Sherlock

Kerro aamustasi.

Aloita alusta.

Heräsin.

Miten nukuit?

En nukkunut. En nuku.

- Sanoit juuri, että heräsit. - Nousin ylös makuulta.

Yksinkö?

- Tietenkin yksin. - Tarkoitin tytärtäsi Rosiea.

- Hän on ystävien luona. - Miksi?

En aina jaksa.

Eikä viime yö ollut hyvä.

- Se on ymmärrettävää. - Onko? Miksi?

Miksi se on ymmärrettävää?

Miksi kaiken pitää olla ymmärrettävää?

Eikö jokin voi olla mahdotonta hyväksyä, ja sanoisimme sen suoraan?

Tarkoitin vain, ettei se haittaa.

Petän tyttäreni. Miten hitossa se ei haittaa?

- Menetit juuri vaimosi. - Ja Rosie menetti äitinsä.

Vaadit itseltäsi aivan liikaa.

Ei, en pysty siihen.

Eikö sinulla ole ketään, jolle avautua?

Ei ketään.

Haen Rosien iltapäivällä terapeutin tapaamisen jälkeen.

Tapaan uuden tänään.

Kerrotko hänelle minusta?

En.

- Mikset? - Koska en voi.

- Mikset? - Ei se käy. Hän pitää sinua kuolleena.

Sinun täytyy muistaa tämä, John. Se on tärkeää. Minä olen kuollut.

Ole kiltti. Itsesi ja Rosien tähden.

Tämä ei ole todellista. Olen kuollut.

John. Katso minua.

En ole täällä. Tiedäthän sen?

Selvä. Nähdään.

Jätätkö jotain kertomatta?

En.

- Mitä katsot? - En mitään.

- Vilkuilet vasemmalle puolelleni. - Taisin vain katsella poispäin.

On eri asia katsoa poispäin ja katsoa jotain.

- Huomaan sellaisen. - Sen uskon.

Taidan muistuttaa sinua ystävästäsi.

Se ei välttämättä ole eduksi.

- Puhutko Sherlock Holmesin kanssa? - En ole nähnyt häntä.

Kukaan ei ole. Hän on sulkeutunut asuntoonsa.

- Syytätkö häntä? - En. En ajattele häntä.

- Onko hän yrittänyt ottaa yhteyttä? - Ei.

Miten voit olla varma? Ehkä hän yritti.

Jos Sherlock Holmes ottaa yhteyttä, sitä ei voi olla huomaamatta.

Kappas. Esittelisitkö meidät toisillemme?

PERUSTUU SIR ARTHUR CONAN DOYLEN TEOKSIIN

Kertoisitteko kiinteistö...

Hei.

Herra Smith. Teitä odotetaan.

- Nyt, kiitos. - Kutsukaa heidät.

On vaikeaa, kun on näin hyviä ystäviä.

Ystävät ovat ihmisiä, joiden kanssa haluaa jakaa kaiken.

Ystävät ja perhe.

Mikä on pahinta, mitä voi tehdä parhaille ystävilleen?

Onko mielessäsi jotain?

Kyllä, Ivan. Kyllä vain.

Voinen luvata kaikkien puolesta, että sanomasi pysyy tässä huoneessa?

No, mikä on pahinta, mitä voi tehdä?

Kertoa synkimmän salaisuutensa.

Kun kertoo sen, eivätkä he haluaisikaan tietää, -

- kertomista ei voi perua. Sanottua ei saa sanomattomaksi.

Kun on avannut sydämensä, sitä ei saa enää suljettua.

Laskin leikkiä.

Totta kai saa.

Olkaa hyvät, ja rullatkaa oikea hiha ylös.

Siitä vain.

Tämä on eräänlainen vakuutus.

En ymmärrä. Mitä tuo on?

ta.

- Meidän tuotteemme. - Teidänkö?

Yhtiöni valmistaa TD 12:ta.

Sitä myydään lähinnä hammaslääkäreille ja sairaaloille pieniin leikkauksiin.

Se häiritsee...

- ...muistia. - Aivan, muistia.

Haluan kiittää sinua, Ivan, kun annat minun käyttää sitä.

En kyllä tiennyt, kehen sitä käyttäisit.

- Etkö kysynyt? - Ovatko kaikki valmiita?

- En ole. - Ole hyvä ja nosta hihasi. Vauhtia nyt.

Tämä on moraalitonta.

En tee muuta, rakas Faith, kuin kevennän taakkaani, -

sysäämättä sitä teidän niskaanne.

Sanomani saattaa kauhistuttaa teitä, mutta unohdatte sen.

Kun asiaa miettii, sivilisaatio on aina tarvinnut hieman valikoivaa muistia.

Tiputus pitää lääkkeen veressänne oikealla tasolla.

Mikään tapahtunut ei pysy mielessänne muutamaa minuuttia pidempään.

Pelkään pahoin, että jokin tähänastisista muistoistanne saattaa myös -

vääristyä.

Jaan nyt kanssanne jotain. Jotain henkilökohtaista.

Se on minulle tärkeää.

Minulla on tarve tunnustaa.

Teillä taas saattaa olla tarve unohtaa.

Tämän päätteeksi saatte mennä.

Älkää huoliko. Kun olette taas ulkopuolisessa maailmassa, -

ette muista mitään kuulemastanne.

- Tietämättömyys on autuutta. - Mikä vika autuudessa on?

Osa teistä tuntee toisensa, osa ei.

Tietäkää, että yksi teistä on korkea-arvoinen poliisi.

Yksi teistä kuuluu oikeuslaitokseen.

Yksi on huomattavan tv-kanavan johtoryhmässä.

