Lucas Brothers: On Drugs

n yhteiskunnan vihollinen numero yksi on huumeidenkäyttö.

Voittaaksemme tämän vihollisen -

meidän on aloitettava täysimittainen hyökkäys.

Meidän vastuullamme on varmistaa, että hyökkäys tapahtuu -

tehokkaasti ja suunnitelmallisesti.

Jotta tämä ohjelma onnistuisi, koko kansan on tultava siihen mukaan.

Antakaa aplodit Lucasin veljeksille, Brooklyn!

- Anteeksi kun kiersin sinut. - Ei se mitään.

- Mitä kuuluu? - Mikä meno?

Siistiä.

Ihmettelette varmaan näitä kamoja.

Richard Nixon.

Yhdysvaltain 37. presidentti.

- Jep. - Kusipää.

Kusipää.

Aloitamme settimme sanomalla "vittuun Richard Nixon".

Siitä saa motivaatiota.

Vittuun Nixon.

Vittuun.

Mistäkö moinen viha?

Yksi syy: huumesota.

Tai kuten me sanomme: "Sota huvittelevia nekruja vastaan."

Muuta emme halua.

Jos valkoiset naiset saavat huvitella, miksemme mekin saisi?

Olemme nekruja.

- Olemme pitäneet hauskaa huumeilla. - Näin on.

- Kaikkia huumeita ei saa käyttää. - Kaikki huumeet eivät synny tasaveroisina.

Abraham Lincolnin sanat.

Otimme sieniä vuosi sitten ensimmäistä kertaa.

Niin.

Sieniä ei ikinä saa ottaa samannäköisen tyypin kanssa.

- Hirveää. - Se oli omituista.

Pysykää ruohossa.

Niin.

Poltamme paljon ruohoa.

Töissä pössyttely on suosikkipuuhaamme.

Se on varma keino saada potkut.

Töissä ei pidetä siitä.

Olimme TV-yhtiössä ja pössyttelimme joka lounastauolla.

Kerran jäimme pomolle kiinni, ja hän antoi potkut.

Hän erotti meidät molemmat samasta syystä.

Sitä kannattaa välttää.

Se on kuin katselisi itseään saamassa potkuja 3D: nä.

3D-laseilla.

Ei ollut ensimmäistä kaksossyrjintää.

Ehei.

Väki ei osaa reagoida kaksosten näkemiseen. He sekoavat.

Etsimme kaupasta hyytelöä.

Yhtäkkiä joku tyyppi ilmestyi tyhjästä -

ja kysyi: "Olisko teillä purkkaa?"

Näin on.

Kuulostaa viattomalta kysymykseltä.

Kaksosille se on loukkaus.

Olimme pistää jäbän ruotuun.

Hän näki meidän suuttuneen ja yritti rauhoitella.

"Sori jos loukkasin.

Kaksosilla vaan on mainoksissa aina purkkaa.

Siksi aattelin, että teilläkin vois olla."

Paskaa logiikkaa.

Otti mainokset todesta.

Tekeekö hän sitä kaikessa? Pyytääkö hän vakuutusta hassulta naiselta?

- Kiva. - Kokeillaanko toista?

Kysyykö hän valkoisilta vauvoilta pörssineuvoja?

Onneksi olemme koomikoita. En keksisi muuta työtä.

Saamme kaikesta aina kenkää. Olimme kauan työttömiä.

Työttömänä sitä keksii kaikkea kiintoisaa tekemistä.

Katsomme Deion Sandersin hip-hop-videoita.

- Katsomme hänen ainoaansa toistolla. - Se on genrensä klassikko.

- Deion laukoi täysillä. - Hän oli aikaansa edellä.

Kuulette tämän ehkä ainoan kerran.

- Prime Time! - Juurikin se.

- Mitä hän sanoikaan sillä videolla? - Tajuton impro.

"Muutan kirjastokorttini luottokorteiksi."

- Emme tiedä, mitä se tarkoittaa. - Tosi on.

Olemme pähkäilleet sitä siitä asti kun kuulimme sen.

Repla on merkillinen monesta syystä.

Ensinnäkin kaikki tietävät, ettei Deion Sanders lue.

Ei lue.

Olettaen, että hän on innokas kirjastossa kävijä...

Jos kaikki tekisivät samoin,

maa menisi vararikkoon.

Ja hänhän haluaa rahaa.

Biisin nimi on "Must Be the Money". Miksi puhua luotosta?

Raha riittää. Turha mainitakaan luottokortteja.

En käsitä.

- Mietitään sätkän äärellä. - Selvä.

Pössytellään ja tuumitaan.

Mikä on töissä pahinta?

- Työtoverit. - Ehdottomasti.

- Sinä olet vähän kuin työtoverini. - Niin kai.

Työtoverit ovat pahimpia. Käsikirjoitimme erästä TV-ohjelmaa.

Paskaa sellaista. Saamme syytteen, jos mainitsemme sen nimen.

Työn lomassa eräs käsikirjoittaja valitti kaiken aikaa.

Teimme 15-tuntisia päiviä. Hän sanoi: "En pysty tähän enää.

Tämä on kuin mitäkin orjatyötä."

Outoa, koska viimeiset viitisen tuntia -

olimme miettineet, olivatko Steve Harveyn viikset siistit.

