David Holmes: The Boy Who Lived

Yksi. -Valmiina?

No niin, David.

Kamerat käyntiin.

Valmiina. -Kamerat valmiina.

Ja käy!

Hienoa, David. Hyvä poika.

Stuntman on maailman paras työ.

Hienoa.

Siinä koetellaan jatkuvasti, ollaan äärirajoilla...

Käy!

...vaarannetaan kaikki.

Käy!

On pakko liikkua, jotta voin ajatella.

Jotta aivoni toimivat kunnolla...

Käy!

...minun pitää olla liikkeessä.

Uskoin vahvasti, että paineessa luodaan timantteja.

Mitä enemmän paineita, sen parempi olin.

Eikä minua oikeasti pelottanut kovin paljon.

HAPPY DAY 26. LOKAKUUTA

Vain silloin elää, kun melkein kuolee.

Kyllä. Lensin ennen.

En enää kovin paljon.

Hienoa. Oikein hyvä.

Poikki!

Joo, hän on täällä.

Hei!

Joo!

Moi.

Pitkästä aikaa. Onko kaikki hyvin? -Viime kerrasta on tosi kauan.

Täysin normaalia tulla sisään pienen kuvaustiimin kanssa. Ihan luonnollista.

Oletko valmis, Tom?

Olen. -Aloitetaan.

Yksi, kaksi, kolme. Noin.

Dan, tuikkaa turvavyö kiinni. Auttaisitko Tommya? Onnistuiko?

Koira puuttuu vielä. Hae sen valjaat ja luu.

Vien koiran kävelylle kameran edessä. Tule autoon ja unohda koira.

Tässä vaiheessa minulle tulee ylistimulaatio.

Koska en poistu usein neljän seinän sisältä.

Kun menen ulos, jokainen puu, värien muutos ja jokainen valonsäde...

Imen sen kaiken itseeni ja todella -

nautin siitä, koska tuntuu kuin pääsisin karkuun vankilasta.

Minne haluat mennä, Dave? -Mietin pintoja ja sellaista.

Mennäänkö luonnonpuistoon ja kokeillaan kymmentä minuuttia luonnossa?

En koskaan kertonut tarinaani. En koskaan halunnut.

Harry Potter on monelle iso juttu. Kukaan ei tiedä, mitä minulle tapahtui.

Minulla on ollut mieletön elämä.

Olen käynyt yläilmoissa ja pohjalla.

Tunteiden koko skaala.

Ajattelin, että on parempi kertoa tarinani, tai sitä ei kerrota.

ESSEX, ISO-BRITANNIA

Hymyilkää. Katsokaa tänne.

Mennäänkö juomaan teetä? -Yrittäkää päästä pois sieltä.

Vartuin kahden veljen kanssa, joten meitä oli kolme poikaa.

Kaikki pieniä mutta virtaa riitti.

Irvistä.

Se oli kiireistä aikaa.

Meillä oli kolme hyvin vilkasta poikaa. Hyvin vilkasta.

Se suuri ero kahden vanhimman pojan välillä oli,

että Paul oli hyvin päättäväinen ja voimakastahtoinen -

ja David oli todella rento. Hän teki juttuja pitääkseen hauskaa.

Osaan itse.

David haluaa tehdä tämän itse.

Nuo ovat kaukana toisistaan.

Hän oli seikkailunhaluinen.

Isä härnää niin kuin aina.

Hän ei pelännyt mitään.

Emme tiedä, oliko se tietämättömyyttä. Mutta hän ei pelännyt mitään.

Istuin taustalla murehtimassa,

mutta koska tiesin, että poikia uhkaisi aina tappelu -

heidän kokonsa takia, annoin heidän yrittää, mitä he halusivat.

Hyvä, David. -Hyvä, David.

Äiti keksi, että voimistelu oli meille loistava tapa purkaa energiaa.

Vietin 5–18-vuotiaana -

viisi tai kuusi päivää viikossa voimisteluseurassa.

Tässä on David Holmes.

Hei, David. -Hei.

Puolivolttien pitää olla oikeanlaiset. Mitä eroa on hyvällä ja huonolla?

