Stay Out of the Attic

TOINEN TILAISUUS MUUTTOFIRMA

Hiisi, jarrutko? Haluan vain tietää, minkä äänen kuulen ennen kuolemaani.

Anna olla, Imani. Ei ollut aikaa käydä korjaamolla.

Ja hyvä niin, koska tämä keikka tuli viime hetkellä.

-Ei. Hyvä on olla kuolematta kolarissa. -Emme kuole, joten relaa vähän.

Naurattaako sinua? Pomo, saako uusi kaveri nauraa tuolle?

Herranen aika...

Naurakoon vain, kunhan painaa töitä ja pitää firman paitaa.

-Mitä sanotte? -Että tarvitaan isompi auto.

Tilauksen mukaan täällä asuu yksi ihminen. Ruvetaan hommiin.

-Mahtaako olla pappi? -Mitä?

-Nuo ovat lapsienkeleitä. -Hölmö.

-Niin? -Hyvää huomenta. Hra Mueller?

-Sanokaa Vern. -Selvä, Vern...

-Tulimme auttamaan muutossa. -Hienoa.

Sisään vain.

-Haluatteko ensin katsoa paikat? -Juu...

Imani, näytä Carlokselle rutiinit. Hakekaa laatikot, kuplamuovi ja kärryt.

-Ja paita päälle, Carlos. -Selvä.

Istukaa pois. Saako olla jotain?

Seison mieluummin.

Pidätte kovaa komentoa, hra Schillinger.

Täytyy sanoa, että olen vaikuttunut tavastanne

käsitellä alaisianne.

Niin... Teen vain työtäni, hra Mueller.

Saisinko allekirjoituksen tähän?

-Ota sinä vain rennosti. -Hyvin sinä pärjäät.

Imani, kuule. Olen kiitollinen, että hankit minulle tämän työn.

Katso minua silmiin nyt. Tule.

Sanon aivan tosissani, etten suostu hommiin kummitustalossa.

Mitä sinä naurat? Katso.

Ei täällä tarvitse kummitella, vaikka asukki onkin kryptanvartija.

Ymmärrän viittauksen.

Ei minulle. Yritän olla esikuva tyttärilleni.

Hyvä. Mutta Schillinger ei salli huumeita. Ei tule ongelmia valvojan kanssa.

Teillä on Schillingerin kanssa erikoinen suhde.

Hän on bestikseni.

Tiedät nämä kuviot. Kuka muu antaisi vakipaikan linnakundille?

-Totta. Hän on hyvä tyyppi. -Niin on.

Hän lusi, mutta pääsi kaidalle tielle. Se ei ole helppoa.

Pelkkää ylämäkeä.

Niin. Historia toistaa itseään, ellei sitä estä.

-Tyyliin hänen mottonsa. -Syvällistä. Hienoa.

Toinen tilaisuus on hänelle tärkeä. Hän on "toinen tilaisuus -hemmo".

Ja duuni on ihan kivaa.

Parempaa kuin portsarina. Liikaa tappeluita.

Ei kovin fiksua, koska sen takia jouduin poseen.

Lopeta. Jestas...

Hittolainen! Kuinka saan tuollaisen vyön?

Se pitää ansaita. Aloita kantamalla laatikoita sisään.

Vauhtia nyt. Nämä pitää ansaita.

Minä kyllä otan sen vyön.

Kiitos. Talo on odotettua isompi, mutta huomenna pitäisi olla valmista.

-Ikävä kyllä, se ei kelpaa. -Miksi?

Lupasin uudelle omistajalle olla aamulla poissa.

Teemme parhaamme, mutten voi luvata mitään.

Talo on hyvin suuri, ja meitä on vain kolme.

Puhun nyt suoraan: On oman etunne mukaista

tyhjentää kaksi ensimmäistä kerrosta aamuun mennessä.

Kellarista ja ullakosta ei tarvitse välittää.

Ne minä hoidan itse.

-Nelinkertainen maksu. -Se on vähän epätavallista.

-Mutta toki se kelpaa. -Eikö vain?

Kuuntelisitte alaistanne.

Tämä "alainen" suostuu. Entä sinä, Carlos?

Vaimolle kelpaisi raha, mutta huoneita on paljon.

Emmekä tiedä, mitä yläkerrassa on.

En ole varma.

Jaaha.

Tässä on vielä tuhat dollaria.

On erittäin tärkeää saada muutto valmiiksi yöllä.

Schill, suostu nyt.

-Hyvä on, hra Mueller. Sanotaan näin. -Hyvä.

-Laatikoiden pitää olla aamulla autossa. -Ja ovatkin.

Ei ole kenttää.

Talo on hyvin vanha. Pääasiassa kiveä ja tiiltä.

No, sehän selittää.

Voit tekstailla tauoilla, Carlos.

-Menee yöhommiksi. -Siltä näyttää.

Aloitetaan täältä. Paljon huonekaluja. Peitetään ja lastataan.

Vern, kannattaa ehkä astua sivuun.

Täällä alkaa aika meno.

Olen alakerrassa, jos on kysyttävää. Koputatte vain.

Sanokoon vain alaiseksi. Hyvät hillot!

Vain jos olemme ajoissa valmiit.

-Töihin. -Jep.

Mene nyt... Voi saatana!

Kuinka tehdään, kun oviaukko on pieni kuin persereikä?

Tehdään niin, ettei enää sanota noin.

Selvä, anteeksi. Mutta kuinka?

Siirretään tuo tieltä...

Juu, ovi täytyy nostaa saranoiltaan.

Ensin se pitää sulkea.

Ja sitten... Tylppä ruuvari.

