A Mouthful of Air

ELOKUVA VOI AHDISTAA MASENNUKSESTA JA AHDISTUKSESTA KÄRSIVIÄ.

EI HERKIMMILLE KATSOJILLE

MITEN KIIVETÄ

Aamupalan jälkeen siivoan hieman, Teddy.

Sitten teen hieman töitä.

Sitten serkkusi Ellie tulee käymään.

Osaatko sanoa "Ellie"?

Ellie.

Hyvä on.

Mistä seuraavan kirjan pitäisi kertoa, pirpana?

Pidät siitä väristä.

Pipsa Tipsanen löytää rohkeuden.

Kuulostaako hyvältä?

Äiti ei osaa tehdä ympyröitä. Ei sitten yhtään.

Ihastut persikoihin, Teddy.

Isäsi pitää persikoista, mutta on allerginen kuorelle.

Toivottavasti et saa allergiaa.

Ja jos saat, kuorin ne sinulle.

Se on helppoa.

Heippa.

-Huomenta. -Hei, kulta.

-Onko jotain näytettävää? -Kyllä, minulla on jotain näytettävää.

Hienoa. Hei, kamu.

Selvä.

Minua pyydettiin tekemään juliste lukutilaisuuttani varten,

sitten suunnittelin koko ikkunan.

Tietenkin.

Pipsa on tämän ison sateenkaaren keskellä, joka on tosi värikäs,

ja hän heittää ilmaan 3D-sydämiä.

Ja sitten, katso. Jokainen lapsi saa tällaisen.

Maaginen pikkurillisormus.

-Et edes kuuntele. -Kylläpäs. Kuuntelen aina.

Et, katsot minua taas tuolla ilmeellä.

Katson silmiisi. Hänellä on kauniit silmät.

Äidilläsi on tosi kauniit silmät. Aivan kuin sinulla.

En vain tiedä, mitä yrität löytää.

Sinut.

Olen tässä.

Hitto.

Pitää mennä.

Pitää mennä. Heippa, kamu. Olet rakas.

Heippa, äiti.

No niin.

Tavataan kadunkulmassa ulkopuolella, 34th ja 7th, klo 19.

Älä myöhästy liikaa, koska haluan todella nähdä sen pelin.

Kuka siellä on?

-Hola, Teddy. -Buenos días, Hector.

-Saanko tulla samalla alas? -Saat.

-Heippa. -Olet meille rakas.

Heippa, isi.

Ovatko jalat vedessä?

Ovatko jalat vedessä?

Hyvä.

Tuntuuko hyvältä?

Tuntuuko hyvältä, Teddy?

Hyvä poika.

Tuntuu hyvältä, eikö tunnukin?

Se on tosi lämmintä.

Tosi lämmintä.

Vauva.

Tiedätkö, että alat pian kävellä?

Kun alat kävellä, kompastut ja satutat polvesi.

Isket pääsi olohuoneen pöytään,

mutta jatkat silti.

Koska niin mestarit tekevät? Vai mitä, pirpana?

He jatkavat.

Kuka on kiltti poika?

Näetkö kaikki nuo kukat?

Kauniita kukkia.

Niin.

Katso kuuta.

Onpa nätti.

Uskotko, että pitäisit vierailusta kuussa?

Minä uskoin.

Haluaisin käydä kuussa

Avaruusaluksella korkealla ilmassa

Kyllä, haluaisin käydä kuussa

Mutten usko, että haluaisin asua siellä

Vaikka haluaisinkin Katsoa Maata yläpuolelta

-Vastaaja. -Vastaa, Julie. Olet kotona.

Pysäköimme juuri. Tarvitsetko jotain?

Starbucksista?

Ellie, lakkaa vetämästä hiuksistani, vedät ne kaikki irti.

Olemme siellä kymmenen minuutin päästä. Hei.

Voisin tavata kaikki kalat

Kyllä, matkustaisin meren syvyyksissä

Mutten usko, että haluaisin asua siellä

Elli tulee kohta.

Mutta ei ole paljoakaan tekemistä Kun kaikki ystävät ovat kaloja

Osteri ja simpukka Eivät ole oikeasti perhettä

Niinpä en halua asua meressä

Haluaisin käydä viidakossa Kuulla leijonan karjaisun

Palata ajassa taaksepäin Ja tavata dinosauruksen

On niin monta outoa paikkaa Joissa haluaisin käydä

Mutten jäädä pysyvästi

Niinpä jos pääsisin kuuhun

Tanssisin kuunsäteessä ja sitten

Toivoisin tähteä katsellen

Ja toivoisin, että olisin taas kotona

Vaikka haluaisinkin Katsoa Maata yläpuolelta

Kaipaisin kaikkia paikkoja Ja rakastamiani ihmisiä

Niinpä vaikka saatankin mennä Palaan pian kotiin

Koska en halua asua kuussa

Ei, en halua asua

Kuussa

Mitä katselet? Näetkö ilmapallosi?