Kaksi teistä on palveluksessani, ja yksi on tietenkin ihastuttava tyttäreni Faith.

Te olette henkilöt, joiden haluan kuuntelevan minua.

Olen ansainnut miljoonia.

Itselleni, tässä pöydässä istuville ja miljoonille, joita en ole tavannutkaan.

Eräitä hyväntekeväisyysjärjestöjä ei olisi ilman tukeani.

Jos elämä on tilikirja, kuten uskon sen olevan, -

uskon olevani plussan puolella.

Minulla on kuitenkin tilanne, joka täytyy pitää hallinnassa.

Minulla on ongelma. Voin ratkaista sen vain yhdellä tapaa.

Mikä se on?

Olen kovin pahoillani.

Minun täytyy tappaa joku.

TÄYTYY TAPPAA JOKU

Kuka?

Olimmeko tapaamisessa? Oliko täällä tapaaminen?

- Täytyy tappaa joku. - Faith.

- Kultaseni... - En muista.

En muista, kenet aioit tappaa.

Kulta, viiden minuutin päästä et edes muista, miksi itkit.

Muut ovat kunnossa. He lähtivät jo pubiin.

Minä tarjoan.

Voi Faith...

Eikö olisi parempi, että minä otan tämän? Se vain saa sinut tolaltasi.

Kolme vuotta sitten isäni kertoi haluavansa tappaa jonkun.

Yksi sana, herra Holmes, joka muutti elämäni pysyvästi.

Vain yksi sana.

Mikä sana?

- Nimi. - Mikä nimi?

En muista sitä.

En muista, kenet isäni halusi tappaa.

Enkä tiedä, tekikö hän sitä.

Muutuitte tosiaan. Rusketus hiipuu, ja juurikasvu näkyy.

Tahdotteko ikinä nähdä peilissä jonkun toisen?

En. Onko teillä amerikkalainen auto? Tarkoitan vasemmanpuoleista ohjausta.

Ei, miksi kysytte?

En ole varma. Huomasin varmaan jotain.

JOTAIN

Oletteko kunnossa?

Ei teillä tietenkään ole autoa. Asutte yksin, eikä teillä käy vieraita.

- Mistä tiedätte sen? - Sen näkee tästä.

Olette säästäväinen. Keittiö on pieni. Varmaan ärsyttävää innokkaalle kokille.

- En ymmärrä. - Hetkinen, miksi katsoin ulos?

- En tiedä. - Siihen täytyi olla syy.

Keksin sen vielä. Muutitte kai pienempään asuntoon lopetettuanne työnne.

Tai ehkä päätettyänne suhteenne.

- Ette voi tietää sitä. - Voin.

Mitään fyysistä ei ole tapahtunut hyvään aikaan.

- Ilmeistä. - Ette voi nähdä tuollaista paperista.

Taisin juuri nähdä. Kyllä se minä olin.

- Miten? - En tiedä.

Se vain tapahtuu. Se on kuin refleksi, jota en voi estää.

KOSTEA

Takki.

- Minulla ei ole takkia. - Huomasin sen juuri. Miksi?

- Kenelle puhut? - Häivy.

- Mitä luulette? - Mistä?

- Jutustani. - Se on liian outo minulle.

Puhukaa poliisille. He ovat hyviä monimutkaisissa jutuissa.

Kertokaa, että lähetin teidät. Öitä.

Olkaa kiltti. En voi kääntyä kenenkään muun puoleen.

Olen kiireinen. Pitää juoda kuppi teetä.

Onko "kuppi teetä" koodi?

- Se on kuppi teetä. - Ehkä haluat mieluummin -

kahvia?

Olette viimeinen toivoni.

Todellako? Huono tuuri. Menkää pois.

- Mikä on huonoa tuuria? - Älä puhu. Silloin tiedostan sinut.

- Minulla on synnynnäinen huono tuuri. - Käsilaukku.

- Tarkoitan synnynnäisellä vain... - Käsilaukku!

Seis! Odottakaa!

Elämänne ei ole omanne, näpit irti siitä!

- Näpit irti. - Anteeksi mitä?

- Mistä puhutte? - Hameestanne.

- Hameestani? - Huomasin sen helmasta.

Anteeksi, yritän pysyä aivojeni perässä.

Näettekö nuo jäljet? Sellaiset tulee, kun hameen helma jää auton oven väliin.

- Ne ovat vasemmalla, joten ette ajanut. - Tulin taksilla.

Kadulla ei odota taksia. Sen tarkistin katsoessani ikkunasta.

Tulitte ovelle asti soittamatta taksia, ja lähditte sateeseen ilman päällystakkia.

Se ei merkitsisi mitään, -

- mutta arvet vasemmassa kädessä, jonka hihaa nyitte alaspäin...

Ettehän nähnyt niitä?

En. Kiitos, kun vahvistitte hypoteesini.

Ei tarvinne varmistaa, että kulma kertoo niiden olevan itseaiheutettuja.

Arvet ovat oma asianne. Haluan nähdä käsilaukkunne.

- Miksi? - Se on liian raskas.

Olin viimeinen toivonne, ja nyt lähdette yöhön tietämättä, miten pääsette kotiin.

Aseen kanssa.

- Ranskiksia. - Mitä?

Olette itsetuhoinen, ranskikset sallitaan. Eikä se ole ainut etu.

Sherlock? Oletko lähdössä ulos?

Uskon muistavani reitin. Tuonne.

Et ole kunnossa. Katso nyt itseäsi.

No, minulla on ystävä mukana.

- Mikä ystävä? - Hei.

VOILEIPÄBAARI JA KAHVILA

Tule.