Nightbooks

NETFLIX ESITTÄÄ

Olen hänestä huolissani. -Minä myös.

Hän on aivan tolaltaan.

Hän sanoi, ettei kirjoittaisi enää yhtään tarinaa.

Todellako? -Kyllä.

Ihan surkeaa! Typerää!

Poltan nämä kaikki!

Minua pelottaa, että tämä ilta jää vainoamaan häntä. Poikaparka.

Hän on luova, mutta ehkä kauhuharrastusta olisi pitänyt hillitä.

Siksi häntä kai pidetään hiukan outona.

Olisi helpompaa, jos hän olisi vähän tavallisempi.

Taisin kuulla jotain.

Alex! -Minä en kuullut mitään.

Se olisi ollut täydellistä.

Olisimme voineet olla perhe.

Sinun poikasi -

ja minun poikani. -Just. Verta imevä Bradyn perhe.

The Lost Boys, vai? -Haluan silti sinut.

Se asia ei ole muuttunut.

Tällä kertaa en kutsunut sinua, Max.

Michael!

Äitiini et kyllä koske! -Sam, älä!

Missä olen?

Hei!

Hei! Kuuleeko kukaan? Olen ansassa!

Äiti! Isä!

Huhuu! Apua!

Mikä on nimesi?

Alex.

Alex Mosher.

Alex.

Älä!

Pöö.

No niin, olen kiireinen noita. Osaatko olla hyödyksi?

Näetkö nuo? Asunto houkutteli heidät tänne.

Niin asunto tekee.

Nuo lapset -

eivät olleet hyödyksi.

Ymmärrätkö? Otetaan siis uusiksi.

Onko sinussa yhtään mitään erityistä?

Miksi ansaitsisit elää?

Nouse ylös. Tule lähemmäksi.

Hyvästi, Alex.

HAHMO PEILISSÄ

Kirjoitan pelottavia tarinoita.

Pelottavia tarinoitako?

Mikä se oli?

Älä kysele.

Kirjoitan vihkoihini Yön tarinoita.

Miksi kanniskelet näitä yömyöhään? -Aioin…

Aioin polttaa ne pannuhuoneessa.

Polttaa, vai?

Ne ovat siis surkeita. Hyvästi. -Ei, älä! Ne ovat tosi hyviä.

Siis Yön tarinoita.

Pelottava nimi ei riitä. Haluan kuulla tarinan joka ilta.

Tarinan on oltava hyvä ja pelottava.

Muuten loppusi koittaa.

Hei.

Täällähän on kisuli! Senkin pikku riiviö.

Miten pääsit tänne?

Mikä tämä paikka on?

Missä TV on?

Ja mihin etuovi on kadonnut?

Jestas. Säikäytit minut.

Mitä?

Olet lapsi. -Terävä huomio.

Olen Alex. Kuka sinä olet? -Olet puhelias, hienoa. Olen Yasmin.

Oletko myös vankina täällä? -En, vaan lomalla.

Ruokakaappi.

Pidätkö pähkinävoista? Minä pidin ennen.

Kaappeihin ei saa kajota. Natacha huomaa kadonneen jyvänkin.

Lenore on hänen kätyrinsä. Mokoma nahkarukkanen!

Se näkymätön kissako? -Pikemminkin Natachan vakoojapeto.

Ja Natacha on…

Skarppaa nyt. Natacha on noita.

Lenore on meitä väijyvä karvaton otus, joka pomppaa esiin tyhjästä.

Se ketale kieli jopa siitä, kun söin vähän nuudeleita.

Auta siivoamaan ennen Natachan paluuta.

Missä Natacha on?

En tiedä, mutta hän voi mennä mihin vain.

Tämä asunto on passi kaikkialle. Nyt töihin. Autan sinua valmistautumaan.

Miten niin passi? -Asunto napsii sisäänsä lapsia kaikkialta.

Olen New Yorkin Brooklynista. -Minä asun Washingtonissa.

Tai siis asuin ennen.

Olemmekohan yhä Brooklynissa? -Liikkuuko asunto?

Saalista etsiessään.

Ei kirjaimellisesti.

Sinähän teet kauhutarinoita.

En enää.

Ihan huikeaa. Miten…?

Siis…

Tajutonta.

Hei!

Miten tämä on mahdollista? -Asunnolla on kaksi tehtävää.

Se houkuttelee lapsia ja säilöö sisäänsä…

Ihan mahtavaa!

…kaikkea mahdollista.

Tyhjä luokka ja muita kauhutarinoita. Yöunia ja päiväjäisiä.

Kuiskattuja kertomuksia. Natacha pitää tarinoista.

Mutteihän kauhu enää kiinnosta sinua.

Ystävääni kiinnostaa. -Niinkö?

Hän tykkäisi tällaisesta.

Minä en. Kaverini on aika nörtti. -Ilmeisesti.

Natacha pakottaa minut -

lukemaan hänelle kauhutarinoita, mutta nämä kaikki on jo luettu.

Kaikkiko?

Hyvä, että kirjoitat.

Sinua tarvitaan. Ala töihin.

