The first 200 lines.
Ei, minun lapseni! Ei, ei, ei!
Äitisi on kuollut.
En tiennyt, että hän on kuollut.
Miten olisit voinut tietää?
Jos olisin tiennyt sairaudesta... - Olisit mitä?
Olisitko tullut kotiin, jos olisit tiennyt?
Et tullut kotiin, kun hän eli ja oli täynnä toivoa.
Miten hän kuoli?
Käsivarsilleni.
Maaten vierelläni sängyllä.
Itkien.
Huutaen nimeäsi.
Aiotko jäädä pitkäksikin aikaa?
En tiedä vielä.
Sinulla ei ole aseita.
Laitoin ne pois. Sain tarpeekseni niistä.
Mitä tuo tarkoitti?
Etten tiedä, voiko mies paeta itseään.
Luuletko tietäväsi, kuka olen? - Luulin tietäväni.
Palaan pian. Käyn kaupungissa. - Tulen mukaasi.
Huomenta, pastori. Ja teitä palvelen kohta, kunhan...
John Henry, sinäkö siinä? - Hei, herra Parsons.
Herra nähköön, John Henry. Näin sinut viimeksi, kun lähdit sotaan.
Tilasin saluunalta siideriä Cheyennestä. Katsotko, onko se saapunut.
Parsons.
On kai hyvä nähdä taas poikanne. - Toin listan.
Pastori lähetti hakemaan siiderin.
Ja te olette? - Hänen poikansa, John Henry.
Kas, kas, kas.
Eikös se vain olekin John Henry Clayton.
Olen kuullut sinusta paljon.
Nimeni on Frank Tillman. Olet ehkä kuullut minusta.
En voi väittää kuulleeni.
Olen tappanut neljä miestä.
Et siltikään kuulosta tutulta.
Miksi sinulla ei ole asetta?
Oletko tullut uskoon, vai mitä?
Häipykää. Älkää häiritkö asiakasta.
Häipykää.
Nimeni on Dave Turner. Minua kutsutaan herrasmies-Daveksi.
Sinusta olen kuullut.
Anteeksi tovereideni puolesta. He kyllästyvät tylsyyteen.
Sain ilokseni nähdä, kun hankkiuduit eroon Big Jim Westfieldistä -
Caldwell Countyssa muutama vuosi sitten.
Oikein vaikuttavaa.
Mikä tuo sinut Fowleriin?
Yritän vain arvioida suhteemme laatua.
En toivo hankaluuksia.
En aiheuta niitä.
Kylläpä kaupunki kukoistaa. - Joillekin. Rautatie tulee.
Kärry ei lastaa itseään.
Ota nämä. Tässä sinulle. Älä tuhlaa kaikkea kerralla.
Herra McCurdy, arvatkaa, kuka täällä äsken kävi.
John Henry Clayton.
Tuottaako hän ongelmia? - Ei hän vaikuttanut kovalta.
En kysynyt sinulta.
Tuottaako hän ongelmia?
Hänellä ei ollut asetta. - Hän voi pukea sellaisen vyölleen.
Jos hän on isänsä puolella, hän voi olla ongelma.
Jätä vain asia minun huolekseni.
Mitä he täällä tekevät?
Etkö tiedä? - Mistä voisin tietää?
Luulin, että kotiinpaluusi johtui heistä.
Ei johtunut.
He tekevät töitä McCurdylle. Aikoo ostaa seudun jokaisen tilan.
Jos joku ei halua myydä -
nuo tyypit taivuttelevat myymään.
Jos et tunne heitä, pysy erossa heistä.
He ovat kirottuja. Jumalattomia miehiä.
Aiotko tulla kirkkoon huomenna? - Oliko tuo kutsu?
Takaisin sieltä!
Mistä syystä tulit kotiin?
En tiennyt, että siihen tarvitaan syy.
Voin lähteä, jos haluat. - Olen suoraselkäinen mies.
Häpäiset minut. Tunsin tänään vain häpeää.
Mutta jos käännyt Jumalan puoleen ja muutat tapasi -
sitten Jumala tahtoo, että annan sinulle anteeksi.
Mutta äitisi nimeen, en voi unohtaa menneitä vuosia.
En vain voi.
Tiedän.
Mitä oikein teet?
Äiti halusi, että raivaamme pellon. - Yhdessä? Eikä halunnut.
Se oli ainoa asia, mitä hän pyysi. - Ei minulta.
Hyvä. Teen tämän sitten yksin. - Selvä.
Olisin menettänyt rohkeuteni -
jos en olisi uskonut näkeväni Herran valon hyvyyttä.
Olkaa rohkeita, niin Hän antaa teille voimaa.
Anteeksi. Kiitos.
Hyvät herrat.
Meidän pitäisi palkata asemiehiä. - Juuri niin.
Asemiehiä? Tekemään mitä? Aloittamaan sodan? Tappamaan kaikki?
Aseet eivät ole ratkaisu.
Seriffi Huttonin paettua McCurdyn pojat ovat röyhkeämpiä.
Ajoivat Fullerin mailtaan ja uhkailevat Petersonia.
Jos he tulevat mailleni, saavat tutustua haulikkooni.
Odota, Daniel. Odota.
Sähkötin liittovaltion seriffille. Laki on puolellamme.
Olemme köyhiä. Ei laki suojele kaltaisiamme.
