Autumn in New York

SYKSY NEW YORKISSA

Anteeksi, odottava äiti. Korjautan tutkani maanantaina.

- Asutko New Yorkissa? - Minä asun.

- Siinähän sinä olet. - Olet täysin häpeämätön.

- Hän oli ainakin 6. kuulla. - Flirttailin ilahduttaakseni häntä.

- Se oli siis silkkaa myötätuntoa. - Niin.

- Entä se toinen nainen? - Hän oli sokea.

- Niin on rakkauskin. - Mennään veneajelulle.

- Pelkäätkö, että venäytät jotain? - En.

- Mennään järvelle. - En minä voi. Jätän sinut.

Tee se sitten veneessä.

Ei käy.

Mikä sinua vaivaa?

Sinähän olet tosissasi.

- Tämä ei johdu sinusta. - Ihanko totta?

Minä...

...voin tarjota vain sen, mitä meillä on nyt -

- ennen kuin se päättyy. Se hetki koittaa aikanaan.

Olisin voinut lykätä tätä, mutta se ei olisi ollut reilua.

Minä en ymmärrä tätä.

Miten voit olla noin varma? Olemme tunteneet vasta pari viikkoa.

- Et edes tunne minua. - Ehkä en, mutta tunnen itseni.

Olen pahoillani.

- Etsin meriahventa. - Eikö se ole sivupöydällä?

- Ei. Täällä ei ole ahventa. - Tapan sen pikku nilkin. Fakir!

Oletko siirtänyt kalani? Kuuntele. Oletko siirtänyt kalani?

Onkohan se tuossa naamioituna nieriäksi?

Hemmetin kalakauppias. Kohta raivostun tosissani.

On syytäkin. Netto, mitä bouillabaisselle kuuluu?

- Se on hautunut 20 minuuttia. - Tämä pata on tyhjä.

Tämä pata on bouillabaisseton. Fakir on taas ollut asialla, vai?

- Mitä täällä on? - Maista sitä.

- Onko tässä kurkumaa? - Ei ole. Ole sinä hiljaa.

- Kolme vai neljä? - Neljä.

Se on täydellistä. Onneksi olkoon.

- Odottakaa hetkinen. - Anteeksi. Tulin tapaamaan Williä.

Niin tietysti.

Tämä hoituu kyllä.

- Mitä Lynnille tapahtui? - Se kakku oli jo paistettu.

Ovella odottaa uusi taikinakulho.

Olen rento kaveri. Kohtelen työntekijöitäni hyvin.

Onko se virhe? Aina joskus joku heistä sekaantuu yksityiselämääni.

Jos minusta ei tuntuisi, että vien naisia teuraaksi -

- voisin pitää heitä ulkona karsinassa.

- Varoitus ei siis tehoa. - Ei. Tämä on kuin tragedia.

Valitan, hyvät ihmiset. Potkaisen teidät pihalle.

Muutkin haluavat syödä. Tässä on lasku. Hyvää yötä.

Hyvä uutinen on se, että talo tarjoaa juomat. Tommy, minä tarjoan nämä.

Hyvät naiset, mitä minä teen teidän kanssanne?

Panen teidät terassille istumaan.

- Baarimikko jättää vaimonsa. - Olin muutenkin eroamassa.

Hillitse itsesi, Tommy.

Eriko.

- Onko sinulla kiire? - Täällä on täysi hulina.

Voitko odottaa hetken? Hyvä. Tulen kohta takaisin.

Kiitos, Billy. Nyt lämpenette. Lämmitys on päällä.

- Samppanja tulee hetken päästä. -Paljon onnea vaan

Paljon onnea vaan

Paljon onnea, Charlotte

Paljon onnea vaan

Onko kaikki hyvin? Tulen myöhemmin.

- Vihdoinkin. Anteeksi. - Hitto, sehän on Will Keane.

Et ole muuttunut yhtään. Oletko tehnyt sopimuksen pirun kanssa?

- Anteeksi. - Mieti vähän, hemmetin hölmö.

Minä olen Dolores Talridge.