Hän haluaa illaksi kauhutarinan. Kirjoita niitä joka päivä.

En kirjoita… -Höpsis.

Kuulin, kun puhuit niistä yötarinoistasi.

Ai, ne. Jätin tarinoinnin jo taakseni.

Lakkaa jättämästä, sillä jos tarinoita ei ala syntyä…

Hän tappaa minut. Tiedän. -Jos sinulla käy tuuri.

Elämäsi on nyt tätä.

Unohda perhe ja ystävät. Ainoa tehtäväsi on hyödyttää Natachaa.

Haluatko elää? Kirjoita sitten kauhutarinoita.

En kirjoita mitään!

Aion häipyä täältä. -Sinä kuolet!

Avaudu nyt. Missä oikein olet?

Toinen ulko-ovi.

Hitto.

Aina sama juttu. Jokainen teistä yrittää karkuun.

Pakotietä ei ole. Ymmärrätkö?

Ymmärrätkö?

Viivyttelitkö tarkoituksella?

Olin tiskaamassa. -Istu tuohon.

Alanko vain lukea?

LEIKKIPUISTO

Odota nyt hetki, että ehdin valmistautua.

Mitä tuo on?

Tiedätkö, miten liian uteliaille lapsille käy?

Näytänkö?

No niin, Sanaseppo.

Yritit karata tänään.

Yasminillakin oli pieni kapinavaihe.

Haluaisin tietää yhden asian.

Miksi aioit polttaa tarinasi?

Mitä ihmettä?

Ala lukea. Nyt.

"Kun Toddin ystävä Jenny kuoli, Toddin sydän murskaantui."

Vai murskaantui. Lupaavaa.

LEIKKIPUISTO

"Leikkipuistoa karteltiin yöaikaan. Legendan mukaan -

lapsivainajat tulivat aamuöisin leikkimään…"

Valitan, mutta ei mene läpi.

Aaveet vaeltavat itselleen tärkeissä paikoissa -

eivätkä julkitiloissa.

Oletko varma?

Aivan varma.

Jatka.

"Todd kävelee leikkipuiston portille.

Heti kun hän astuu puistoon,

lapset tulevat.

He kiljuvat ja leikkivät.

Äkkiä liukumäestä ilmestyy poika.

Hän on noin kymmenvuotias ja 1920-luvun vaatteissa.

'Töykeää. Voisit edes tervehtiä.' 'Moi. Tai siis terve.'

'Etsin ystävääni Jennyä', sanoo Todd hakien Jennyä katseellaan.

'Löydät hänet leikkimällä.'

Poika viheltää, ja lapset ympäröivät Toddin.

Lasten iho on kalmankalpea, ja vaatteet ovat ikivanhoja.

He antavat Toddille vauhtia keinussa…" -Hölmö.

Ei aaveilla ole aineellisia käsiä, joilla antaa vauhtia keinulle.

Amatööri.

Puisto on risteys, jossa henkimaailma ja todellisuus sekoittuvat.

Oletko kvanttifysiikan asiantuntija?

Miten vain. Jatka.

"Lapset nauravat ja vetävät Toddin ruosteiseen karuselliin.

He pyörittävät sitä yhä nopeammin, ja Toddia alkaa huimata.

Hänet pakotetaan kiikkulaudalle. Äkkiä Todd tajuaa lasten aikeet.

Jos puistossa on aamunkoitteessa elävä lapsi,

hän jää sinne ikiajoiksi.

Todd kompastelee hädissään kohti porttia, mutta hän ei tahdo pysyä jaloillaan.

Aamu on tulossa. Aika käy vähiin. Aavelapset katsovat jännittyneinä.

Todd on vaarassa.

Yhtäkkiä joku tönäisee hänet ulos. Se oli Jenny!

'Jenny, halusin nähdä sinut.'

'Häivy', Jenny vastaa hätäisesti.

Ystävän näkeminen puristaa Toddin sydäntä. 'Minulla on sinua ikävä.'

Kuolema on kuitenkin opettanut Jennylle jotain.

'Ystävyys on ikuista,

sillä ystävä ei unohda.

Olen aina kanssasi. Täällä.'"

Onnellinen loppuko?

Oletko hullu? Ei tarina saa loppua niin.

Jenny on kuollut ja jumissa puistossa. Ei hän ole onnellinen!

Todd tuntee selässään aavekädet. Hän vilkaisee taakseen.

Hänet vedetään leikkipuistoon. Avunhuudot kaikuvat tyhjyyteen.

Toddin sielu vaeltaa puistossa yhä edelleen.

Onnelliset loput ovat vaarallisia. Pidä se mielessäsi.

Oliko muu osa tarinasta sinusta hyvä?

Kirjailijat epäilevät aina itseään. Sinähän olet yhä elossa.

Olet merkillinen tapaus, Sanaseppo.

Mielesi uumenissa liikehtii lumoavaa synkkyyttä.

Sitä pitäisi syleillä.

Miksi tahdot paeta sitä?

Minä…

Haluan olla tavallinen.

Kirjoititko tämän tänään? -Kirjoittaminen oli tänään hankalaa.