Dave Chappelle: The Age of Spin

Tässä on Dave.

Hän kertoo tuhmia vitsejä työkseen.

Kova työ tapahtuu tuon tuijotuksen aikana.

Se kuvastaa syvällistä ajattelutyötä,

alkemistin tulta, joka muuntaa pelon ja tragedian -

kepeydeksi ja elannoksi.

Dave kutsuu sitä "transsiksi".

LOPPUUNMYYTY

Kiitos paljon!

Kiitos kaikille.

Jännittävää, eikö?

Kiitos. Istukaa ja tehkää olonne mukavaksi.

Haluan kiittää losilaisia hienosta viikosta.

Täällä on ollut hienoa.

Edellisestä esiintymisestäni on kymmenen vuotta.

Voitteko kuvitella?

Tiedän! Olen ollut poissa kauan.

Ette tienneet, mutta ne olivat vaikeita vuosia.

En kerro kaikista kärsimyksistäni, mutta rankkaa oli.

Olette ehkä nähneet osia siitä.

En tiedä, näittekö TMZ:ssa otsikon:

"Dave Chappelle humalassa lavalla Detroitissa."

Jos näitte, en ollut humalassa.

Olin polttanut hatsit -

räppäreiden kanssa.

En tiedä, tiedättekö räppäreiden kanssa hengailusta,

mutta heidän pilvensä on vahvaa.

Vahvempaa kuin mihin olen tottunut.

Artikkelin mukaan minut buuattiin lavalta,

mikä on myös väärin.

Minulle buuattiin.

En lähtenyt.

Kerron kaiken.

Se oli painajainen. Kaksi henkosta pilveä, siinä kaikki.

En ole ennen sanonut kaksien henkosten jälkeen -

viereiselle tyypille: "Huonosti käy. Tunnen sen."

Nimeni sanottiin. "Dave Chappelle!"

Tyypit tekivät näin:

Normaalisti esiintyessä...

Ette tiedä, miltä se näyttää, mutta ihmiset näyttävät tältä:

Show alkoi niin.

Melko pian se muuttui. "Mitä vittua?"

He alkoivat vilkuilla toisiaan.

Tiesin, ettei se mennyt hyvin. En tiedä, mitä sanoin.

Yksi ihminen rikkoi hiljaisuuden.

Musta nainen, jolla oli Ford Motor -paita.

Hän nousi ylös. "Haista vittu, Dave Chappelle!"

"Anteeksi?"

"Työskentelin koko viikon tämän eteen, ja show on paska!"

Oudon rodullisen harmonian eleenä -

valkoinen konservatiivimies kannusti häntä. "Niin!"

Koko yleisö yhtyi lauluun:

"Haluamme rahamme takaisin!"

Sanoin: "Voi paska." Tokenin.

"Hyvät detroitilaiset, kuulkaa.

Ette koskaan saa vitun rahojanne."

Vitut.

"Olen kuin Evel Knievel. Minulle maksetaan yrityksestä.

En luvannut, että show olisi hyvä."

He buuasivat. "Haista vittu!"

Sitä jatkui kauan. Show'n jälkeen minusta tuntui pahalta,

joten otin puolet lipputuloista, tuhansia dollareita.

"Annan nämä hyväntekeväisyyteen." Tiedättekö, mitä tein?

Ostin purkkaa 25 000 dollarilla -

ja ajelin ympäri Detroitia jakamassa sitä kodittomille,

jotta he voisivat syödä sitä ja olla silti nälissään.

Olin vihainen Detroitille.

Epäonnistumiseni lisäksi -

jouduin palaamaan seuraavana iltana ja tekemään saman uudestaan.

Painajaista. Kuin harrastaisi seksiä naisen kanssa,

ja jostain syystä, näin ei ikinä tapahtuisi,

hänellä olisi hiirenloukku tussussaan.

Jäisi hänen ansaansa.

Sitten häntä pitäisi panna seuraavana iltana.

Tekisin sen, mutta olisin varovainen.

Vanha kunnon hiirenloukku tussussa -temppu.

Onnistuu vain kerran.

Se oli rankkaa. Joskus halusin luovuttaa.

Melkein luovutinkin, mutta juuri ennen luovuttamista -

päätin olla luovuttamatta.

Mutta soitin puhelun. Siihen vastattiin.

"Haloo? Tanssii tähtien kanssa."

"Ei vielä."

Jos näette minut siinä, leikki on loppu. Henkeni on murrettu.

Jos näette minun odottavan tuomareita...

ja saavan kritiikkiä cha-chastani, vitut.

En ole työskennellyt Losissa,

mutta tulen tänne hengailemaan.

Olin täällä pari viikkoa sitten. Minut melkein pidätettiin.

En kuseta. Sitä tapahtuu mustille. Se meni näin.

Tulin ulos yökerhosta,

ja ystäväni näki minut. Taisin horjua tai jotain.

Hän tuli luokseni. Hän on hyvä ystäväni. "Dave, anna avaimet."

"Hyvä on, ota ne."

Istuin autoni pelkääjän paikalle, ja hän ajoi.

Kaikki oli hyvin. Puhuimme. Jubailimme.

Poliisit ilmestyivät 10-tiellä.

Autoa ajanut ystäväni on musta,

mikä ei liity tarinaan mitenkään,

paitsi että se paljastaa teille, että autossa oli pelkoa.

Ei minun. Olen musta,

mutta olen myös Dave Chappelle.

