2 Days in Paris

Tässä olemme me. Siis hän ja minä.

Olemme uupuneita matkan jäljiltä.

Näimme palatseja, vaporettoja ja joimme espressoa.

Olimme Italiassa, kuten elokuvassa, jossa on onnellinen loppu.

Olimme pääasiassa Venetsiassa, rakastavaisten kaupungissa.

Se on kaupunki veden päällä, joka peittyy veden alle.

Vihreää, okraa, pinkkiä, sinistä ja hohtavaa hopeaa. Sitä on Italia.

Sekä pastaa tietysti.

Olemme seurustelleet nyt kaksi vuotta.

Se tuntuu lähes ihmeeltä.

Kaksi onnellista vuotta myötä- ja vastoinkäymisineen.

Useimmiten kuitenkin jotain siltä väliltä.

Meidän pitää hakea Jean-Luc, jonka jätimme vanhemmilleni hoitoon.

Yöjuna Venetsiaan oli minun keksintöni.

Paluumatkalla New Yorkiin päätimme viettää kaksi päivää Pariisissa.

Hyvä luoja!

Hän tappaa tuon miehen.

Sama kokki, joka oli puukottaa minua kun panin parmesaania pastaani.

Ei se nyt niin kauheaa ollut. - Sain ruokamyrkytyksen!

Piditkö sinä yhtään mistään? - Vessan näkymistä.

Soitetaanko taksi? Täällä tulee jo vettä. - Muutama tippa.

Selvä, verensokerisi... - En voi sairastua.

Pitää aloittaa työt heti palattuamme. - Ei ole kenttää.

Saan poskiontelontulehduksen.

Tuolla on bussipysäkki. - En astu bussiin enkä metroon Euroopassa.

Terrorismin takia. - Nykissäkö on turvallisempaa?

Ei Pariisissa mitään terrorismia ole.

Ranskalla on salainen sopimus terroristien kanssa.

Tämähän on islamilainen maa. - Yritän saada kännykän kuulumaan.

Anteeksi, sinä olet kai amerikkalainen? - Pitää paikkansa.

Olemme ryhmä "koodinmurtajia".

Meillä on tapaaminen Louvren luona kello kymmenen.

Tiedätkö, onko se tässä lähellä? - Kyllä, se on aivan tässä vieressä.

Se on niin lähellä, ettei taksikaan suostu viemään teitä.

Ensin tuonne. Sitten kääntykää vasempaan ja ensimmäinen oikealle.

Sitten jatkakaa vain suoraan kymmenen minuuttia.

Kiitos paljon. Amerikkalaiset ovat niin ystävällisiä.

Ranskalaiset ovat töykeitä. - Se on klisee, mutta totta.

Meidän amerikkalaisten on pidettävä yhtä. Kiitos paljon.

Lykkyä tykö.

Murtakaa koodi!

Ei yhtään taksia lähistöllä. - Kyllä tämä tästä.

Mitä tapahtui? - Neuvoin, missä Louvre on.

Tiedätkö, missä se on? - En.

Sinne on monta kilometriä matkaa. - Mutta pääsimme taksijonon kärkeen.

He päätyvät esikaupunkialueelle. He ovat kuitenkin maanmiehiäsi.

Hehän äänestivät Bushia! He ovat Da Vinci -retkellä.

He ovat kaikkien maailman epäkohtien ruumiillistuma.

Ehkä he näkevät nyt jotain muuta kuin Mona Lisan. Pikku mellakointia.

Olet niin ilkeä. Ja niin oikeassa!

Rakastan sinua.

Olet niin fiksu.

Poskiontelontulehdus...

Se olikin automaattinen.

Voisitteko panna ääntä pienemmälle? Olemme matkustaneet 12 tuntia.

Kaksitoista? Mistä olette tulossa? - Venetsiasta.

Inhoan Venetsiaa. Vein molemmat vaimoni sinne.

Ohjelma pahoinpidellyistä naisista. Haluan kuunnella tätä.

Miksi? - Siksi, että hakkasin molempia vaimojani.

Hirveää!

Pariisi, synnyin 13., vartuin 14. kaupunginosassa.

Asuinpaikkojani olivat 9., 10., 11., 12., 19. ja 20. kaupunginosa -

kunnes muutin New Yorkiin.

Olen Marion. Olen valokuvaaja. Se on ironista, sillä näen huonosti.

Verkkokalvoni on täynnä pieniä reikiä. Miten sitä voisi kuvailla?

Tällaisena näen maailman. Kaikki näkevät maailman eri tavalla.

