The NeverEnding Story (Die unendliche Geschichte)

PÄÄTTYMÄTÖN TARINA

- Huomenta, Bastian. - Huomenta, isä.

Minä näin taas unta, isä - äidistä.

Ymmärrän kyllä sinua-

- mutta meidän on jatkettava elämäämme.

Meillä on velvollisuuksia, Bastian.

Emme voi jättää töitämme tekemättä, vaikka äiti onkin kuollut.

Minusta tuntuu, että meidän on aika vähän jutella.

Matematiikanopettajasi soitti eilen.

Piirtelit kuulemma hevosia oppikirjaasi.

- Yksisarvisia. Ne olivat yksisarvisia. - Mitä?

Ei mitään...

Hän sanoi myös, ettet ole tehnyt läksyjäsi ajallaan.

Minä petyin, kun et edes pyrkinyt uintijoukkueeseen.

Halusit päästä ratsastustunneille.

Sanot rakastavasi hevosia, muttet uskalla nousta satulaan.

Etkö olekin jo niin iso, ettet kulje pää pilvissä vaan pidät jalat maassa?

Hyvä on.

Lopeta unelmoiminen ja selvitä ongelmasi sen sijaan.

Oli hauska jutella kanssasi. Jutellaan useammin.

- Älä taas myöhästy koulusta. - En myöhästynyt eilenkään.

Hei, tuossa tulee se kahjo!

Onko sinulla meille rahaa tänään?

Otetaan hänet kiinni!

- Et pääse karkuun, ääliö! - Sinä kuolet!

Otamme sinut kiinni!

- Missä rahasi ovat? - Minulla ei ole rahaa!

Ellei sinulla ole rahaa, joudut roskikseen!

Ei! Älkää!

- Kuka antoi luvan tulla pois? - Mene takaisin!

- Ei, ei taas... Ei taas! - Minne luulet meneväsi, nynny?

- Hän meni tuonne päin! - Minne?

Mene pois täältä! En pidä lapsista!

Oletko vielä täällä? Etkö kuullut?

Olet piilossa, vai mitä? Pelihalli on kauempana.

Täällä myydään esineitä, joita sanotaan kirjoiksi.

Ne vaativat ponnistelua eivätkä piipitä.

- Minulla on kotona 186 kirjaa. - Varmaan sarjakuvia.

Minulla on Aarresaari, Viimeinen mohikaani, Oz-maan taikuri-

- Sukelluslaivalla maapallon ympäri, Tarzan...

Tule.

Ketä sinä juoksit karkuun?

- Eräitä poikia koulusta. - Miksi?

- He heittävät minut roskikseen. - Mikset mottaa heitä nenään?

En minä tiedä...

Mistä tuo kirja kertoo?

Tämä on hyvin erikoinen kirja.

Mikä se on?

Sinun kirjasi ovat turvallisia.

Kun luet niitä, sinusta tulee Tarzan tai Robinson Crusoe.

Siksi pidänkin niistä.

Mutta jälkeenpäin olet taas pikkupoika.

Mitä tarkoitatte?

Kuuntele...

Oletko koskaan ollut kapteeni Nemo-

- ja jäänyt sukellusveneeseesi, kun jättiläismustekala hyökkää?

- Olen. - Pelkäsitkö, ettet selviä siitä?

- Sehän on vain kertomus. - Juuri tuosta minä puhun.

Sinä luet turvallisia kirjoja.

Eikö tuo kirja ole turvallinen?

- Älä mieti siitä. - Mutta te sanoitte, että se on...

Unohda koko asia. Tämä kirja ei ole sinua varten.

Koreander. Päivää. Miten voin auttaa teitä?

Päättymätön tarina

Älkää pelätkö. Tuon kirjanne takaisin.

Matikankoe... Voi ei.

Ullakko

"Peikkometsässä oli keskiyö."

"Tuuli puhalsi ikivanhoissa puissa."

"Yhtäkkiä jokin jättimäinen rymisteli pelottavan metsän halki."

Mitä tuo on?

Anteeksi.

Saisinko liittyä seuraanne täksi illaksi?

Minä olen näet matkustanut koko päivän.

Nyt minä ymmärrän, miksi olette leiriytyneet tänne.

Onpa herkullisen näköistä kalkkikiveä.

Tuoksu on hyvä! Tämä on varmaan hyvää vuosikertaa.

Aivan, olet oikeassa. Jäimme tänne juuri noiden kivien vuoksi.

- Onko hän hullu? - Ei, hän on kallionkalvaja.

- Anteeksi. - Voi sinua raukkaa!

Minä pyydän anteeksi.

Kalkkikiven joukossa oli hitusen kvartsia.

Olipa se maukasta!

Minä tulen pohjoisesta, ja meillä oli siellä ennen herkkukiviä.

Mutta nyt... Nyt niitä ei enää ole.

- Minä tiedän, miten se tapahtui. - Vannon, että syy ei ole minun.

Luulen tietäväni syyn. Kerro lisää.

Kotini lähellä oli ennen kaunis järvi-

mutta sitten... sitten se katosi.

- Kuivuiko järvi? - Ei, sitä ei vain enää ollut.

Jäljelle ei jäänyt edes kuivunutta järvenpohjaa.

- Jäikö reikä? - Ei, siellä ei ollut enää mitään.

Ja se vain kasvoi ja kasvoi.

Ensin ei ollut enää järveä, ja lopulta-

ei ollut kiviäkään.

Jos hän jatkaa tuohon tahtiin, kivet loppuvat täältäkin.

Tämä voi olla vakavaa, painajainen.

