Verified Stand-Up

Toivottakaa tervetulleeksi Asif Ali.

Kuis panee, New York! Nyt lähtee!

Jestas sentään.

Mahtavaa olla täällä. Sekoan.

Pukeuduin hummukseen.

Niin. Tämä paikka on mieletön.

Olette onnekkaita. New Yorkissa on monimuotoisuutta.

En varttunut sellaisen keskellä. Onko paikalla intialaisia?

Hitto.

En tiennyt sellaisesta… Vartuin Arizonassa.

Niin, olin kusessa.

Maahanmuuttaja menee sinne, missä on töitä.

Eikä tutki väestörakennetta.

Arizonassa ei ollut intialaisia, kun olin nuori.

Oli valkoisia, meksikolaisia ja me.

Luulin 15-vuotiaaksi saakka olevani meksikolainen.

Puhun totta.

Sairasta oli se, kuinka hyvä olin.

Olin täydellinen. Oli pottatukka.

Jalkapallo sujui.

Laitoin mangoon mausteita. Meni hyvin.

Suutuin, kun käskettiin lopettaa.

Tarvittiin väliintulo. Olin siinä niin hyvä.

He tulivat synttäreilleni.

Kamuni Luis sanoi: "Et voi olla meksikolainen.

Se on loukkaavaa."

Se meni tunteisiin, tiedättekö? Se oli koko identiteettini.

Otin sombreron päästäni.

Sanoin: "Voitteko tehdä minulle näin?

Täällä, quinceañerassani?"

Tämä on helvetin rasistista.

Olin vihainen ja piti alkaa intialaiseksi.

En edes tiennyt, että meitä on miljardi.

Kun kuulin siitä, ällistyin.

Lukiossa mietin:

"Koko maan ympärille on laitettava kortsu."

Miljardi mitä tahansa on liikaa.

Jos kuulisin miljardista kilpikonnasta,

ehdottaisin kannan puolittamista.

Aiempia sukupolvia ei kiitetä tarpeeksi siitä,

että he tekivät miljardi intialaista.

Se on kuulkaa vaikeaa.

Kuinka vaikea on harrastaa seksiä syötyään intialaista?

Ette tunne vaaraa.

Haastan teidät.

Syökää currya ja yrittäkää naida.

Ette luota aukkoihinne. Olemme tulevaisuus.

Se närästys. Onneksi ruoka on mausteista,

koska muuten meitä olisi neljä miljardia.

Haastetta tarvitaan.

Onko täällä kiinalaisia?

Puhuivatko vanhempanne seksistä? Eivät.

Sattumaako?

Kaksi maata, joissa on miljardi ihmistä. Asia ei tullut puheeksi.

Kun sitä miettii hetken, tajuaa, että se on nerokasta.

"Miksikö emme puhu siitä? Meillä on kiire tehdä sitä."

Housut pois, valkoiset. Ette saa meitä kiinni.

Täällä on vain neljä aasialaista,

koska loput ovat kotona vetämässä paljaalla.

Kävin Intiassa hiljattain. Siellä oli hauskaa.

Näin serkkuani, joka oli menossa naimisiin.

Hieno kokemus.

Siellä ollessani yllätyin, kun uutisissa sanottiin,

että siellä pohditaan yhä homoavioliittojen -

laillistamista. Olin ihmeissäni.

Luulin koko elämäni, että ne olivat jo.

Jos olette koskaan olleet intialaisissa häissä,

tiedätte, että ne ovat homoimmat juhlat ikinä.

Mitä heteroa on siinä, että tanssii kolme päivää erillään?

Kotiin hevosen selässä kultaa kaulassa.

Niissä ei ole mitään heteroa.

Miten edes pidätte homot pois näistä juhlista?

"Viekää homot pois. Lukitkaa ovet.

No niin, nyt, jos sopii,

syötän parasta miespuolista ystävääni käsin. Suu auki.

Viekää tytöt muualle heti!

Nekin ovet lukkoon.

Nyt kun pääsimme vauhtiin…

Tarvitsen 14 heterointa miespuolista ystävääni.

Ja nyt tehdään niin,

että DJ soittaa jotain siistiä kuten Jason Deruloa.

Sitten pidämme käsistä kiinni -

ja vain vatkaamme toisiamme vasten jotain 22 minuuttia.

Oikein tappituntumalla. Ymmärrättekö?

Haluan lasteni katsovan valokuvia -

ja miettivän, kuinka kiistämättömän hetero isä oli.

Olemme pukeutuneet kuin biseksuaalit velhot."

Pidän häistä. Ne ovat hauskoja. Haluan naimisiin.

Haluan olla kuin vanhempani. He ovat olleet naimissa 45 vuotta.

Voitteko kuvitella? 45 vuotta.

He ovat vanhaa koulukuntaa. Järjestetty avioliitto.

Älkää perääntykö nyt, New York.

Senkin paskat. Te omitte.

Näen teidän joogaavan, mutta ette sitoudu kulttuuriin.

Chai latte maistuu, mutta ette nai tuntematonta. Kuvottavaa.

Ei vaiskaan.

Se oli silloin tyypillistä Intiassa.

Aikansa Tinder. Yksi pyyhkäisy, ei paluuta.

Vanhempani toivovat minulle samaa.

Äitini anelee minua siihen.

Vartuin täällä, joten minulla on amerikkalaisia ihanteita.

Kysyn häneltä aina: "Entä rakkaus?