Ajattelin, että todennäköisesti asiat järjestyisivät.

Ratsia alkoi hyvin.

Poliisit tulivat kuljettajan puolelle. "Terve. Miten menee?"

Hän tunnisti minut heti. "Dave Chappelle."

Katsoin ystävääni. "Selviämme tästä."

"Ette pysyneet kaistalla.

Tulisitko hetkeksi ulos autosta?"

Ei syytä huoleen. Katsoin peruutuspeiliin.

Pidätyksen kehonkieli näytti hyvältä.

Juttelua.

Leikin radiolla.

Ratsia menee hyvin, jos kuuntelee radiota -

toisen ollessa auton ulkopuolella.

Sitten katsoin peruutuspeiliin,

ja jokin oli mennyt pieleen. Kaveri teki näin:

Seuraavaksi häntä ahdettiin auton takapenkille,

ja ajattelin samaa, mitä kaikki siinä tilanteessa:

"Voi luoja. Kuinka -

minulle käy?"

Poliisi käveli ikkunan luokse.

"Pidätimme ystäväsi.

Hän ei suostunut puhaltamaan alkometriin."

"Mikä kusipää.

Ei suostunut? Outoa.

Mitä minulle tapahtuu?"

"Ei mitään. Pyydämme sinua astumaan ulos autosta,

jotta voimme takavarikoida auton. Järjestämme kyydin kotiin."

"Tuota, ei. Ottaisin mieluummin avaimet."

"Ystäväsi kertoi, että hän on viemässä sinua kotiin.

Emme voi antaa sinun ajaa tuossa kunnossa."

"Ei minulla ole hätää."

Yhtäkkiä meininki muuttui vegasmaiseksi.

Hän sanoi:

"Voit tehdä jotain sen eteen."

"Anteeksi?"

"Voit puhaltaa alkometriin..."

"Ai. Luulin, että yritit saada suihinoton."

"Jos puhallat alkometriin ja läpäiset, annan auton avaimet."

Sanoin:

"Valmistele se. Ruvetaan hommiin."

Puhalsin siihen.

Se piippasi. Sanoin:

Hän katsoi sitä. "Jaaha,

olet vapaa lähtemään."

"Olenko?"

En tiennyt, että se ei havaitse pilveä. Ajoin kotiin viittäkymppiä.

Kaikki järjestyi.

Olen onnekas. Kaikille ei käy yhtä hyvin.

Näin videon naisesta, joka hakattiin Losin liikenteessä.

Näittekö sen?

Musta nainen hakattiin. Hän ei tehnyt mitään väärää.

Se oli niin sairasta, että juttu ei edes mennyt oikeuteen.

Kaupunki antoi naiselle 1,5 miljoonaa dollaria kivusta ja särystä.

Ei hassumpaa,

ottaen huomioon, että Marcos Maidana sai saman summan -

toisesta ottelustaan Floyd Mayweatheria vastaan.

Tämä nainen ei ollut treenannut päivääkään.

Sen näkee nauhalta. Hän ei tullut ottelemaan.

Hänen suojauksensa oli alhaalla. Häneen osui monta kertaa.

Kaikki ovat vihaisia poliisille.

Näittekö Netflixillä Making a Murderer -dokumenttisarjan?

Steven Averyn tarinan.

Jos ette ole nähneet, katsokaa se.

Steven Avery on pahemmassa pulassa, kuin kukaan valkoinen -

n historiassa!

Oikeusjärjestelmä on suunniteltu hänen kaltaisilleen,

mutta hän on epäonnistunut kahdesti.

En kykene ymmärtämään sitä.

Jos sarja kertoisi mustasta hemmosta,

sen nimi olisi Ihanko tosi!

Tietenkin kaikki menisi pieleen.

Hän taisi tehdä sen. Kusipäällä oli jopa 200 000 dollaria -

puolustukseensa.

Sillä pitäisi vapautua Wisconsinissa. Se on O. J:n tasoa.

Hän olisi tarvinnut vapautuakseen -

vain yhden mustan valamiehen.

Siinä kaikki.

Vain musta hemmo USA:ssa -

voi katsoa 11 muuta hemmoa ja sanoa: "Minusta poliisi teki sen."

Hänelle on käynyt huonosti.

Niin O. J. pääsi vapaaksi.

Olen katsonut uutta O. J. -sarjaa. En saa siitä tarpeekseni.

Eikö se tuo mieleen hyviä muistoja?

Olin unohtanut, kuinka vahvasti juttu jakoi mielipiteitä.

Olen tavannut O. J. Simpsonin neljä kertaa.

Ennen show'n loppua kerron teille niistä kaikista.

Tapasin O. J. Simpsonin ensimmäistä kertaa Santa Monicassa.

- Santa Monica! - Niin!

Uskomatonta, että musta hemmo huusi tuon.

Olet viimeinen tyyppi, jonka odottaisin sanovan niin.

Näytä kenkäsi. Onko sinulla Vansit vai mitkä?

"Santa Monica!"

Sinäkö?

Olin silloin 18-vuotias. Olin vetänyt show'n,

ja klubin tyyppi sanoi: "O. J. Simpson on täällä ja haluaa tavata sinut."

"Mitä? Totta helvetissä!" Juoksin portaat alas.

O. J. oli siellä. "Hei, nuorimies. Mitä kuuluu?

Mukava tavata. Teet hyvää työtä,