- Dolly! Uskomatonta. - Varo cocktailiani.

Anteeksi.

- Voi hyvä luoja sentään. - Tiedän. Aika on runnellut minua.

- Älä höpsi. Olet upea. - Will, älä jauha paskaa.

Oletko kunnossa? Naamasi näyttää ihan vihreältä.

- Olen kunnossa. Tuo on hän. - Miten vanha hän on?

Viis siitä. Hän on rikas. Tapellaanko, kumpi saa hänet?

Hei, kaikki. Tervehtikää vanhaa kamuani.

Hän on vastustamaton. Hänen nimensä on Will Keane.

Hän omistaa tämän ylihintaisen ravintolan.

Ylihintaisenko? Mistä muka saa punajuurisalaattia alle 35 taalalla?

Meriahven oli ihanaa. Minä olen Shannon.

Kiitos, Shannon.

- Minä olen Simon. - Hei vain, Simon.

Kenen syntymäpäiviä juhlitte?

Syntymäpäiväsankari on tyttärentyttäreni Charlotte.

- Ei kai hän ole Katien tytär? - Totta hemmetissä on.

Hänellähän on Katien silmät -

lahjoista puhumattakaan.

Tuo mukula tekee näitä hulluja hattuja ihan tyhjästä.

- Ne ovat hienoja. - Eikö minun hattuni olekin sähäkkä?

- Se on tyylikäs. - Eikö olekin ihana?

- Et kai pilaile? - Olenko ikinä valehdellut sinulle?

Teet upeaa työtä.

Osaatko sinä puhua?

- Kiitos. - Olet Katien tytär, joten olet...

- 22 eikä ikinä suudeltu. - Tuota minä en usko.

- Hyvää syntymäpäivää, Charlotte. - Kiitos.

- Oli hienoa nähdä. - Samoin, Will. Kiitos.

- Olepa hyvä. Oli hauska tavata. - Hei sitten.

Ole vaiti, jyskyttävä sydämein.

- Vai onko se sinun? - Minun se on.

- Hän on liian vanha Charlottelle. - Hän on kerta kaikkiaan hurmaava.

- Mistä sinä tunnet hänet? - Hän on äitisi vanha ystävä.

Kiitos, Melissa. Hyvää yötä.

Kun tarjoilet samppanjaa alaikäiselle, loppu tiedetään.

Hän on 22. Sitä paitsi tunnen hänen mummonsa.

- Et kai vie häntä ulos? - Mummoako? En koskekaan häneen.

Sinussa on vikana se, että liika seksi sulattaa aivot.

- Meillä siitä ei ole pelkoa. - Älä nyt. Olen sinun puolellasi.

Anteeksi. Sulan ainakin kolme kertaa viikossa.

- Willin onneksi olen varattu. - Tyttö ei vilkaisisikaan häneen.

- Aiot tehdä sen, vai mitä? - Mikä teitä kahta oikein riivaa?

Tyttö punastui, kun hymyilin hänelle. Miksi rupeaisin mihinkään?

Lopeta. Olisit kernaasti hänen housuissaan.

- Olen valmiina, senkin ämmä. - Minä en ole sellainen.

-Aloitetaanko "huomenella"? - Voi luoja. Anteeksi kauheasti.

- Kuka siellä on? - Arvaa.

- Sinäkö? - Niin. Keneksi minua luulit?

Ystäväkseni Simoniksi. Hän soittaa aamuisin-

että voimme juoruilla.

- Haluatko puhua mummon kanssa? - En. Soitin sinulle.

-Niinkö? -Minulla on pieni ongelma.

Järjestän hyväntekeväisyyspäivällisiä.

Tiedäthän sellaiset smokkijuhlat.

Hyvä tarkoitus ja huonoa ruokaa. Mieleeni pälkähti -

että voisit tehdä minulle hatun.

Se tulisi seuralaiselleni. Pidän hattua vain baseball-matseissa.

Sopiihan se.

En tiedä seuralaiseni kokoa enkä halua kysyä sitä häneltä.

-Hatun pitää olla yllätys. - Oliko seuralaisesi eilen baarissa?

