The Lady Bird Diaries

22. MARRASKUUTA 1963

Perjantai, 22. marraskuuta.

Kaikki alkoi niin kauniisti.

TERVETULOA FT WORHIIN, JOSTA LÄNSI ALKAA

Aamuisen tihkusateen jälkeen -

aurinko tuli esiin kirkkaana ja kauniina.

Olimme menossa Dallasiin.

Aurinko paistaa kirkkaasti,

ja presidentti ajaa avomaastossa.

Pyörät ovat alhaalla,

ja presidentti ja rva Kennedy ovat saapuneet Dallas Love-Fieldiin.

Presidentin seuraksi näille lennoille,

varapresidentti ja rva Johnson...

Johtoautossa olivat presidentti ja rva Kennedy,

Sitten salaisen palvelun auto, sitten meidän automme.

Kadut olivat täynnä ihmisiä,

paljon hymyileviä lapsia.

Käännyimme mutkasta alamäessä.

Yhtäkkiä kuului terävä,

kova ääni.

Yksi laukaus ja sitten kaksi lisää.

Kuulin radiosta: "Lähdetään täältä."

Mies, joka oli kanssamme, hyppäsi etupenkin yli -

Lyndonin päälle, heitti hänet lattialle -

ja sanoi: "Maahan."

Autot kiihdyttivät yhä nopeammin.

Katsoin vielä kerran olkani yli.

Näin pinkin nyytin.

Kuin ajokukan -

makaamassa takapenkillä.

Rva Kennedy makasi presidentin ruumiin yllä.

PARKLANDIN SAIRAALA SEURAAVAKSI VASEMMALLE

Meidät vietiin hiljaiseen huoneeseen.

Kenny O'Donnellilta -

kuulin sanat:

"Presidentti on kuollut."

POTILAIDEN REKISTERÖINTI

Hra Kilduff sanoi Lyndonille: "Hra presidentti."

Katsoin rakennusta,

ja siellä oli jo lippu puolitangossa.

Silloin tajusin sen valtavuuden ensi kertaa.

Tilannehuone, tässä Wayside. Kuuletteko minua? Loppu.

Odotamme valatilaisuutta koneessa.

Saimme tämän Washingtonista.

Televisio oli päällä, ja kommentaattori sanoi:

"Lyndon Johnson, nyt Yhdysvaltain presidentti."

Ei ole epäilystäkään, presidentti on kuollut.

Siihen mennessä rva Kennedy oli saapunut arkun kanssa.

Rva Kennedyn mekko oli veren tahrima.

Hänen miehensä veren.

Kysyin, pyytäisinkö jonkun auttamaan häntä vaihtamaan vaatteet,

ja hän sanoi: "Ei, haluan heidän näkevän, mitä he ovat tehneet Jackille."

Ja siellä, lentokoneen hyvin ahtaissa tiloissa,

Jackie vierellään,

hyvin hillitty Lyndon vannoi virkavalan.

Yritin ilmaista, miltä meistä tuntui.

Sanoin: "Tiedättehän,

"emme edes halunneet varapresidentiksi,

"ja nyt tähän on tultu."

Olisin antanut mitä vain auttaakseni häntä.

Tämä on surullista aikaa kaikille.

Tiedän, että maailma jakaa surun,

jonka rva Kennedy perheineen kokee.

Teen parhaani.

Muuta en voi tehdä.

Pyydän apuanne ja ajatuksianne.

Tuntui kuin olisin astunut lavalle roolissa, jota en ollut harjoitellut.

Niin uskomattomalta kuin se tuntuikin,

olisin ainutlaatuisessa asemassa,

Yhdysvaltain presidentin vaimona.

Vain minä näin tapahtumien etenevän -

siitä näkökulmasta.

Liz Carpenter sanoi: "Sinun pitäisi nauhoittaa tämä."

Hän toi minulle poikansa pienen nauhurin.

Ensimmäisenä melko hiljaisena hetkenä,

kaksi tai kolme päivää 22. päivän jälkeen,

aloin pitää päiväkirjaa.

Se oli liian tärkeä asia -

olla jakamatta sitä.

Se oli uskomatonta.

Presidentin Washingtonin kodissa Spring Valleyssa,

maan ensimmäinen perhe poseerasi muotokuvaansa varten.

Heidät kuvataan kodissa, jossa he asuvat -

kunnes rva Kennedy voi poistua Valkoisesta talosta.

Ensimmäinen nainen,

ja presidentin vieressä seisoo Lynda Bird, 19,

ja Luci Baines, 16.

Voidaan huomata, että koko perheen nimikirjaimet ovat LBJ.

CLAUDIA "LADY BIRD" JOHNSON PITI KIRJAA AJASTAAN VALKOISESSA TALOSSA.

123 TUNTIA NAUHOJA, JOTKA PALJASTAVAT HÄNEN ROOLINSA

JOHNSONIN PRESIDENTTIKAUTENA.

NÄITÄ NAUHOJA ON KUULTU HARVOIN.

Tiistai, 26. marraskuuta.

Menin tapaamaan rva Kennedyä keskustellakseni kodinhoidosta,

josta jokainen nainen, joka muuttaa pois,

keskustelee jokaisen naisen kanssa, joka muuttaa tänne.

Hän sanoi haluavansa pyytää minulta palvelusta.

Hän halusi Carolinen koulun -

jatkuvan kolmannessa kerroksessa.

Siihen oli helpointa suostua.

Hän sanoi monia asioita, kuten: "Älä pelkää tätä taloa.

"Viihdyt täällä."

Hän toisti sitä, kuin rauhoitellakseen minua.