Sellainen olisi ässää orjatyötä.

Oletteko miettineet, miten orjat valittivat työstään?

Pitihän siitä raadannasta valittaa.

Turhaa todeta työskentelevänsä kuin orja.

Totta.

Orjat rakensivat pyramidia.

Niska limassa. Muutaman tunnin, vai?

Ympäri kellon.

Sitten yksi orjista sekosi. "Perkele!

Faarao piiskuroi kuin...

Näitä muitakin."

- Asiaa. - Kiitos.

Rahaa, ruohoa ja horoja.

Siistiä räppärien suusta.

Olisi ollut siistimpää Jeesuksen suusta ylösnousemuksen jälkeen.

"Rahaa, ruohoa ja horoja. Meikä palasi.

Pelastetaan ihmiskunta."

- Olisin sanonut "tapetaan roomalaisia". - Niinpä.

- Ei hän tappanut roomalaisia. - Ei, vaan kristityt.

- Tajusin. Anteeksi. - Ei se mitään. Ensi kerralla sitten.

Ensi kertaa ei tule.

Meillä oli aiemmin rahaongelmia.

Totta vieköön.

- Meillä oli kärkevä suhde pankkeihin. - Niin.

Huono suhde.

Kävimme kerran pankissa katsomassa tiliämme.

Siellä oli kolme dollaria.

Eli 1,50 per naama.

Tai niin me luulimme. Kolmen dollarin ympärillä oli sulkeet.

Se tarkoitti jotain muuta.

Olimme pankille velkaa kolme dollaria.

Aluksi luulimme, että pankki yritti suojella viimeisiä rahojamme.

Persaukisten nekrujen voimakenttä.

Kiitimme heitä purkalla.

Amerikassa ongelmana ovat tuloerot. Palkanmaksu on muutettava.

Jalkapalloilijoilla on taatut tulot. Sadasta miljoonasta 40 on taattu.

Se on saatava opettajillekin.

Opettajien palkka on taattava. On jo aikakin.

Näin on.

Jos onnistumme kaatamaan hallituksen -

kaksosdiktaattoreina,

hoitaisimme palkat ensin.

Keräisimme opettajat kokoon väkipakolla.

Toisimme heidät tällaiseen huoneeseen. "Amerikan opettajat,

olette kärsineet,

joten maksamme teille sata miljoonaa dollaria."

Niin.

"Voimme taata vain 20000.

Pitää pyörittää maata.

Jos ette suostu, tapamme teidät."

Miten vitsiä voisi parantaa?

Ehkei opettajia tapetakaan?

Ei tapeta opettajia.

Huumesodassa pahinta on... Sen lisäksi, että mustia...

Pahimpia ovat huumediilerit.

Näin on. Jos huumeet kielletään lailla, niitä pitää ostaa diileriltä.

- Huumediilerit voivat olla ärsyttäviä. - Näin on.

Tuputtavat asiaansa muille.

Diilerimme on feministi. Tykkään feminismistä.

Pinssissäni lukee "Olen feministi". Olen feministi.

Mutten minä siitä halua puhua, kun ostan ruohoa.

Haluan poltella ja rentoutua. Diileri estää sen.

Kävimme hänen kämpällään. Telkkarista tuli WNBA: ta.

"Siistiä. Toisitko ruohomme? Sitten häivymme."

"Istukaahan."

Hän piti ruohoamme panttivankina koko puoliajan.

"Nyt on kiire. Anna ruohot, niin häivymme."

"Mitä te nyt tuollaista pidätte?

Jos NBA: sta luovuttaisiin, ta katsottaisiin enemmän."

"Eikä."

Ei se niin mene.

Ei jotain supersiistiä voi korvata jollain vähemmän siistillä.

Se ei ole yhtä siistiä. Ei kukaan sanonut:

"Nyt kun Michael Jackson kuoli, voin vihdoin kuunnella Jermaine Jacksonia."

- Ei kukaan sanonut niin. - Ei niin kukaan.

- Huipentuma on vanhentunut. - Pitäisikö päivittää?

Ota uusiksi.

- Mistä? - Keskeltä.

"Supersiististä".

Ei jotain...

supersiistiä -

voi korvata jollain vähemmän siistillä. Se ei ole yhtä siistiä. Kuten...

Ei kukaan sanonut: "Nyt kun Prince kuoli,

voin vihdoin kuunnella Jermaine Jacksonia."

Sama huipentuma. Täysin sama.

Sama huipentuma. Kukaan ei kuuntele Jermaine Jacksonia.

Olimme huumediilereitä tovin.

Myimme reseptilääkkeitä.

Lapsille.

Ei sentään.

Jakelimme Bostonissa ilmaisia huumepusseja kodittomille.

Kokeilimme vapaaehtoistyötä.

Yksi juttu Bostonista:

- siellä suhtaudutaan urheiluun vakavasti. - Jopa kodittomat.

- Hullua. - Eräs koditon torjui huumepussin -

ja näytti leikkaamaansa pahvinpalasta, jossa oli kirjoitusta.

"Jou."

Ei hän sanonut jou.

"Menetin juuri taloni,

perheeni ja työni.

Ei ole syytä elää. Tappaisin itseni, jos minulla olisi ase."

"Ei ole varaa."

"Vittuun Yankeesit."