Kukaan ei tule. Pastori.
Mary-Alice.
Kuulin kirkossa, että olet palannut. En uskonut.
Minun piti nähdä omin silmin.
Palasin pari päivää sitten.
Etkä tullut tapaamaan minua?
Aioin tulla, mutta...
Olit aina huono valehtelemaan.
Olen odottanut tätä päivää. Mietin, mitä sanoisin.
Nyt en tiedä, mitä sanoa.
Raivaatko peltoa yksin? - Kyllä vain.
Paljon töitä yhdelle miehelle. - Tuossa on lapio, jos haluat auttaa.
Näytät voivan hyvin.
Niin sinäkin. Näytät samalta kuin silloin, kun lähdin.
Taas sinä valehtelet.
En muistanut, että olet noin epäluuloinen.
En koskaan valehtelisi sinulle.
Muistelen, että lupasit palata sodan päätyttyä.
Annan sinun jatkaa töitäsi.
Kun olen asettunut, voimme ratsastaa kukkuloille, kuten ennen.
Se ei olisi oikein.
Olen naimisissa. - Naimisissa.
Jo kahdeksatta vuotta. Minulla on poika, Charlie.
Luulin, että tiesit. - En tiennyt.
En tiennyt sitä.
Odotin sinua.
Mutta kun vuodet kuluivat... - Ei sinun tarvitse selittää.
Kenet sinä nait?
Tom Watsonin.
Tom on hyvä mies. - Niin on.
Tervetuloa kotiin, John Henry.
Paskat.
No niin. Tuo ne tänne.
Mitä? Dan.
Aioimme juuri vierailla luonasi.
Säästit meiltä vaivan.
Minulla ei ole mitään sanottavaa teille. - No tuota...
Minulla on sanottavaa sinulle.
Riittää.
Ethän halua tappaa häntä?
Ehkä haluankin.
En ole vielä päättänyt.
Vien hänet kotiin. - Se ei ole sinun päätettävissäsi.
Voinko viedä hänet kotiin?
Entä jos kiellän? Mitä aiot tehdä asialle?
En mitään. - Anteeksi, en kuullut.
En mitään.
Hyvä on, John Henry.
Saat luvan viedä hänet kotiin.
Vaivaako sinua jokin?
Äitisi ja minä kysyimme itseltämme ja Jumalalta -
millä tavoin kasvatimme sinut väärin.
Mitä me teimme, kun olet niin täynnä vihaa?
Ei se teistä johtunut.
Johannes 8:32. Muistatko? "Totuus on tekevä teidät vapaiksi."
Jumala tietää totuuden.
Koko sodan ajan kyselin, missä Jumala on.
Missä hän oli, kun miehet tekivät kuolemaa?
Hyvät, Jumalaa pelkäävät miehet.
He vain makasivat ja rukoilivat Jumalalta armoa.
Sitten minulle valkeni.
Jumalaa ei ole.
Jumalaa ei ole?
Jos Jumalaa on joskus tarvittu, niin silloin.
Eikä Hän ollut siellä. Älä odota Jumalan pelastavan sinua.
Suurin osa miehistä sai tarpeekseen tappamisesta sodassa.
Sinä et. Jatkoit tappamista. Jumala ei vastaa valinnoistasi.
En saanut valita!
Tiehenne mailtani.
Tulimme viemään loppuun keskustelun, joka keskeytettiin.
Tämän ei tarvitse päättyä ikävästi. Vetoan järkeesi.
Jos mietit tilannettasi tarkasti -
päädyt ainoaan järkevään johtopäätökseen.
Minä jään!
Multaa ja kiveä.
Samanlaista multaa ja kiveä kuin missä tahansa.
Mutta se on minun multaani ja kiveäni. - Ja hienoa kiveä onkin.
Kannattaako sen puolesta kuolla?
Välittääkö vaimosi mullasta ja kivestä enemmän kuin sinusta?
Pitääkö se hänet lämpimänä yöllä tai tuoko se ruoan pöytään?
Opettaako se lapsillesi oikean ja väärän eron?
Lohduttaako se heitä, kun he pelkäävät myrskyä?
Kyllä minä ymmärrän. Minä ymmärrän.
Ja ymmärrän tilanteesi epäoikeudenmukaisuuden, mutta...
Kun punnitset vaihtoehtoja, tulet huomaamaan...
Tuo oli tarpeetonta.
Me keskustelimme. - Keskustelu näyttää päättyneen.
Hän oli tulossa järkiinsä.
Tapatko koskaan ketään, vai jaaritteletko heidät kuoliaaksi?
Onko jollain muulla jotain sanottavaa?
Daniel Peterson on nyt turvallisesti Herran huomassa.
Mutta meiltä täällä maan päällä, hyvä mies on viety pois.
Perheensä elättäjä.
Yhteisön pidetty jäsen.
Epätoivoissamme parjaamme Jumalaa.
Uskoamme koetellaan sen äärirajoille saakka.
Mutta Jumalalle kaikella on tarkoitus.
Vaikka se voi tuntua meistä mielettömältä -
kuolevaisten ei tule kyseenalaistaa Jumalan viisautta.
Meidän tulee kestää vanhurskaasti.
Täytyy tehdä jotain. - Hankitaan seriffi.
Useimpien rohkeus ei riitä tähän taistoon.
No comments yet. Be the first to leave one.