Näetkö tuon ilmapallon? Se on sinulle.

Melkein kotona, pirpana. Melkein perillä.

No niin.

Kas näin.

Heippa.

-Hei. -Miten suosikkilapsenlapseni voi?

Kas näin.

-Haluatko pullosi? -Hei.

Tule tänne, kulta. Tule syliin.

Kuka on kaunis poika?

Hei. Tervehdys.

Minä vastaan.

-Haloo? -Hei.

Hei.

-Miten sujuu? -Hienosti.

Kävimme äsken kenkäkaupassa.

Ja poikasi pullukat pikku jalat ovat kokoa 20.

Kävelijä. Leveä lesti.

Kuule.

Tulen tänä iltana ajoissa.

Tapaan jätkät töiden jälkeen ja tulen kotiin puoliajalla.

Haluan tulla mukaasi tänä iltana.

Äiti pesi pyykit ja pöyhi tyynyt,

ja nyt hän ruokkii parhaillaan Teddyä pullolla,

joten tuntuu siltä, että koska hän voi olla vahtina,

meidän pitäisi käyttää se hyödyksi.

Se on vain väliaikaista, Jule.

Kunnes olet tarpeeksi vahva huolehtimaan Teddystä yksin.

Hitto, eli tämä on ikuista.

Oletko valmis tapaamaan Lucyn?

Olen. Haluan sitä.

Minun pitää lopettaa.

Selvä.

-Tavataan ulkopuolella. -Selvä, nähdään pian.

Rakastan sinua.

Niin minäkin sinua. Heippa.

Laitan kasvoni kuntoon.

Ethän. Se on naurettavaa, äiti.

Teddyn syntymäpäivänä oli aika.

Vuoden onnekkain päivä.

Sitten ajattelin, että saatat tarvita minua juhlia varten.

Juhliako? Mitä juhlia?

Hänellä ei ole yhtään ystävää. Kenet muka kutsuisimme?

Mutta teillä on. Siitä tulisi hyvä uusi alku.

Kutsuisit ihmisiä kylään ja he huomaisivat, että olet kunnossa.

Ja isän olisi helppoa tulla takaisin.

Tiedät, että hän rakastaa sinua kovasti.

Olet ihana, äiti, mutta lakkaa seisomasta suihkun ulkopuolella.

Hei, rouva Davis.

Olen tri Sylvester.

-Olen sairaalan psykiatri. -Onko poikani kunnossa?

On, hän on täysin kunnossa.

Suloinen pikku mies. Hän on odottaa sinua aviomiehesi kanssa kotona.

Kälyni tappaa minut.

Ei.

He haluavat nähdä sinut,

mutta mielestäni meidän on parasta jutella ensin.

-Sopiiko? -Sopii.

Voitko kertoa, mitä tapahtui?

Onko tämä ensimmäinen kerta, kun yritit tappaa itsesi?

On.

Oletko yrittänyt aiemmin? Miettinyt sitä aiemmin?

Mietin sitä kaiken aikaa.

Kauanko sitä on jatkunut?

Aina välillä ensimmäiseltä luokalta asti.

Silloin asiat alkoivat muuttua.

Millä tavalla?

Asioista tuli sameita.

Muisti on samea. En osaa selittää sitä muuten.

-Onko suvussasi mielisairauksia? -Ei.

Se ei ole totta.

Äitini sanoisi, että isäni on mielisairas.

Aviomieheni sanoisi,

että isäni mielisairaus muistuttaa paskiaisena olemista.

Entä viime aikoina?

Miten voit, kun olit raskaana?

Pärjäsin.

Entä vauvan synnyttyä?

Se oli jotakuinkin -

samaa, mitä olin kokenut suurimman osan elämästäni.

Tunsin oloni hemmotelluksi ja liian heikoksi.

Niin kuin jokainen nainen hoitaisi Teddyä paremmin.

Kumpaakin heitä.

Joo.

Et ehkä muista tätä, mutta 1970-luvulla -

huhuttiin, että näissä on hämähäkin jalkoja.

Ihmiset lakkasivat syömästä sitä.

Hetken aikaa uskoin, että se oli totta.

Jopa sen jälkeen, kun he panivat mainoksen New York Timesiin -

ja tiesin sen valheeksi, en siltikään voinut syödä sitä.

Hassua, miten se tapahtuu. Huhu alkaa kiertää, siihen uskoo -

ja saa tietää, ettei se ole totta, muttei siltikään voi jauhaa sitä pirun purkkaa.

Ja sitten eräänä päivänä -

olin kaupassa tyttäreni kanssa ja pyysin häntä valitsemaan karkkia.