Vastaavaa tapahtuu myös meillä lännessä.

Outo Olematon tuhoaa kaiken.

Meillä painajaisilla on etelässä sama tilanne.

Sitä ei siis, ei siis tapahdu vain meillä päin Fantasiaa?

Ehkä sitä tapahtuu jo kaikkialla.

Koko maamme voi olla vaarassa. Mitä voimme tehdä?

Olen matkalla hakemaan apua Valtiattarelta Norsunluutornista.

Meillä on sama matka. Valtiatar voi pelastaa meidät, jos kukaan.

Miksi istumme täällä emmekä lähde kohti Norsunluutornia?

- Mitä me oikein odotamme?! - Lähdetään!

- Herää! - Mennään, tyttöseni!

Emme voi jäädä tänne roikkumaan! Herää, senkin typerä lepakko!

Emme voi odottaa etanaa. Voinko kantaa sinut?

Älä ole huolissasi, tämä on kilpaetana.

Mutta me emme voi odottaa edes kilpaetanaa.

Sehän on tosiaan kilpaetana!

Kukaan ei välitä minusta ja typerästä lepakostani.

Taidanpa ottaa muutaman herkullisen kiven matkaevääksi.

Voi ei!

Se on Olematon!

Katso!

Tuolla se on! Se on Fantasian sydän.

En tiennytkään, että se on noin kaunis.

Pysy hereillä! Käskin sinun pysyä hereillä!

Tuo on Valtiattaren koti. Hän on ainoa toivomme.

Ystävät, tiedän miksi olette tulleet.

Olematon...

...tuhoaa maailmamme.

Tiedän myös, että olette tulleet pyytämään-

että Valtiatar auttaisi.

Mutta minulla on kamalia uutisia!

Valtiatar on kuolemansairas.

Hänen sairautensa liittyy jotenkin oudosti Olemattomaan.

Hän on kuolemaisillaan...

...joten hän ei voi pelastaa meitä.

Mutta meillä on ehkä vielä toivoa!

Purppurapuhveleita metsästävän ruohokansan joukossa on soturi-

- ja vain hän voi voittaa Olemattoman ja pelastaa meidät.

Hän on ainoa toivomme.

Hänen nimensä on Atréju.

Atréju...

"Valtiatar oli jo kutsunut suuren soturin."

"Kun hän lopulta saapui Norsunluutorniin"-

- "häneen kohdistuivat koko Fantasian toiveet."

Sehän on pikkupoika!

Olen pahoillani, mutta tällä ei ole tilaa lapsille.

- Pyydän sinua poistumaan. - Miksi sitten kutsuitte minut?

Onko hän hullu?

- Me kutsuimme Atréjua. - Minä olen Atréju.

Olet lapsi-Atréju etkä soturi-Atréju!

Olen kansani ainoa Atréju-

- mutta palaan mielelläni kotiin metsästämään.

Ei, odota!

Tule takaisin, ole hyvä.

Jos olet Atréju, jonka kutsuimme-

- oletko valmis ottamaan vastaan tehtävän?

Tietysti olen. Millainen tehtävä se on?

Etsi parannus Valtiattarelle...

...ja pelasta maailmamme.

Et voi saada keneltäkään muita neuvoja kuin tämän:

Sinun on lähdettävä yksin ja jätettävä kaikki aseesi tänne.

Matkasta tulee hyvin vaarallinen.

- Voiko tehtävä onnistua? - Minä en tiedä.

Mutta jos epäonnistut, Valtiatar kuolee varmasti-

ja koko maailmamme tuhoutuu täysin.

Milloin lähden matkaan?

Nyt, ja sinun pitää kiirehtiä.

Olematon vahvistuu joka päivä.

Ota tämä.

Auryn...

Aurynin kantaja puhuu Valtiattaren nimissä.

Se opastaa ja suojelee sinua.

- Herää! - Hyvästi, ystäväni!

Ole varovainen.

"Samaan aikaan toisaalla Fantasiassa"-

- "pimeyden varjo-otus aloitti oman tehtävänsä."

"He olivat matkustaneet jo lähes viikon"-

"mutta parannuskeinoa ei löytynyt."

"Atréju ja hänen hevosensa Artax eivät aavistaneet"-

- "että pimeyden varjo-otus Gmork oli jo heidän jäljillään."

Mitä nyt, Artax? Onko jo aika jatkaa matkaa?

Minä tiedän, mitä haluat. On aika syödä.

Se on hyvä ajatus.

Ei, se on loistava ajatus.

Ei, en saa syödä liikaa. Edessä on vielä pitkä matka.

"Atréju ja Artax olivat tutkineet Hopeavuoret"-

- "Epätoivon aavikon ja Lasitornit löytämättä mitään."

"Heillä oli enää yksi mahdollisuus."

"Heidän piti etsiä Ikivanha Morla, Fantasian viisain olento"-

"joka asui Kilpivuorella"-

"tappavien Surun soitten keskellä."

Tule, poika. Tule.

"Tiedettiin, että surun valtaan joutuneet vajosivat suohon."

Tämä sujuu hyvin, Artax.

Tule nyt, Artax.

Mikä on hätänä? Mikä sinua vaivaa?

Tule, poika.

Mikä on hätänä?

Minä ymmärrän.

Tämä on sinulle liian vaikeaa.

Artax, sinä vajoat! Tule nyt! Käänny takaisin, sinun on pakko!

Tule nyt, Artax! Taistele surua vastaan, Artax!

Älä anna soitten surullisuuden painaa itseäsi, Artax.