Hyvä on sellainen, jossa on hyvä juoksu,

mukavan kimmoisa ponnahduslauta, kurkotus reunoille,

työntö käsillä ja laskeutuminen.

Sellainen on hyvä. Entä huono?

Kun juoksu ei suju hyvin ja se pilaa kaiken, joten...

Muistan, kun menimme Amerikkaan. Hän oli varmaankin -

11-vuotias silloin.

Ja hän sanoi kameralle... Minulla oli silloin aina videokamera mukana.

Tässä on David Holmes, voimistelija, stuntman, poikkeusyksilö.

Hän halusi jo stuntmaniksi.

Hän ajatteli sitä jo hyvin nuorena ennen ensimmäisiä elokuviaan.

Ja hänen silloinen valmentajansa oli itsekin stuntman,

ja siitä se koko ajatus lähti.

Sen jälkeen voimistelusta tuli tavoitteellista.

Mikään muu ei ollut tärkeää. Tiesin, että minusta tulee stuntman.

Osan vaikeista stunteista hoitavat näyttelijöiden puolesta ammattilaiset.

Isäni aloitti alalla 40-luvulla, mutta siihen aikaan he olivat avustajia,

jotka saivat pari puntaa lisää siitä, että kaatuivat...

He olivat portsareita tai entisiä gangstereita.

Sitten hänen veljensäkin tuli mukaan.

Ja vuosien päästä minä,

sitten veljeni -

ja nyt tyttäreni.

Se on meille tärkeä perhebisnes.

Muistan, että tarvitsin lapsen esittämään Matkalla avaruuteen -sarjan lapsia.

Soitin Jeff Hewitt-Davisille, koska hänellä oli voimistelusali,

ja pyysin häneltä joukon lapsia, joita voisin katsoa.

Ja siitä joukosta löysin Davidin.

Hänessä oli sitä jotain. Hän oli aika hauska,

koska hän oli mukana keskusteluissa. Hän katseli heitä pää kenossa.

"Dave, älä tee noin." Hetken päästä hän oli tuolla. "Dave, älä tee noin."

Kuvittele olevasi 14 ja käveleväsi kuvauspaikalla, joka on avaruusalus.

Hyppäsin ja sukelsin pyroteknisistä tehosteista,

ja olin koukussa. Se oli siinä.

En nähnyt Gregiä muutamaan vuoteen...

Pojat, tämän illan läksyt.

...ennen Pyörryksissä -elokuvan kuvauksia Liz Hurleyn kanssa.

Ette tule koskaan käyttämään tätä.

Ja sinä päivänä Greg otti puhelinnumeroni.

En muista tarkasti sitä keskustelua, mutta mainitsin Harry Potterin -

ja hän tiesi heti Harry Potterin velhomaailmasta .

Tiesin, että se oli iso juttu, kirjojen ja ympäröivän hypen takia,

mutten tiennyt yhtään, miten iso juttu siitä tulisi.

Ja kahden viikon kuluessa olin kuvauspaikalla.

Otos yksi, A- ja B-kamera.

Valmiina. Taustatoiminta.

Käy!

Sain sen työn. Minusta tuli Danielin stuntman Potter-elokuviin.

Poikki.

Siitä on tosi kauan, kun viimeksi...

Aloin jutella Danin kanssa ja tutustua häneen, kun menimme Alnwickin linnaan.

Huispaus on helppo oppia.

Seitsemän hengen joukkueet. Kolme jahtaajaa, kaksi lyöjää,

yksi pitäjä ja yksi etsijä eli sinä.

Se oli sen kohtauksen aikaan, jossa menen ulos Oliver Woodin kanssa.

Joukkueen kapteeni, jota esittää Biggerstaff.

He ottivat esiin laatikollisen huispauspalloja, ja sain mailan.

Otapa tämä.

Ja käy.

Tässä on toinen pallo.

Ja käy.

Se, miten hän heilautti mailaa... Greg katsoi minua ja sanoi:

Tässä taitaa mennä tovi.

Se näytti kömpelöltä. Ei se mitään, lapsi heilautti mailaa.