Kun muutin Valkoiseen taloon,

ensimmäiset kolme tai neljä viikkoa palelin koko ajan.

Minulla ei ollut ruokahalua ja laihduin pari kiloa.

Huomasin käveleväni varpaillani ja puhuvani kuiskaten.

Se on nyt ohi. Niin ei voi jatkaa.

Olenko tuntenut yhtään iloa -

nykyisen työmme saavuttamisesta?

En lainkaan.

Vain aavistus siitä, miten vaikeaa tästä tulee

Haluan tehdä vuodesta mahdollisimman hyvän.

PYHÄN JOHANNEKSEN KIRKKO LAFAYETTE-AUKIO

Presidentti Johnson kävi Pyhän Johanneksen episkopaalisessa kirkossa,

rukoili John F. Kennedyn puolesta,

ja pyysi St. John'sin ministeriä rukoilemaan hänen,

Lyndon Baines Johnsonin puolesta,

jonka salamurhaajan luoti sinkosi yhtäkkiä työhön,

joka on maailman tärkein ja vaativin.

Sunnuntai, 12. tammikuuta.

Yksi asia on jäänyt mainitsematta, muttei jäänyt minulta huomaamatta.

Lyndon on käynyt kirkossa joka sunnuntai -

22. marraskuuta lähtien,

ja joskus arkipäivinäkin.

Olisi vähättelyä sanoa,

että järkevä mies -

ei tiedä, kuinka paljon tarvitsee apua ja lohtua.

Kyllä tietää.

Oli puhetta, että hänet hylätään Kennedyn ehdokkuudesta ensi kesänä.

Nyt hänestä tulee lähes varmasti vaaliehdokas.

Hänen presidenttikautensa ei tule olemaan hiljainen.

Hänen tavoitteensa ja aikomuksensa ovat nöyryyttään tai epäilyksiään isommat.

Ehkä niin pitääkin olla miehellä, jolla on äärimmäistä valtaa.

-Haloo? - Haloo?

-Jackie. - Hra presidentti?

Rakastan sinua.

Olet kultainen.

Kaipaan sinua ja ajattelen sinua.

Kiitos.

Tässä on pieni tyttö, joka haluaa tervehtiä.

-Jackie. - Ladybird.

-Niin. - Mitä kuuluu?

Polvia myöten kaikenlaisissa päätöksissä,

tavaroiden purkamisessa ja niin edelleen.

Mutta toivon, että lapset ovat iloisia ja onnellisia,

ja että sinä saat levätä.

Olet niin kiltti, Ladybird. Olet huomaavainen, kun ajattelet minua.

Ei se mitään. Minun pitää vain ryhtyä töihin ja oppia paljon.

Lyndon haluaa sanoa vielä yhden sanan. Paljon rakkautta.

Sitä samaa. Heippa.

Lauantai, 7. maaliskuuta.

Minulla on lyhyt lausunto taloudesta.

Olen tyytyväinen reaktioon veroleikkaukseen.

Lyndonin lehdistötilaisuus oli päivän kohokohta.

Sen jälkeen soitin Lyndonille -

kertoakseni, miten hyvin hän oli pärjännyt.

Haluatko kuunnella kritiikkiäni minuutin verran?

- Odotatko mieluummin iltaan? - Kyllä, rouva. Nyt haluan.

Lausunnon aikana olit hieman hengästynyt,

ja katsoit liikaa alas.

Kun valmistelet tekstiä,

sitä pitää voida tutkia hieman enemmän -

ja lukea vähän varmemmin ja kiinnostuneemmin.

Ongelma on, että he kritisoivat jos kestää kauan.

He haluavat käyttää sen kysymyksiin.

Sitten heidän kysymyksistään ei tule uutisia,

ja jos ei anna uutisia, saa kuulla kunniansa.

Yleisesti ottaen sanoisin, että se oli hyvä.

Miltä sinusta tuntui?

Olin mielestäni parempi kuin viime viikolla.

Joka tapauksessa tunsin olevani turvassa.

Kuin olisit päässyt pahimman yli psykologisesti ja muilla tavoin.

On mielenkiintoista kuulla muiden reaktiot.

Kun olit collegessa,

kouluttauduit useiden alojen asiantuntijaksi.

Koulutit itsesi opettajaksi, toimittajaksi ja sihteeriksi.

Miksi kouluttauduit niitä varten?

Oliko se epävarmuutta? Vai vain kiinnostuksesta?

Ajattelin, että toimittajana -

pääsisin toiminnan eturintamaan,

jännittäviin paikkoihin.

Olen pienen itätexasilaisen kaupungin opiskelija.

Kaikki maailman ovet avautuivat minulle.

ERIKOISARTIKKELIKIRJOITTAJA

Tein kaikenlaisia tehtäviä, mutta pidin enemmän erikoisjutuista,

koska sain tavata mielenkiintoisia hahmoja.

Tiesin, että minun pitäisi hankkia elantoni jollain tavalla.

Luulin aina meneväni naimisiin, mutta oletin niin.

Hän oli päällekäyvä.

Hän oli hyvin suorapuheinen ja dynaaminen.

Uskon, että ennen kuin päivä oli ohi,

hän kosi minua, ja pidin häntä hulluna.

Sellaisen päätöksen vahvistaminen kestää kai kauemmin,

jonka pitäisi kestää koko elämän.

Innostukseni kasvoi.

En tiennyt, mitä tapahtuisi, mutta tiesin, että se olisi jotain tärkeää.

Puhuuko presidentti -

maailman ongelmista kanssasi?

Kertooko hän, mikä häntä painaa?