The Story of God with Morgan Freeman

Asuin täällä, Greenwoodissa, Mississipissä, -

- seitsemänvuotiaasta kahdeksantoistavuotiaaksi.

Koin täällä monta merkittävää asiaa.

Aloitin ensimmäisen luokan, -

opin ajamaan autoa, -

rakastuin ensi kerran.

Koin jotakin muutakin merkittävää.

Koin kuoleman.

Isoäitini isän puolelta, veljeni.

Me kaikki koemme sen.

Kaikki surevat, -

- mutta joillakin on varmuus, joka auttaa kestämään surun.

He ovat varmoja, että näkevät rakkaansa taivaassa.

Toisille asia ei ole niin yksinkertainen.

Se on suurin kysymys, jonka itseltämme kysymme.

Mitä tapahtuu, kun kuolemme?

Lähden selvittämään, -

- mitä uskomme odottavan kuoleman jälkeen ja miksi.

Onko sielun olemassaolosta todisteita?

Opin, mitä tuonpuoleinen todella merkitsi egyptiläisille.

Hyvänen aika. Onpa hienoa.

Miksi yhden ihmisen jälleensyntymä oli uutinen, joka levisi ympäri maailman.

Jeesuksen ylösnousemus -

todistaa, että hän on Messias.

Miten hindujen uskonto poisti kuolemanpelon.

Hyväksyn kuoleman väistämättömänä osana elämää.

Ja tutkin, miten tiede yrittää vangita sielun.

Toivon joskus olevani täysin inhimillinen.

Tuoda ikuinen elämä tähän elämään.

KUOLEMAN JÄLKEEN

Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?

Kuinka kukaan meistä voisi tietää?

Jotkut uskovat tietävänsä, -

koska he ovat olleet kuoleman ovella.

Entinen tutkimussukeltaja David Bennett on yksi heistä.

Mitä niistä katsot?

Tätä ikkunaa, -

jossa Jeesus on alemmassa nurkassa.

Hän tyynnyttää myrskyn.

Vuonna 1983 Kalifornian rannikolla -

- oli noussut myrsky. Aallot olivat 7 - 10 - metrisiä, -

joten lähdimme takaisin satamaan.

Yhtäkkiä putosimme kymmenmetriseltä aallolta.

Me vain liu'uimme alas.

Katsoin ylös, seuraava oli jo tulossa.

Se rojahti suoraan päällemme.

Olin keulassa. Aalto heitti minut mereen, -

ja riepotteli minua kuin räsynukkea.

Hengitystä ei voi pidättää loputtomiin.

Tulee hetki, kun vain -

- antaa periksi ja hengittää sisään suolavettä.

Se on rankka tapa kuolla.

Kuinka syvällä olit?

En tiedä. Olin menettänyt tajuni -

omasta kehostani ja merestä.

Sitten näin valon.

Miljoonia ja miljoonia valonsäteitä.

Kaikki eri värisiä, -

ja ne tanssivat ja kieppuivat, -

- mutta kuin ne olisivat olleet osa yhtä mieltä, -

joka oli ääretön.

Ajattelitko mitään, -

vai koitko sen vain tunteena?

Tiesin, etten ollut enää kotikonnuilla.

Olin jättänyt kehoni taakseni, -

ja kun lähestyin valoa, -

se oli kuin koti.

Se oli suhde, joka oli syvempi -

kuin mikään aiempi suhteeni.

Jossakin vaiheessa -

miljoonat valonsäteet -

puhuivat.

"Ne sanoivat:" Nyt ei ole sinun aikasi.

"Sinun on palattava. Elämälläsi on tarkoitus."

Katsoin ruumistani kuin lumottuna, -

koska tiesin palaavani sen sisälle.

Seuraava joukko aaltoja -

työnsi ruumiini hylkyä vasten -

- ja pakotti osan suolavedestä ulos keuhkoistani.

Silloin palasin ruumiiseeni.

Kuinka kauan olit veden alla?

Minua etsinyt miehistö sanoi, -

että olin veden alla 15 - 18 minuuttia.

- 15 - 18 minuuttia. - Niin.

Olit ilman happea 15 - 18 minuuttia.

Aivan.

Selvä.

Olet kertonut minulle...

Melkoisen tarinan.

Saako se sinut uskomaan kuoleman jälkeiseen elämään?

Minä uskon kuoleman jälkeiseen elämään.

Uskon että olemuksemme, sielumme, -

- miksi sitä haluaakin kutsua, elää eteenpäin, -

ja että meillä on tilaisuuksia palata.

En ajatellut niin aiemmin.

Asia ei ollut lainkaan mielessäni.

Ja nyt olemme kirkossa.

Et ole maininnut Jumalaa.

Se valo oli minulle Jumala.

Se oli Jumala.

Joten viesti on Jumalalta.

Uskon, että saman hengellisyyden voi löytää -

kaikista eri uskonnoista.

En allekirjoita vain yhtä.

Kotikirjastossani -

on edustettuna kaikki eri uskonnot.

Niin minunkin.

