jauhoi, joten tuossa on järkeä.

Pelkään puhelintani.

En voi lukea uutisia.

Pelkään puhelimeni uutisselaimen päivittämistä.

Herättyäni mietin: "Juonko ensin kahvia vai katsonko ne nyt?

En tiedä, mitä hän teki sillä aikaa, kun nukuin."

Se on pelottavaa, koska sitä tietää, etteivät uutiset ole hyviä.

Reaktio ei tule olemaan: "Ai, hienoa."

En tajunnut, mikä oli se tunne,

jonka koin aina kun päivitin puhelimeni uutisselaimen.

Se muistuttaa sitä, kun väkivaltainen isäpuoli potkaisee huoneesi oven auki,

ja huutaa: "Poltan talon maan tasalle!"

Hän kävelee ulos ja sulkee oven takanaan.

Istut huoneessa puhelimen kanssa miettimässä:

"Minun pitäisi kai lähteä.

Minne voin mennä?"

Se on hullua. Ihmiset, joita hän nimittää, ovat hulluja.

Voin nykyään sanoa asioita,

joissa ei olisi aiemmin ollut järkeä.

Mutta nyt voin todeta:

"Kuulitko, että Grand Canyonista tehdään kaatopaikka?"

"Mitä?" "Kyllä. Niin tässä käy."

"Kaipa siinä on järkeä."

Mikä heidän logiikkansa on? "Montako kertaa se pitää nähdä?

Vain puolet muutetaan, toinen puoli jää jäljelle.

Niitä roskiakin mennään katsomaan, koska niitä on paljon.

Nyt se on tuplanähtävyys."

"Ymmärrän, miksi he tekevät niin."

"Eläintarhoissakin saa metsästää."

"Mitä?"

"Niin, se uusi ympäristönsuojelutyyppi. Ei siinä mitään pahaa ole."

"Aivan. Kai tuossa on järkeä heidän logiikallaan.

Lasten elämä muuttuu, joten...

Moni noista eläimistä on jo muutenkin sukupuutossa.

Hoidetaan homma siis alta pois."

Näille tyypeille sukupuutto on ennakointia.

Joitain juttuja ei uskoisi sanovansa, kuten: "Ovatpa nämä natsit ärsyttäviä.

Sanoinko minä noin? Onko tämä totta?"

Ja nyt ihmiset, jotka olet tuntenut vuosia,

ilmoittautuvat Trumpin äänestäjiksi.

He pelasivat aikansa useampaan pussiin, mutta nyt he uskaltavat myöntää asian.

Vanhat tutut toteavat: "Äänestin häntä."

Ensimmäinen ajatus on: "Nyt minun on tehtävä päätös.

Mitä helvettiä teen kanssasi?"

Miksi teit niin?"

"Tiesit, että olen republikaani. Äänestin vain puoluetta.

Molemmat olivat huonoja. Hillary oli rikollinen."

"Oliko? Vai mukava vanhempi nainen, joka ei ymmärtänyt puhelintaan?"

Puhelimessani on kaksi sähköpostitiliä. Mokailen välillä.

Seuraukset eivät ole kansainvälisiä.

Yleensä totean vain: "Voi paska. Nyt tuolla idiootilla on oikea osoitteeni.

Kuulen hänestä jatkossa enemmän kuin haluan."

Yritän keskustella näiden ihmisten kanssa,

koska tunnen heidät enkä halua kärjistää tilannetta.

Jossain vaiheessa joudumme kaventamaan kuilua.

Joten totean: "Selitä asia minulle.

Miten me kommunikoimme jatkossa?"

Toinen sanoo: "Älä nyt. Olemme amerikkalaisia."

Ja vastaan: "Ei.

Ei se riitä."

"Kaikkihan pitävät Tom Pettystä ja burritoista."

"Totta, mutta Petty ei riitä kuromaan tätä kuilua umpeen.

Hänellä ei ole tarvittavia voimia."

"Ei sitten puhuta politiikasta."

"Mutta kun tämä ärsyttää minua.

Tiettyjen ihmisten piti kavuta ulos vihakuopistaan äänestämään häntä.

He eivät olleet äänestäneet aiemmin. Heidän piti opetella koko homma.

Heidän piti jättää vihaaminen hetkeksi, mikä oli vaikeaa osalle,

ja äänestää tyyppiä. Olet samalla puolella kuin he.

Olet osa sitä."

Hän sanoo: "Olen varma, että hän pitää Pettystä.

Jos vain puhuisit hänen kanssaan jostain muusta kuin politiikasta.

Hekin ovat vain ihmisiä."

"Pitäisikö minun mennä tyypin kanssa Chipotle-ravintolaan?

Todeta: 'Pidät siis kulhosta enemmän kuin burritosta?

Kiintoisaa.'"

"Kyllä, pidän kulhosta."

"Selvä."

"Pidätkö Tom Pettystä?" "Totta hitossa."

"Siistiä."

"Juutalaisia kuitenkin vihaan."

Se menee nopeasti pieleen.

"Ehkei meidän pitäisi puhua politiikasta."

Ikään kuin tuo olisi sitä.

Myönnän kyllä, jos hän saa aikaan jotain hyvää.

Hän ei kohtele hyvin niitä, jotka eivät äänestäneet häntä.

Noin saa vielä sanoa tässä maassa. En äänestänyt häntä.

Meille ei käy hyvin.

Tästä tulee kamalaa.

Emme herää kolmen ja puolen vuoden päästä,

ja totea: "Hitto, tämähän kääntyi edukseen."

Joudumme sietämään sitä ja taistelemaan taistelua, jonka osaamme.

Mutta tässä ei käy hyvin.

Myönnän kyllä, jos hän tekee jotain hyvää.

