Vikings

Teidän korkeutenne?

Hyökkäykseen!

Hyökkäykseen!

Pelastautukaa! Pelastautukaa!

Luojan tähden, pelastakaa itsenne.

Vetäytykää!

Me voitimme!

Mitä te riemuitsette?

Ei tämä vielä ole ohi.

Avatkaa portti!

Vauhtia!

Meidät lyötiin. He tulevat pian.

Isä ja vaimo, meidän on lähdettävä heti täältä muualla turvaan.

-Vauhtia. -Pakkaan hieman. Tulkaa, pojat.

Isä, etkö kuullut? Meidän täytyy mennä nyt heti.

-En voi lähteä täältä. -Isä, olet kuningas!

En voi antaa kuninkaamme joutua vihollisten käsiin!

En puhu sinusta miehenä, vaan kuninkaana.

Luovun kruunusta ja luovutan sen sinulle.

Pidämme lyhyen seremonian. Hae piispa Edmund.

En käsitä ajattelutapaasi lainkaan.

En voi jättää sinua tänne kuolemaan.

Poikani, pyydän sinua luottamaan minuun viimeisen kerran.

Tämä on Jumalan tahto.

Ja myös minun tahtoni.

Hae nyt piispa Edmund.

Luovutatko sinä, kuningas Egbert, Wessexin, Mercian, East Anglian-

-Cornwallin ja Bretwaldan hallitsija, kuninkaiden kuningas, Jumalan edessä-

-valtaistuimesi pojallesi ja perijällesi prinssi Ethelwulfille?

Jumalan nimessä kyllä.

Poistan sinulta kuninkuuden pyhät tunnukset.

Luovutan tämän pyhän valtikan sinun käsiisi, prinssi Ethelwulf.

Ja tällä muinaisella kruunulla-

-kruunaan sinut isäsi hallitsemien alueiden kuninkaaksi.

Isän, pojan ja pyhän hengen nimeen kruunaan kuningas Ethelwulfin.

Luoja sinua suojelkoon elämäsi jokaisena päivänä.

Mene nyt nopeasti.

Mene. Käske heidät vaunuihin. Mene!

-Muodostelmaan! -Sir.

Isä.

Poikani, tiedän, että annoin kuningaskuntani parhaisiin käsiin.

Mene ja pelasta itsesi ja perheesi-

-mutta vain, jotta voit kerätä taas voimasi ja ottaa omasi takaisin.

Se on suunnitelmani. Jumala minua auttakoon.

Pojat, menkää suoraan vaunuihin.

Suloinen Judithini! Tervehdys ja hyvästi.

Luulen tietäväni, mitä minun kuuluu tehdä.

En voi paeta sitä nyt.

Kiitos, että rakastit minua.

Rakkaus on kaikki.

Kaikki on vielä hyvin. Kaikki on vielä hyvin.

Sinulla on kohtalo, Albert, jota et voi paeta. Sinun on totuttava siihen.

Sillä välin kuuntele ja ota opiksesi. Kuuntele ylhäisimpiä ja alhaisimpia.

Opi ruhtinaalta ja paimenelta.

Ja muista, että kristillisistä hyveistä suurin on nöyryys.

Kiitos, isoisä.

-Rakastan sinua. -Niin minäkin sinua.

Pidä huolta veljestäsi. Hänkin on erityinen. Ja äitisi myös.

-Meidän täytyy mennä. -Aivan, aivan. Menkää.

Hyvästi, piispa Edmund, rakas viinurini.

Jumala sinua siunatkoon ja suojelkoon.

Minä en mene minnekään, sir. Jään tänne kanssanne.

Kiitos.

Tämä on pyhä paikka.

Kuinka minä, Jumalan kirkon piispa, voisin hylätä hänet nyt?

Sitä paitsi kellareissa on vielä kristikunnan hienoimpia viinejä.

Pitäisikö minun jättää ne pakanoille, jotka eivät erota rypälettä toisesta?

Mennään!

Jumala olkoon kanssanne!

Nyt ja ikuisesti!

Rukoilemme jumalilta menestystä suurelle armeijalle.

Muistan, kun Ragnar lähti rannoiltamme yhdellä veneellä.

Hänellä oli unelma. Hän halusi löytää kaukaisia maita.

Hän halusi kansamme asettuvan niihin ja menestyvän niissä.

Kenties hänen poikansa voivat nyt toteuttaa tuon unelman.

Toivon niin.

Rukoilen jumalia tekemään sen.

Jumalat eivät tunnu aina olevan meidän puolellamme.

Olet uutta sukupolvea. Et ymmärrä jumalia niin kuin me.

Jumalia ei aina kuulu ymmärtää.

Se on osa heidän voimaansa.

Sinun täytyy ymmärtää, että jumalamme taistelevat-

-elämästä ja kuolemasta tämän uuden kristillisen jumalan kanssa.

Sitä poikani tekee.

Mikään muu ei ole niin tärkeää.

Jos menetämme muinaiset jumalamme, mitä syytä meillä enää on elää?

Hyökkäykseen!

Mene!

Varovasti. Tämä voi olla ansa.

Seuratkaa.

Se on tyhjä. He ovat lähteneet.

Seis!

Tämä on kuningas Egbert.

Määrään teidät säästämään hänen henkensä.

Älä pelkää. Luota minuun.

Sinun täytyy luottaa minuun. Minä rakastan sinua.

Minä rakastan sinua.

Helga.

Helga! Helga!

Ei!

Olen onnellinen nyt.

Saan nähdä Angrbodani.

Olet erilainen kuin kukaan muu.

Ole oma itsesi, Floki.

Tämä maailma on sinulle liian pieni.

Ei, Helga!

Kun Odinin rakas poika Balder kuoli-

eivät pelkästään ihmiset itkeneet.

Myös tuli itki.

Ja rauta ja kaikki muut metallit itkivät.

Kivet itkivät.

Maa itki.

Hyvästi, matkaaja.

Hyvästi, sydämeni.

Hyvästi...

...kunnes tapaamme.

Meidän täytyy päättää, mitä teemme kuningas Egbertille.

En ymmärrä. Mitä keskustelemista tässä on?

Teemme hänestä verikotkan.

Egbert on yhtä syyllinen kuin Aella. Hän saa saman kohtalon.

Olen sanonut tämän liian monta kertaa, veljet. Olin täällä.

-Näin Egbertin antavan isän Aellalle. -Ymmärrämme tunteesi, Ivar.

Kukaan ei kiistä sitä, mitä sanot.

Mutta joskus meidän on ajateltava muutakin kuin tunteitamme.

-Ja ajateltava kansamme parasta. -Tiedän, mitä kansamme haluaa, Björn.

-Se haluaa samaa kuin minäkin. -Meidän on ajateltava asemaamme.

Ja käytettävä sitä eduksemme.

Haluat aina hankaloittaa asioita. Luulet, että näytät siten fiksulta.

Mitä sitten, jos tapamme Egbertin, Ivar?

Sitten hän on kuollut, Ubbe.

Olemme keskellä viholliskuningaskuntaa.

Kuinka nopeasti saksit kokoavat armeijan ja ajavat meidät pois?

Juuri niin! Teemme siis hänestä verikotkan ja jatkamme eteenpäin.

Ryöstämme koko maan, jottei se enää koskaan pysty kokoamaan armeijaa.

-Miksi edes haluaisimme jäädä tänne? -Koska sitä isä halusi.

Hän ei halunnut vain voittaa taisteluja. Hän halusi maata täältä.

Hän halusi kansamme asuvan täällä.

Ja me kaikki tiedämme, mitä tapahtui.