Sitten hän sai kunnon selkäsaunan.

Hän on Jack. Hän on sisustusarkkitehti.

"Lapset kantavat tauteja, kuten rotat", hän sanoi treffeillämme.

Minusta se oli todella suloista.

Kuin postikortti Pariisista.

Tällä matkallamme hän hoiti valokuvauksen.

Jokainen hetki digitalisoitiin ja ikuistettiin.

Mitä hän oikein kuvaa? - Kaikkea. Ihan kaikkea.

Ovat hävittäneet pikaruokapaikan savuna ilmaan.

Viime viikolla kaksi urheiluliikettä ja viime kuussa ruokakauppa.

Joku globalisaation vastustaja. - Joka polttaa pikaruokapaikkoja?

Tuonnepäin? - Niin, yksi kerros ylöspäin.

Hissillä? - Mitä?

Se on toisessa kerroksessa. Selviätkö?

Kestipä teillä kauan. - Hei, äiti.

Siellä on ruuhkia ja lakkoja... Ranskassa on yhtä kaaosta.

Eivätkö sairaanhoitajaparat saa lakkoilla? Tämä ei ole Amerikka.

Otitko tämän ison laukun? Rikot vielä selkäsi!

Äitini on rasittava. Hän kuitenkin teki minusta tällaisen kuin olen.

Marion?

Äiti, Marion on taas jumiutunut!

Marion? Marion?

Onko Marion jälkeenjäänyt?

Lapsena olin erityislaatuinen, mutta en hyvällä tavalla.

Jumiuduin omaan maailmaani.

Saatoin tuijottaa asioita tuntikausia.

Uskoin kuulevani ääniä. Ne eivät käskeneet pelastamaan maailmaa.

Meillä on kaksi pippeliä!

Vauhtia, vauhtia!

Moni vanhempi olisi huolestunut. Minulle määrättiin lääkkeitä -

mutta äiti vain hankki minulle polaroidkameran.

Sen sijaan, että olisin katsellut asioita tuntikausia, kuvasin niitä.

Olet aina tehnyt oman pääsi mukaan.

Meidän on vain pitänyt mukautua. - Kulta?

Bonjour, madame . Mitä kuuluu?

Jack. Tässä on Anna. - Harmi, että tapasimme niin pikaisesti.

Todella pikainen esittely. Toimme tärkeän paketin, Jean-Lucin.

Anna se minulle.

Oliko teillä hyvä matka? - Kyllä, oikein hyvä. Très bon .

Siellä oli oikein kaunista.

Syömme päivällistä yhdeltä. Tiedät, kuinka isäsi inhoaa myöhästelemistä.

Miten Jean-Luc voi? - Hyvin, se nukkuu.

Äitisi on sitten herttainen. Mikä sinulle tuli?

Onko jokin hullusti, kulta?

Tarvitsen vahvan miehen, joka kantaa laukkuni.

Etkö olekaan vahva, itsenäinen nainen, joka kantaa omat tavaransa?

Olen minä vahva... - Selvä, minä kannan sen.

Ostit siis asunnon vanhempiesi yläpuolelta?

Se on kätevää. - Etenkin, jos haluaa omaa rauhaa.

Ei sarkasmia Pariisissa. - Olen sitten hiljaa kaksi päivää.

Mitäs pidät?

Mitä nyt?

Etkö pidä tästä? - Pidän, tämä on hieno.

Ei tämä 50-luvun tyyliä ole. - Ei, pikemminkin 1400-luvun.

Oikein pariisilaishenkinen.

Oliko tuo kohteliaisuus? - Oli. Täällä on vähän kostea tunnelma.

Kostea? - Niin, vähän kuin Lidossa.

Mikä täällä haisee? Herranjumala!

Kulta!

Mitä helvettiä tuo on? - Vesivuoto. Tämä on vanha talo.

Ranskassa ei ole putkimiehiä.

Onko tuo mustaa hometta? Se on kaikista vaarallisin homesieni.

Älä sitten hengittele sitä. - Ei naurata yhtään.

Se oli tuossa jo tammikuussa. Se ei ole mustaa, vaan vihreää.

Ihan kuin homejuustoa. Se on varmaan vain hyväksi.

Kaikki ulos. Kylpyhuone on pois käytöstä.

Se on biologinen hasardi. - Paskotaan tuonne nurkkaan.

Tämä paikka on kuin koeputki, jossa on allergeeneja.

Allergiat johtuvat liiasta siisteydestä. Sata vuotta sitten -

ihmiset olivat täynnä loisia, eikä tietoakaan allergioista.