Jos kausi on paljon huonompi kuin odotimmekaan,

eli todella surkea,

hänen äänestäjänsä joutuvat pyytämään anteeksi.

Siinä kaikki.

Tarvitsen vähän katsekontaktia.

Kuulkaahan.

Vaikka ohjusten osumiseen olisi vain kahdeksan minuuttia,

tarvitsen silti katsekontaktia ja muutaman sanan.

Vaikka äänestäjät sanoisivat: "En uskonut, että hän tekisi näin!

Tämä on hullua!

Anteeksi!

Petty on kuitenkin mahtava!"

"Free Fallin'" alkaa.

Surullistahan on se...

Tai ei se ole surullista, mutta jos olette kuin minä,

kukaan hallituksessa ei pidä meidän puoliamme.

Meidän täytyy joka tapauksessa pitää toistemme puolia,

mutta nyt voi olla tarpeen astua esiin.

Kansan ääni tarkoittaa,

ettei mäntillä käytöksellä ole sosiaalista mandaattia.

Teidän pitää ehkä sanoa välillä: "Tuo ei ole vieläkään hyväksyttyä."

Teidän pitää olla rohkeita. Minä en ole aina rohkea.

Olen alfanössö.

Meitäkin on olemassa.

Klassinen alfauros on läskipää, joka on täynnä raivoa.

Alfanössö taas pilkkaa tuota tyyppiä.

"Hän on mäntti." "Mikset sano sitä hänelle?"

"Koska sanon sen sinulle.

Tämä on meidän hierarkiamme, tuo on heidän omansa."

En tiedä, paljonko minulla on aikaa jäljellä.

Ei tässä setissä vaan elämässä.

En ole sairas, mutta eihän sitä tiedä.

Olen 53-vuotias ja mietin, paljonko minulla on aikaa jäljellä.

Ja se vaikuttaa päätöksentekoprosessiini.

Jos naisystäväni haluaa katsoa leffan, josta en pidä,

totean: "En halua kuolla sen aikana.

Se olisi kamalaa. Valitaan parempi elokuva.

Pystymme parempaankin."

Jos joku kysyy minulta: "Etkö kuuntele Phishiä? Kuuntele sitä."

"En tiedä, paljonko minulla on aikaa jäljellä.

Ja mitä jos pidänkin siitä? Loppuelämäni menee siihen.

Sydämessäni ei ole enää tilaa uudelle jamittelubändille.

Siellä on puolet Grateful Deadin tuotannosta,

ja nelisen Allman Brothers -biisiä. Olen jo täynnä."

Jos aiot kysyä minulta tätä: "Oletko nähnyt sen dokumentin..."

Seis. En tiedä, paljonko minulla on aikaa jäljellä.

Dokumentteja on liikaa. Hidastetaan tahtia.

Olemme jo täynnä.

On olemassa hyviä dokumentteja, mutta huonojakin on.

Dokumentin tekeminen on joskus epätoivoinen teko,

henkilöltä, joka on melkein antanut periksi.

En halua loukata ketään,

mutta vaikka sinulla on iPhone ja kissasi on sairas,

et ole nero.

"Sen nimeksi tulee Yksi yhdeksästä.

Se kertoo kuolevasta kissastani ja siitä, että hyväksyn epäonnistumisen.

Tämä on paljon parempi kuin se, jonka tein isäni ongelmasta,

ostaa housut tuntemattomasta kaupasta."

En tiedä, paljonko minulla on aikaa jäljellä.

En usko pelkääväni kuolemaa.

Haluaisin sen käyvän nopeasti.

Että siirtymä käy näin ja viimeiset sanani ovat: "Hetkinen, mitä?"

Mielellään näin.

Mutta syy siihen, miksen pelkää kuolemaa, on outo.

Minulla on aina ollut eräs toistuva mielikuva.

Olen tulkinnut sen väärin aiemmin.

Jaan sen kanssanne, koska en tiedä, mitä tekisitte.

Mielikuvassa roikun aina kalliojyrkänteeltä.

Siitä se alkaa. En tiedä, miksi.

Lähistöllä ei ole ketään, enkä tiedä, mitä on tapahtunut.

Enkä koskaan näe itseäni kiipeämässä takaisin ylös.

On vain ajan kyse, milloin...

Se johtuu siitä, etten pelkää kuolemaa.

Enkä ole kontrollifriikki.

Kuka tahansa voi kavuta ylös, mutta irrottaminen kysyy rohkeutta.

Eikä elämääni kuulu jumala.

En usko, että tulee kuulumaankaan.

Jotain mullistavaa pitäisi sattua, jotta löytäisin jumalan tässä iässä.

Mutta saatan olla hengellinen.

Luultavasti en.

Milloin tästä kysymyksestä tuli niin suosittu?

Minulta kysytään monta kertaa viikossa: "Meditoitko sinä?"

Miksi kaikki kysyvät sitä?

Kysytäänkö sitä teiltäkin?

Kuulutteko samaan joukkueeseen?

En todellakaan meditoi.

Tiedän kyllä, mitä se on.

Olen kokeillut sitä. Tulokset eivät olleet toivottuja.

Osaan meditoida. Meditoijan pitää istua hiljaa ja mukavasti.

Ja olla tietoinen. Tuotakin sanaa käytetään ihan liikaa.

Ole tietoinen...

Milloin siitä tuli sana? Mitä se tarkoittaa? Se on meditaatiosana.

Ole tietoinen siitä, miten hengität.

Näin minä meditoin silloin, kun kokeilin sitä.

Keskityn hengitykseeni.

Silloin ajatukset alkavat virrata.

Mutta niihin ei takerruta. Anna niiden mennä ohi.

Anna ajatusten tulla ja mennä.