Davidin tarina muistuttaa minua vuosien takaisesta kokemuksestani.

Olen nähnyt valon, -

- en kuoleman läheisyydessä, vaan pyörtymisen takia.

Minä näin -

pikkuruisen valonsäteen -

joka edusti minulle -

elämän viimeistä muotoa.

Ajattelin, että se se on.

Valo, josta kaikki puhuvat.

Se on yhteinen teema ihmisille, -

jotka ovat käyneet lähellä kuolemaa -

tai poistuneet kehostaan.

He näkevät valon.

Jotkut ovat nähneet valossa Jeesuksen, -

toiset näkevät vain kirkkaan valon.

Kuoleman jälkeisen elämän toivo vaikuttaa universaalilta.

Haluan selvittää, miten tuonpuoleisesta tuli osa uskontoa.

Menen siis Egyptiin.

Paikkaan, jossa tuonpuoleiselle pystytetyt monumentit seisovat yhä.

Olemme Sakkarassa.

Tuo on kuningas Djoserin porraspyramidi.

Se on yksi ensimmäisistä pyramideista.

Se on ensimmäinen koskaan rakennettu pyramidi.

- Tuo tuollako? - Kyllä.

Tämä on yhtä isoa hautausmaata.

Ihmisten käsitykset -

- jälleensyntymästä ja ylösnousemuksesta syntyivät täällä Sakkarassa -

noin 5000 vuotta sitten, jopa aiemmin.

Tämä on ehkä tuonpuoleisen elämän idean syntypaikka.

Niin voi sanoa.

Egyptologi Salima Ikram vie minut katsomaan

4400 vuotta sitten hallinneen faaraon hautaa.

Sen sisällä ovat ihmiskunnan vanhimmat kirjoitetut kuvaukset tuonpuoleisesta.

Tämä on pengertie. Kuljemme kohti Unasin temppeliä.

Kuninkaan ruumis vedettiin tätä kautta, -

kun se oli ensin muumioitu tuolla.

En jaksaisi mitenkään nostaa tällaista kiveä.

Ja tämä näyttää siltä kuin se olisi rakennettu 50- tai 60-luvulla.

Mutta se rakennettiin noin 4000 vuotta sitten.

- Aivan. - Vähän kauemminkin.

Uskomatonta, Salima.

Kun kuljemme tästä, pyramidi on tuossa, -

eikä se näytä paljon miltään.

- Se näyttää kukkulalta. - Aivan.

Mutta sen sisältö on tärkeä.

Sinun täytyy varoa päätäsi.

Onko tämä pienille ihmisille vai...

Minun kokoisilleni.

Tässä kohtaa pitää taas kumartua.

Täytyy myös kumartaa osoittaakseen kunnioitusta -

suurelle jumalkuninkaalle.

- Siitäkö tässä on kyse? - Osittain.

Olemme perillä.

Hyvänen aika.

Eikö olekin hienoa?

Mistä kirjoitus kertoo?

Nämä ovat uskonnollisia loitsuja, -

jotka Unas hakkautti, -

- jotta kun hän halusi päästä tästä maailmasta tuonpuoleiseen, -

hän lausui kaiken tämän -

ja sai niiden avulla ohjeet.

Mitä pitää tehdä ja sanoa, -

jos hän kohtaa jotain vaarallista.

Mitä näissä rukouksissa lukee?

Täällä on yksi, jossa lukee: "Kohoa, Unas, -

- ja tunnet loitsut ja voit päihittää demonit."

"Unas jatkaa eteenpäin, ja hänen sielunsa elää ikuisesti."

Tämä antaa hänelle vallan kaikkien demonikasvoisten olentojen yli.

Hänen nimensä toistuu yhä uudestaan ympäri seinän.

Huomasin, että toistoa on hyvin paljon.

- Mutta se on hänen nimensä. - Aivan.

Nämä pyhät loitsut ovat opas sieluille matkalla tuonpuoleiseen.

Ne ovat avain siihen, miksi tuonpuoleinen -

oli egyptiläisille niin tärkeä.

Tämä on päähautakammio.

Tämä on tärkein.

Ja tämä on... Hyvänen aika.

- Tämä on sarkofagi. - Aivan.

Tämä iso, paksu laatikko on sarkofagi.

Ja Unas olisi ollut tuossa.

Olen pahoillani, ettei hän ole täällä.

Olisi hauska kysyä mitä hänelle kuuluu.

Ovatko nämä taas loitsuja?

Tämä on kokonaisuudessaan -

- ylösnousemuskone Unasille ja hänen hengelleen.

Yön tullen Unasin sielu herättäisi hänen muumioituneen ruumiinsa -

ja lähtisi vaaralliselle matkalle.

Hän ylittäisi tulisen järven -

- ja kulkisi demonien ja käärmeiden vartioimista porteista.

Ilman pyhiä loitsuja ne söisivät hänet.

Loitsujen avulla hän pääsisi perille jumalten luo tähtitaivaalle.

Hän herää yöllä.

Hän nousee ja aloittaa matkan.