Dawn Breaks Behind the Eyes

PROLOGI

IKUISUUTEMME TÄSSÄ LINNASSA

Tik, tak.

Tik, tak.

Tik, tak.

Kauanko olemme olleet täällä?

Onko vielä pitkä matka, Margot? -Ei hajuakaan.

Miten niin et tiedä? Eikö Gottfried kertonut, missä linna on?

Taukopaikka oli kammottava.

Näitkö lapset viereisessä pöydässä? Hippivanhemmat! Minä pitäisin kuria.

Älä kaahaa. -Antaisin korvapuustit!

Dieter! -Onneksi emme hanki lapsia.

Ei voitu valita.

Olen ajanut tuntikausia. Väsyttää. -Ymmärrän.

Vilkaistaan linnaa ja palataan hotelliin.

Onko se liikaa vaadittu? -Ei tietenkään.

Mitä jos siellä on joku, Dieter?

Älä puhu hulluja. -Ei sitä koskaan tiedä.

Onpa murju. Ei mikään yllätys.

Ylpeilit tällä linnalla, ja katso nyt. Sikolätti.

Hirveää sontaa!

Ei sähköjä.

Kauanko setäsi sanoi, että tämä on ollut tyhjänä?

En muista. Ilmeisesti jonkin aikaa.

No, setäsi peri kaikki rahat.

Hän naureskelee meille, jotka saimme tämän murjun.

Tympii.

Suvullasi on rahaa, ja me saamme vain roskaa.

Remontti maksaa omaisuuden.

Nyt tämä ei kelpaa kenellekään. -Kaikelle on markkinansa.

Ai nyt välität kiinteistöjä.

Käyn kellarissa. -Miksi nyt?

Odota aamua ja päivänvaloa.

Margot... Ajatus on kirkkain öisin.

Setäsi jankutti viinikellarista. Vilkaisen sitä.

Älä nalkuta.

Miksi olemme yhä täällä? -Anna minulle vielä aikaa.

Saat kaiken ajan maailmassa.

Tunnen, miten home jo leviää keuhkoihin.

Terveydeksi!

Viinikellari... Kaikkea kanssa. Olet kitsas sika, Gottfried.

Hitto.

Huhuu!

"Hiljaisuus merkitsee kuolemaa".

Kuka niin sanoikaan? -Ei kukaan.

"Ja aika kuluu itsepäisesti".

Margot?

Margot! -Dieter...

Onnistuitko löytämään mitään? -Kellaristako?

Siellä on parempi käydä päivänvalossa.

No jos kerran sanot niin.

Kerää kamppeesi. Lähdemme hotelliin -Haluatko lähteä nyt?

Nyt!

Otitko autonavaimeni? -Minäkö?

Mikä vitsi tuo on? Et ikinä anna niitä minulle.

Kellari.

Tiputin ne kellarissa. -Käy sitten hakemassa.

En takuulla palaa sinne.

Mikset? Pelkäätkö? Hyvä on, minä haen ne.

En salli sitä.

Hyvä on. Vietetään yö täällä.

Aina sinä painostat minua.

Täydellinen avioliitto...

Sinä sidottuna kellariin...

Kävisin kerran viikossa.

Viilaan kynsiäni, kun palaan yläkertaan ja ajattelen, -

että turha tässä on erota.

En koskaan ymmärrä puheitasi.

Margot? -Niin?

Olet kukka pusikossa.

Eikä sinusta muuta tule.

Kuulitko tuon?

Joku huutaa apua. -Lopeta. Ei naurata.

Kuulemma lukitsit hänet tänne. -Miksi teet näin?

Margot!

Älä ole tyly.

Margot?

Aika erilaista päivänvalossa, vai mitä?

Milloin nousit? -Aamunkoissa.

Olisit herättänyt. -Annoin sinun nukkua.

Lapsena heräsin aina näin varhain.

Katselin ikkunasta auringonnousua.

Siitä tulee aina haikea olo.

Vähän hassua. -Ei suinkaan.

Eikö täällä olekin kaunista? Ihan erilaista kuin illalla.

Linnan remontointi vaatii vaivaa mutta...

Saamme myynnistä takuulla sievoisesti voittoa.

Mikä on hätänä? -Ei mikään.

Jokin sinua vaivaa. Sanoinko pahasti?

Et. Kaikki on hyvin.

Menen etsimään autonavaimia. Tee sinä mitä lystäät.

Tekisi mieli yrjötä.

Aina sama juttu. Minulle alkaa riittää.

Kappas vain.

INFERNO KUVAUKSISSA

Sisimmässään he ovat kuten me.

Ei alkua, ei loppua.

Heille on olemassa vain tämä hetki. Tietävätkö he siitä?

Muistavatko he, miten päätyivät tänne?

Puhuvatko he toistensa kanssa?

Ovatko he vankeja vai vapaita?