Sitä katsoessaan ajatteli, että siinä oli parantamisen varaa.

Olin varmaan tosi huono. Koordinointikykyni ei ollut lapsena hyvä.

Joten siitä eteenpäin olin periaatteessa Danin liikuntavalmentaja.

Minulle sanottiin: "Saat hengata coolin vanhemman pojan kanssa kolmesti viikossa."

Hän pystyi yhtäkkiä tehdä takaperinvoltin eikä ujostellut sen näyttämistä.

Olin 11-vuotias ja mietin, että hän on coolein tapaamani ihminen.

Suljin oven takanani stunt-tiloihin, ja annoin hänen olla lapsi.

Voimistelimme, taistelimme, nyrkkeilimme,

miekkailimme ja leikimme. Kävimme hölkkäämässä koko vuoden.

Hän tuli kahdesti viikossa kanssani pelleilemään.

Suhteestamme tuli tosi läheinen.

Hän oli minua vain pari vuotta vanhempi, joten hän oli kuin cool isoveli.

En kohdellut häntä lapsena. Hän oli kaverini. En pitänyt häntä nuorempana.

Kun tekee fyysisiä juttuja, pitää olla varovainen.

Mutta ihmisenä ei. Olen aina puhunut hänelle samalla tasolla.

Aivan. Hiljaisuus, pyydän.

En käsittänyt täysin onneani. En tiennyt, miten erikoislaatuista se oli,

mutta tiesin olevani mukana jossakin erityisessä ja tiesin,

että halusin antaa kaikkeni aina siellä ollessani.

Meistä sanottiin paljon asioita alusta asti.

Heti kun sain roolin, lehdessä kirjoitettiin:

"Hän ei tule ikinä olemaan muuta kuin roolihahmonsa".

Tiesin, että minusta sanottiin niin.

Erinomaista. Kokeillaan sinulle silmälaseja. Pää pystyyn.

Sanoin Emmalle ja Rupertille:

"Tämä ei saa nousta päähän. Kaikki väittävät, että meille käy niin."

Olin päättänyt, että niin ei käy.

Hän oli nuori poika, niin kuin olin itse ollut,

uskomattomassa ympäristössä aikuisten ympäröimänä -

etsimässä paikkaansa nuorena miehenä.

Tämä on uskomatonta ja ylenpalttista. Mutta silti mahtavaa.

Oletko innoissasi? -Olen!

Vähän järkyttynyt!

Pystyin nauttimaan siitä enemmän nuorena aikuisena.

Voitteko kuvitella? Olin saanut maailman parhaan työn.

Minulla oli 18-vuotiaana 65 000 punnan sekki.

Tuhlasin sen seksiin, huumeisiin ja rockiin.

Daniel, palautuukohan elämäsi enää koskaan samanlaiseksi?

Jos elämäni muuttuisi, se olisi jo muuttunut. Eikä se ole.

Arkipäivisin olin teini kotonani, asuin vanhempieni kanssa -

ja kävin töissä, mikä myös tuntui normaalilta siinä vaiheessa.

Mahtavaa. En tule koskaan pitämään itseäni tähtenä. Sen voin luvata.

Mitä tapahtuu? -En tiedä.

Katsokaa ylös, te huomaatte puun. Puu kaatuu ja osuu teihin.

Lyökää konepeltiin lujempaa, ja se osuu taas.

Ja se osuu jälleen.

Oletteko kunnossa? -Joo.

Erinomaista.

Upeaa. Katsotaan se videolta. Eikö se olekin 24...

Kaikki halusivat nähdä, että lapsista tulee parhaat ystävät.

Mutta olin läheisin tekijätiimin kanssa.

Hän on Will. Hän on outo.

Ja hän on aina oikeassa.

Tässä on lentävä skotlantilainen, Steve.

Siinä hän menee. Hän lähti.

Sanon nykyäänkin, että kuvauspaikalla on tiettyjä ryhmiä,

joiden kanssa on kivaa, kuten stuntmanit...

Kaikkein parasta on ollut kuunnella stuntmanien tarinoita,