Wonder Woman: Bloodlines

VIISI VUOTTA SITTEN

Täällä kapteeni Trevor koordinaatissa 509.

Seuraamme nopeita tunnistamattomia kohteita.

Mitä hemmettiä?

Luutnantti, näetkö tuon?

Kuittaan. Meitä tulitetaan.

Ne ovat ylä...

Olenko kuollut?

Et tietenkään.

Tämä näyttää taivaalta.

Ja sinä enkeliltä.

Taidat olla yhä pökerryksissä.

Olen Diana.

Diana...

Voi paska.

Rauhoitu. Hoidamme sen.

Olet turvassa täällä Themysciralla.

Thema-missä?

Themysciralla.

Tämä on amatsonien koti.

Jumalten suojelema paratiisi,

vuosisatoja kätkössä miesten maailmalta.

Sitä hallitsee äitini, kuningatar Hippolyta.

Oletko siis prinsessa?

Tavallaan.

Pelastiko minut prinsessa?

Onko se ongelma?

Ei. Draama kelpaa aina.

Niin minullekin.

Se on taas kunnossa.

Mikä tuo on?

Parantava purppurasäde.

Mutta mikä sen nimi on?

Parantava purppurasäde.

Vai niin.

Kiitos pelastamisestani,

mutta minun on mentävä.

Jotkin muukalaisdemonit hyökkäävät Maahan.

Näin taistelun.

Jatkoit hyökkäystä, vaikka se oli toivotonta.

Kuuluu työhöni.

Kukaan ei tiedä niistä olioista. Ihmisiä on varoitettava.

Toivon, että ymmärrät.

Olet ensimmäinen mies, ulkopuolinen,

joka on astunut Themysciralle.

Odotat oikeuden selleissä,

kunnes äitini ja senaatti päättävät kohtalostasi.

Heitättekö minut vankilaan?

Olen viaton.

Ette voi. Minun on palattava.

Heitä pitää varoittaa.

Ne hirviöt ovat jo ehkä hyökkäämässä Maahan.

Diana!

Jonkun on tehtävä jotain.

Oletteko harkinneet matkailubisnestä?

Ystäväni Etta-

antaisi mitä vain saarellisesta kauniita muskelinaisia.

Vieraanvaraisuus ei selvästi ole äitini vahvuuksia.

Prinsessa, miksi tulitte?

Ikävä kyllä tekemään näin.

Anteeksi, sisar.

Harkinta taitaa olla ohi.

Se ei sujunut hyvin.

Steven Trevor miesten maailmasta, vien sinut kotiin.

Kiitos, enkeli, mutta emmekö mene tuohon suuntaan?

Emme, jos pakenemme.

Noin ilmaistuna...

Kun pääsemme veneelle,

vien sinut rajan yli väkesi luo.

Diana.

Äitisi ei ilahdu tästä.

Johdata minut veneelle, niin jatkan yksin.

Näin demonin, joka tappoi ystäväsi ja tuhosi koneesi.

Tarvitset apuani.

Jumalat ennustivat,

että kerran sankari Themysciralta kutsuttaisiin-

puolustamaan miesten maailmaa kauhuilta.

Äitini opetti, että amatsoni tekee aina oikein,

oli hinta mikä hyvänsä.

Niin aion tehdä.

Diana.

Selitä.

Älä yritä estää, äiti.

Olen kuningattaresi.

Siksi palautat tuon pyhän panssarin.

Viet vangin takaisin selliinsä.

Kiität minua armostani.

Sen jälkeen tästä ei enää puhuta.

Hänen nimensä on Steven.

Vannoin auttavani häntä palaamaan,

ja aion mennä hänen mukaansa.

Jos aikoo varastaa amatsoneilta,

joutuu kohtaamaan heidän suojelijansa.

Sitäkö haluat?

En.

Elän kuten opetit.

Olkoon niin.

Hänen saapumisensa on merkki.

Miesten maailma tarvitsee apuamme.

Sitä maailmaa ei voi enää auttaa.

Sinä et päätä siitä.

Jos lähdet, sinusta ei tule kuningatarta.

Et enää koskaan palaa saarelle.

Haluatko todella hylätä kaiken, mitä olet,

vain auttaaksesi heitä?

Kysy uudestaan.

Merkillistä, että olet oma tyttäreni,

enkä silti enää tunne sinua.

Themysciran raja.

Jos ylitämme sen,

emme voi enää koskaan palata.

Jään yksin.

Et jää.

Me pidämme yhtä.

Eikö niin?

Etta Candy.

Sopiiko tämä varmasti tohtori Kapatelisille?

Julia Kapatelis on asiantuntija muinaisten kulttuurien alalla,

ja sinä olet sellainen.

Vieläpä komeissa kengissä.

Kun hän kuuli tulostasi,

hän melkein hyppäsi nahoistaan.

Se on hyvä juttu.

Siksi teemme tämän.

He ihastuvat sinuun.

Ota vain rennosti.

Matto imuroitu, keittiö siivottu,

kylpyhuone jynssätty kahdesti.

Miksen kuule harjan suhinaa?

Jos vielä lakaisen, käteni katkeavat.

Ei hän aio nuolla lattiaa.

Vanessa Kapatelis,

oikea prinsessa on tulossa.

Älä siis vetelehdi äläkä syö suu auki.

Jos kätesi katkeavat, se on pieni hinta.

Eivät kai hajusteet olleet vanhentuneita?

Prinsessa.

Niin olen, mutta kutsu minua Vanessaksi.

Siis Dianaksi.

Sinähän olet Vanessa.

Eikö niin?

Puhdistatko taloanne?

Anna minun auttaa.

Ei teidän tarvitse...

Vanessa, soiko ovikello?

Älä vetelehdi.

Prinsessa Diana,

tervetuloa kotiimme.

On kunnia tavata teidät, tohtori Kapatelis.

Teidät molemmat.

Näytän teille loput talosta.

Järjestin huoneet uudelleen.

Huoneeseenne paistaa ihana aamuaurinko.

Kuinka jännittävää.

Tiedän, miltä sinusta tuntuu.

Minunkin äitini on ankara.

Voin opettaa teille paljon,

ja tietenkin oppia teiltä.

Pidättekö hajusteista?

Saanko tulla tänne?

Sopii se.

Makuukamarisi on kuin huoneeni-

Themysciran palatsissa,

vain vähän pienempi-

ja ilman palvelijattaria.

Anteeksi, että aiheutin sinulle harmia.

Ei se mitään.

Olet äidille tosi iso juttu.

Elävää historiaa.

Kaipaatko sinne?

Siis kotiisi?

Hiukan.

Mutta tulin tekemään maailmastanne paremman.

Kunhan äitisi kertoo minulle kulttuuristanne,

aion tehdä niin.

Voitko päättää sen noin vain?

Että parannat maailmaa?

Kaikki saavat päättää, mitä tekevät elämällään.

En välttämättä onnistu,

mutta päätän yrittää.

Kaikkien ei tarvitse valita samaa.

Entä sinä?

Mille aiot omistaa elämäsi?

En tiedä. Ehkä tapan teinivampyyreita.

Ei huolta.

Vampyyreita ei oikeasti ole.

En ollut huolissani.

Ja on niitä.

On samantekevää, mitä haluan.

Äitini on arkeologi.

Samoin hänen isänsä.

Ja niin edelleen.

Entä jos voisit valita?

En tiedä.

Pidän kamppailulajeista-

ja matikasta.

Soitin rumpuja, mutta naapurit alkoivat valittaa.

Haluan kai olla jotain muuta.

Mitä tahansa.

Oletko kertonut äidillesi?