Onko heillä tuhansia ajatuksia vai yksi?

Viimeinen ajatus.

Kenelle sinä puhut? -Dieterille.

Kenelle muulle?

Mikä sinulla on kädessäsi? Heitä pois.

Kuulen ääniä.

Äänen, kultaseni. Kuulit yhden äänen, minun ääneni.

Puhuin taas itsekseni. Mitä täällä voi muutakaan?

Mene kellariin. -Mitä sanoit?

Sanoin, että mene kellariin.

Vilkaisen paikkoja vielä kerran, ja sitten lähdetään hotelliin.

Onko selvä? -Hyvä on, Dieter. Kuten haluat.

Seis!

Tämä on yksityisalue!

Seis!

Margot! Avaa!

Dieter täällä! Margot!

Mitä teet tuolla kynttilällä?

Mikä teki meistä niin ilkeitä, Dieter?

En tiedä...

Olemme ajautuneet erilleen.

Oliko meillä aina tällaista?

Enää viimeinen projekti. Sitten pidämme tauon.

Pidetään vapaata kahdestaan.

Tapahtuiko se pikku hiljaa?

Matkustetaan jonnekin, Margot.

Aurinko on melkein laskenut.

Palataan vihdoin hotelliin ja juodaan samppanjaa.

Mitä sanot? Vietetään rento ilta.

En halua lähteä.

Muruseni... Ole kohtuullinen.

Tehdään tästä kotimme. Tilaa riittää. Lapset voisivat leikkiä.

En tarkoittanut niin.

Miten sitten tarkoitit? -Että kun meillä on tämä linna...

Nautitko näin suuresti minun nöyryyttämisestäni?

Lopeta, Dieter! -En. Minulle riitti!

On nöyryyttävää, että elän sukusi rahoilla, -

ja nyt piiloudut hyväilemään itseäsi salaa.

Mikä minä sinulle olen? -Vätys!

Olet kelvoton loinen!

En tarvitse sinua. Kukaan ei tarvitse sinua!

Pidän linnan.

Et voi tehdä mitään yksin. Onko huono olo?

Näkemiin, Dieter.

Inhottavaa. Kuka tuon siivoaa? Minunko pitäisi?

Oksettava sika!

Vihaan sinua! Häivy!

Ala vetää! Pystytkö edes siihen?

Vellihousu.

Olet imenyt minut kuiviin! Kaiken energiani, koko elämäni!

Ulos täältä! Häivy!

Onko sinusta tullut umpihullu?

Lopeta! Olen tosissani! -Et ota sitä minulta!

Lopeta!

Et pääse minusta koskaan eroon. Olen kanssasi ikuisuuden.

Dieter! Kultaseni!

Margot! Kullannuppu!

Olen yläkerrassa.

Hyvää iltaa ja hyvää yötä

Ei näe Margot toista yötä

Turha vastustaa, yrittää lyödä

Huuda minkä jaksat

Tule yläkertaan, Dieter!

Dieter sua jahtaa

Etkä sille mitään voi

Varhain aamulla Jos saan tahtoni läpi

Ikuisesti jähmetyt

Otetaanko vielä kerran vanhojen aikojen vuoksi?

Vielä kerran vanhojen aikojen vuoksi.

No?

Hyvä... hyvä! Printtiin!

Hyvää työtä! Purkissa on!

Se oli upeaa, Lilith! Juuri sitä mitä halusin.

Osaat homman! Mahtavaa!

Mestarillista työtä.

Sinulla on onnea. Tuollainen nero...

Gregor kertoi tästä elokuvasta minulle ja sanoi, -

että olet syntynyt osaa varten, Klaus.

Sitten luin käsikirjoituksen, ja loppu on historiaa.

Mutta en tajua loppua.

Se kertoo kauhusta, joka tiivistyy hahmosi impotenssiin.

Tajuan impotenssin, mutta miksi nainen on lopussa vampyyri?

Hän imee sinut kuiviin, -

ryöstää energiasi ja murtaa sinut. -Tuo on hyvä.

Hän imee minut kuiviin. Kirjaimellisesti.

Niin symbolista. Kirjoititko sen osan? -En.

Gregorin käsialaa. Nero! Mistä hän keksii kaiken?

Eikö elämä ole kaunista? -Minusta loppu on vähän teennäinen.

Minulla oli muita ideoita, mutta nyt on liian myöhäistä.

Joo, fantastista.

Bernd, veitikka! Olinko hyvä?

Hyvää työtä muuten. En olisi onnistunut ilman sinua.

Eva!

Sankt-Moritzissa oli upeat kuvaukset! -Heimatinko?

Se oli mahtava! -Ja se karonkka!

Päänäyttelijä, se omituinen...

Mikä hänen nimensä olikaan? -Romy!

Yksi kysymys vielä, Klaus. -Kysy pois!

Tulet juttuun naisten kanssa. -Pikku hurmuri.