Entä Notebook, äiti?"

Järjestetyssä avioliitossa olevan -

vastaus on aina sama.

Hän katsoo silmiin ja sanoo: "Opit rakastamaan."

Niin he sanovat. Jos puhut intialaisvanhukselle -

ja hän tekee näin, hän huijaa.

Ja äiti sanoi: "Opit rakastamaan."

Katsoin hänen takanaan olevaa isääni.

Sitten katsoin äitiä ja kysyin: "Rakastatko isää?"

Hän huokaisi syvempään kuin kukaan koskaan.

Kysyin: "Rakastatko isää?" Ja hän…

"Opettelen."

Kysyin: "Yhäkö? Kristus sentään."

En tiedä. Olin myös outo lapsi.

Halusin kovasti pois Arizonasta.

Eikä TV:ssä ollut silloin ruskeita ihmisiä.

Halusin vain pois. Vaihtoehtoja ei juuri ollut.

Tiedättekö, mitä tarkoitan? ssä ruskeat ajoivat taksia -

tai lumosivat käärmeitä.

Olin kuitenkin optimisti. "Haluan pois Arizonasta.

Käärmeenlumoaja. Se minusta tulee."

Tuli urapäivä. "Teen sen." Menin kirjastoon.

Googlasin sen. Tämä on totta.

Tiesittekö, että huilu rauhoittaa kobran?

Oikeasti. Ilmeisesti ne… En tiedä.

Jazz hämmentää niitä tai jotain. "Missä lyriikat?

Tämä ei ole Dua Lipaa. Mitä paskaa tämä on?"

Hienoa, että joku keksi sen.

Mutta kenelle edes tulee mieleen se vaihtoehto kobran kanssa?

Kuka meni palaveriin tuhat vuotta sitten, kun mietittiin:

"Se pitää tappaa kivellä tai kepillä."

Jolloin joku toteaa nurkasta: "Minulla on idea.

Mitä jos rauhoitamme sen?" Muut ihmettelevät: "Kenen serkku hän on?"

Voitteko kuvitella, kuinka outoa se on ollut?

Eka kerta, kun käärme lumottiin?

Kuinka sekopäistä se on ollut 1 000 vuotta sitten?

Jossain kylässä Intiassa.

Kobra ilmestyy valmiina syömään vauvan tai jotain.

Tajuatteko?

Ihmiset ovat kauhuissaan. "Hyvä luoja! Kobra!" Kaikki hajaantuvat.

Näyttää, ettei vauvalla ole toivoa. Mutta sitten…

Sumu hälvenee.

Tiedättekö? Viidakosta astelee joku outo intialainen -

Lenny Kravitzilta näyttävä kusipää.

Paita auki, jostain syystä öljytty.

Muut lapset ovat puissa.

"Tuo on se tyyppi, joka nai äitiäni ja isääni."

Hän tulee käärmeen eteen ja sanoo: "Hetkinen.

Soitan tälle liukkaalle paskiaiselle yhden hiteistäni."

Hän ottaa huilusta kaiken irti, soittaa aikansa herutusbiisin,

vetää täysillä kun Usher Vegasissa.

Tiedättekö?

Saa käärmeen aivan kuumaksi.

Ja se toimii!

Ihmiset miettivät, mitä helvettiä tapahtuu.

"Miksi sinulla seisoo?"

Kaveri toivottelee rauhaa ja häipyy.

Ajattelin ennen, että se oli siinä hulluinta.

Mutta sitten kerran olin pilvessä.

Ja tajusin, ettei lähellekään.

Tiedättekö, minkä täytyi olla hulluinta?

Millaista se oli käärmeelle.

Miettikää. Olet käärme.

Olet viidakon pomo. Kukaan ei voi pysäyttää sinua.

Ilmestyt perheen luo, nielaiset vauvan ja jatkat matkaa.

Et arvannut, että tapaat R&B:n mestarin.

Et arvannut, että tänään jazz vie jalat alta.

Saavuit vain uuteen kylään itsevarmana.

"Syön jokaisen teistä…

Helvetti!

Iisisti, isi.

Voi luoja. Oletko Spotifyssa? Hitto.

Kieleni käy ihan hulluna.

Odota. Tauko.

Tauko.

Tämä on niin outoa.

Kuka olet?

Laita minut tähän pajukoriin."

Olette ihania. Olen Asif Ali. Paljon kiitoksia.

Käsiä yhteen Sabrina Wulle.

Siinäkö se?

Rakastan stand-upia.

Koska olen aasialainen, kaikki aina kysyvät minulta,

mitä vanhempani ajattelevat komiikastani.

Äitini sanoi:

"En pidä komiikasta. En ymmärrä naurun arvoa."

Aika hauskaa.

Toistin hänen sanansa kerran videolla ja kaikki hätkähtivät.

Panikoin ja selitin: "Mutta hän on maahanmuuttaja Kiinasta."

Silloin kommenttikenttä räjähti.

Kaikki valkoiset sanoivat: "Voi että. Onpa surullista.

Maa täynnä ihmisiä, jotka eivät naura."

Kiinalaiset vastasivat: "Olen kiinalainen. Nauran."

Sitten alkoi ketju siitä, kuinka olen rasisti.

Sanoin: "Kiinalaiset, te voititte.

Äitini on erityisen ilkeä."

Äitini on sellainen. Isäni on hauska.

Kun tulin kaapista hänelle vuosi sitten…