Työnnetään terä tuohon.

Ja siinä se. Hoituuko?

Joo. Siinä meni kaksi sekuntia. Korkeintaan kolme.

-Kiva, että teki vaikutuksen. -Olen oikeasti vaikuttunut.

Hymyilitkö oikeasti?

Osaatko hymyillä? Hampaatkin on.

Tässä tulee kaksi kerralla.

Oletko olevinasi vahva?

Pidetäänkö ruokatunti?

Vain 20 minuuttia. Tekemistä riittää.

Jep... Ihan sama.

Mihin törsäätte osuutenne?

-Tyttäreni opintoihin. -Selvä, Oprah.

-Mitä? -Oprah availee koko ajan kouluja.

Oikeasti! Tyttäreni on suvun ensimmäinen, joka menee yliopistoon.

-Se on hieno tavoite. -Kunhan kiusasin.

-Olet hyvä isä. -Teen ainakin parhaani.

Entä sinä, Schill?

No, tärkeintä on korjauttaa jarrut.

Loput laitan takaisin firmaan.

Näpräillään puhelimia hetki, sitten pitää jatkaa.

-Anna olla! -Näinkö oikein?

Näit. Osan voinee poistaa laserilla.

-Olet siis skinhead? -Olin. En ole enää.

Tarvitsin linnassa suojelua.

-Helvetti! Siis oikeasti? -Viha yllytti ja yhdisti.

On tosiaan yllyttänyt.

Mutta en enää usko veljeskunnan vihaan.

Mutta sanot sitä "veljeskunnaksi"!

Kuten sanoin Imanille jo kauan sitten: jos haluat mennä, ymmärrän sen.

-Minä häivyn. -Ei, Los.

En olisi tässä, ellen luottaisi häneen.

Enkä olisi vetänyt sinuakaan tähän.

-Mikset ole peittänyt noita? -Jos rehellisiä ollaan...

Tuntuu, etten ansaitse vapautua niistä. Puhdas iho pitää ansaita.

Niin...

On minullakin jälkeni.

Alkuun myin, sitten aloin käyttää.

Tyttäreni vietiin.

Ja nyt säästän häntä varten.

Ymmärrän.

Saanko kysyä tuosta tatskasta?

-Mutta ole rehellinen. -Jep.

Miksi se on niin surkea?

Sen hakkasi skinari, jolla oli pahanhajuinen hengitys ja huono neula.

Entä sinä, Imani? Haluatko avautua?

En minä.

Me tässä jo avauduimme. Sinun vuorosi.

Kiva. Ei.

-Eikö? -En häpeä taustaani.

Ne tyypit kerjäsivät selkäsaunaa. Olen zen.

-Olet sataprosenttisesti zen. -Kaksisataa.

Haistakaa paska.

Nyt on palattava hommiin. Tekemistä riittää.

-Eka päiväni sujuu hyvin. -Jep, raskaan työn raataja.

Totta.

-On melkein keskiyö. -Olemme ihan aikataulussa.

Valtava paikka.

Aloitan kylppäristä. Carlos ottaa kirjaston ja Imani lastenhuoneen.

-Lastenhuoneen? -Lapset ovat 80-vuotiaita.

-Katson pikaisesti alakerran tilanteen. -Hei, tarvitsetko apua?

En, katson vain. Ruvetkaa hommiin.

Voinko auttaa, hra Schillinger?

-Tämäkö on suljettu kellari? -Niin. Minä hoidan sen.

Teitä ei täällä tarvita.

-Oliko muuta? -Ei, huomasin vain tuon lukon.

-Jaa. -Vaakunan. Lukko on aika vanha.

Niin. Onko vaakuna tuttu?

-Näyttää tutulta. Saksalainenko? -Oikein hyvä.

-Oletteko nähnyt sen ennen? -En ole ihan varma.

Jokin siinä herätti huomionne.

Olen ehkä nähnyt sen, mutta en saa mieleeni, missä.

Vaikuttavaa. Hyvin harva tunnistaisi sen.

Vanhan saksalaisen lukon.

-Oletteko keräilijä? -En.

Vai niin. Missähän olette sen nähnyt?

-Oliko muuta? -Ei. Palaan tästä töihin.

Hyvä.

Sanokaa vain, jos on vielä kysyttävää.

Tunnustan, että olen yhtäkkiä yhtä utelias kuin te.

Tämä on karmivaa.

Carlos! Tässä huoneessa menee puoli tuntia, ehkä kolme varttia.

Kaikki ei ole kilpailua, Imani.

Mutta päihitän sinut silti.

Sehän nähdään.

Ei tämä kummitustalo ole.

Vanhuksen omia juttuja vain.

-Kirjalaatikko. -Santa María, Madre de Dios!

-Minä vain. -Sori vaan, pomo.

Tämä talo ja Vern... Käy hermoille.

-Siihen lienee syytäkin. -Tuo kuulostaa painajaiselta.

Jos jokin tuntuu oudolta, niin kerro minulle.

Olen nähnyt täällä tuhat outoa juttua. Ja kerron kyllä.

Olet ahkeroinut, mutta koetetaan vielä kiristää tahtia.

Haluan päästä täältä pois.

-Asia selvä. -No niin...

Ja käytä kirjoihin pienempiä laatikoita.

Kirjat ovat painavia, usko pois.

Selvä.

Ja paskat.

Pieniä kirjoja isoon laatikkoon.

Ja yksi iso kirja.

Sillä lailla.

Mitä helvettiä?

Hemmetti! Oletko kuullut sähkökirjoista?

Miksi ne ovat saksaksi?