-Ei. - Tytön pää oli epänormaalin pieni.

Se saattaa selittää keskustelun rajallisuuden.

Voin panna hattuun säädettävän kaitaleen.

Sehän on hienoa. Loistavaa.

Tällaisessa työssä on tosin suuret riskit.

Kyllä sinä osaat. Se ei pelaa, joka pelkää.

- Voitko inspiroida minua? -Millä tavalla?

Kuvailisit vähän, millaisen hatun haluat.

Se on kuin naisen lantion kaari.

- Selvä on. -Milloin saan sen?

Vaikkapa kahden viikon päästä.

Loistavaa. Tuo se torstaina kello 16.

Yksi juttu vielä.

- Sanot tosi usein "vau". - Tiedän.

-Olet aikuinen. Milloin lopetat? - Kohta.

-Nähdään torstaina. - Hyvä on. Hei sitten.

- Miten menee, Mikey? - Ei ole valittamista.

- Olet vähän aikaisessa. - Ei vara venettä kaada.

- Will Keane? - Willille tuli vieras.

Hän menee tänään hienoihin juhliin.

- Hän asuu 24. kerroksessa. - Kiitos.

Tämä ei ollut hyvää parmesaania vaan jotain halpaa moskaa.

Huomaan eron, joten hintakin on siis eri.

En halua kuulla. Kiitos. Kuulemiin.

- Olet myöhässä. - En saanut taksia ja tulin metrolla.

Joo, joo. Ei se haittaa.

Nuoren kauniin naisen pitää saada antaa miesten odottaa.

Petyin. Oletin, että odotutat itseäsi vähintään puoli tuntia pitempään.

Voin tulla myöhemmin.

Se ei enää onnistu.

Mitä sinä toit?

Sovita sitä.

- Olen läpimärkä. - Ei se mitään. Sovita sitä.

Sinun pitää kuvitella, miltä se näyttää ystäväsi päässä.

- Onko se kuin lantion kaari? - Onko se?

On.

- Harmin paikka. - Kuinka niin?

Hän teki oharit.

- Kuka? - Seuralaiseni.

Hän soitti vilustuneensa. Se kuulosti enemmänkin hikalta.

- Etkö siis mene juhliin? - En lähde sinne yksin.

Ellei sitten...

Mitä?

- Ei, ei. Unohda se. - Mitä sinä aioit sanoa?

En minä tiedä.

Et sinä sattumoisin haluaisi lähteä mukaan?

Hieno homma. Kiitos vain.

- Minä vain... - Nyt sinullakin on hikka.

Lähtisin mielelläni. Sinähän olet aivan mahtava.

Voi ei. Hyvänen aika sentään.

- Tuo johtuu kai minusta. - Niin kai.

- Olenko mielestäsi liian vanha? - Et toki. Minä kerään antiikkia.

Kiitos tuosta.

Lähtisin mielelläni, mutta näytän hirveältä.

En sanoisi niinkään.

Pakkelilla ja maalilla sinusta tulee entistä ehompi.

- Haluatko nähdä puvun? - Onko sinulla pukukin?

- Tännepäin, neiti. - Kiitos.

Olen takana, jos tarvitset minua.

Miksi tulit minun ravintolaani viettämään syntymäpäivääsi?

Minun piti löytää jokin paikka, ja olin lukenut artikkelin sinusta.

- Niin, se lehti. - Tosiaan, se lehti.

- Se oli kiusallinen juttu. - Eikä ollut. Minä pidin siitä.

Sinä et tanssi vaan leijut.

Opin sen isältäni. Seisoin hänen jalkojensa päällä.

Minä tosiaan leijuin.

Äitikin oli hyvä tanssija, mutta sen sinä kai tiesitkin.

Tanssimme muutaman kerran.

Nyt tanssitat minua. Eikö olekin tosi outoa?

Hän oli ainutlaatuinen.

Minulla oli onnekseni aivan ihanat vanhemmat.

Tanssitaanko?

Näin sitä mennään.

- Haluatko juotavaa? - Samppanjaa, kiitos.