Senkö takia ranskalaiset eivät kylve? - Niin.

Oletko nähnyt piilolinssejäni? - En. Minulla on huono olo.

Mikä oli isälleni? - Minulla on huono olo.

En tiedä, onko tämä migreeniä vai flunssaa.

Voinko lainata tätä kuumemittaria?

En yleensä mittaa sillä lämpöä suusta.

En mittaa sillä lämpöä suusta. - Mikä sinua oikein vaivaa?

Se on ranskalainen kuumemittari. - Mittaatko yhä lämmön perseestäsi?

Se on ainoa tapa saada oikea tulos.

En ole käyttänyt sitä kuukausiin.

Menen suihkuun. - Kannattaa ottaa ensin vähän antibiootteja.

Yritän lähettää yhtä piirrosta, mutta kirjeenä se olisi nopeampaa.

En muistanut, miten hidas modeemi on. - Olemme pian taas kotona.

Tuo päiväpeite on karsea.

Koska olet ostanut sen? 1982? - 1986, kai.

Älä liiku. - Mitä nyt? Joku ötökkäkö?

Ihan kuin Nan Goldin -kuva. - Ei mitään kuvia. Ei!

Täydellistä. Mene makuulle. Esitä olevasi kamoissa.

Mitä olen vetänyt? - Heroiinia, tietysti.

Täydellistä.

Katso.

Onpa kaunis kuva. Olet todella lahjakas valokuvaaja.

Tiedätkö, miksi ihmiset tuntevat vetoa toisiinsa?

Aiotko pitää minulle luennon? - Olen tosissani.

Ne, joilla on erilaiset immuunijärjestelmät päätyvät yhteen.

Sen seurauksena niiden jälkeläisellä on vahva immuunijärjestelmä.

Älä kuorsaa! Tämä on tärkeää. - Niin, ajattelin ihan samaa asiaa.

Kuin deittailisi valtion tv-yhtiötä. - Ei! Etkö pidä siitä?

Se on oikein sivistävää. Tosi seksikästä.

Vanhempani rakastivat toisiaan, ja mieti minun immuunijärjestelmääni.

Se oli varmaankin älyllistä vetovoimaa.

Sen vuoksi he erosivatkin. - Olipa mukavasti sanottu.

Koska vanhempasi ovat olleet yhdessä jotain 87 tai 38 vuotta -

sinä olet siis geneettisesti minua parempi?

Miksi haluat aina kilpailla? - Miten niin minä kilpailen?

Minä olen valokuvaaja, mutta sinä otat kaikki kuvat.

Kun minä yritin ottaa sinusta kuvan Venetsiassa -

aloitkin ottaa kuvia minusta kuvaamassa sinua.

Yritän suudella sinua ja yhtäkkiä olen geneettisesti huonompi -

sekä matkija, jolla ei ole omaa identiteettiä.

En ymmärrä, miksi et ole imarreltu siitä, että olen kiinnostunut...

Voimmeko jatkaa? Minä nimittäin todella nautin tästä.

Mitä nyt?

Mitä nyt? Minua pelottaa. - Minä vaistoan jotain.

Onko minulla syöpä? Haistatko kasvaimen?

Olet kuin sellainen koira. - En ole syövän haistava koira.

Tunnen, että meillä on todella erilaiset immuunijärjestelmät.

Ovatko ne niin erilaiset, että saisimme tosi vahvoja jälkeläisiä?

Mutta ennen kuin lisäännymme, voisitko hakea kondomin?

Missä ne ovat? - Lavuaarin alla.

Mistä olet ostanut nämä? Saitko nämä päiväpeitteen mukana?

Ostin ne tammikuussa. - Aioitko pettää minua?

Aioin harrastaa seksiä kanssasi, mutta sinulla oli silmätulehdus.

Sinun piti tulla silloin Pariisiin. - Niin se olikin. Klamydia silmässä.

Todella harvinaista... ja todella seksikästä.

Mitä? - Mikä hemmetti tämä on?

Onko tämä muka kondomi? - Mikä muu se sitten olisi?

Sinä rikot sen. Älä pane sitä noin.

Nämä ovat vielä pienempiä kuin ne italialaiset.

Minä luovutan. - Teet vain näin.

Ihan helppoa. - Varovasti.

Tuskin koskin sinuun.

Onko tämä joku lasten kondomi? - Nyt se on paikoillaan.

Ei ihme, että ranskalaisten miesten täytyy olla niin romanttisia.