Dodge City

LÄNNEN VALLOITTAJAT

Sisällissota on päättynyt. Armeijat hajotetaan.

Kansakunta ryhtyy rakentamaan länttä.

Tuolla on 23. merkki, sir.

23 mailia tunnissa ja 14 minuutissa.

-Se on liikkumista se. -Kuljettaja yrittää ennätystä.

Tokkopa voimme pitää tätä vauhtia tavanomaisessa aikataulussa.

Miksei? Jos tämä juna pystyy siihen, pystyvät loputkin.

Edellyttäen, että eversti Dodgen kaupunki on kiireen väärti.

Näette vielä. Nyt se on pelkkä radan pää-

-mutta parin vuoden päästä rautatie hyötyy siitä valtavasti.

Toivon niin, eversti. Olette väittänyt samaa viisi vuotta.

Kun aloin rakentaa sitä, siellä oli pari sika-aitausta ja puhvelilampi.

Kuinka iso se on nyt?

Viimeisessä väenlaskennassa puhvelinkoloja oli kolme.

Tuolla kulkevat postivaunut Wichitasta.

Me kuljetamme postin tästä edespäin.

Kuuntele nyt. Tuo teekattila on jo hengästyksissään.

-Ajetaan se kumoon. -Käytä piiskaa.

-Willie. -Niin, pomo?

Käy sanomassa, että jos postivaunu ehtii ennen meitä, kuski saa potkut.

Kyllä. Ja jos juna kulkee yhtään nopeammin-

-minä hyppään ulos ja kävelen. En pidä tästä Herran innosta.

Hän antaa parastaan.

-Peittoamme hänet. -Vauhtia pitäisi saada lisää.

-Sinne jää. -Päihitimme hänet.

Näkemiin. Nähdään kaupungissa.

Herrat, tuo on Amerikan tulevaisuuden symboli. Edistys.

Rautaisia miehiä ja rautaisia ratsuja ei voi voittaa.

Onnekkaita pirulaisia. Tarvitsee vain syödä ja nukkua.

Aivan. Ainoa ero sinun ja noiden välillä on sarvet.

Älä höpötä.

Kuule Wade, pannaan pari lihoiksi.

Ei. Emme tapa enää puhveleita.

Rautatie on valmis, ja sopimuksemme päättynyt.

Sitä paitsi meidän pitää joutua tapaamiseen.

Siinä on elantomme seuraavan puoli vuotta.

Tuolta höyryveturi siis näyttää. Teepannulta, jossa on pyörät.

Käydään tervehtimässä everstiä.

-Terve, eversti. Miten voitte? -Hyvin.

-Nähdään pian. -Tulemme paikalle.

Dodge, tehän tunnette kaikki Kansasissa.

He metsästivät puhveleita topparoikkamme ruoaksi.

Irlantilainen on Wade Hatton. Tapasimme sodan aikana.

Hän taisteli kapinallisten puolella.

Hän on kierrellyt joka puolella.

Rautatien rakentaminen vaatii kaikensorttista väkeä.

Vain pari meitä irlantilaisia.

-Lähdetään liikkeelle. -Varokaa, etteivät nahat liu'u.

-Liikkeelle. -Ajajat, pysytelkää lähellä toisianne.

-Voimme lähteä heti, kun sanot, Jeff. -Selvä. Liikutaan nopeasti.

-Kuka teistä on Jeff Surrett? -Minä. Miten niin?

Olen John Barlow, Kansasin intiaaniasiain hoitaja.

-Teidät kolme on pidätetty. -Miksi?

Puhvelien laittomasta tappamisesta.

Ammuimme puhvelit vapaalla maalla aivan kuten hänkin.

Hänellä on lupa hankkia ruokaa radanrakentajille.

Onko teillä sellaista lupaa?

-Onko tämä sinun asiasi? -Tein siitä sellaisen.

Kun sain tietää, että ammuitte puhveleita intiaanialueella-

-ja jätitte lihat mätänemään auringossa.

Vastustelevat intiaanit te ammuitte kylmäverisesti.

-Sitä on jatkunut koko talven. -Nytkö vasta pääsit jäljille?

Me vain pidimme teitä silmällä ja laskimme tappamanne eläimet.

Olisit pistänyt heidät kimppuumme aiemmin, jos olisit tiennyt.

Miksi? Tuntui paremmalta idealta antaa teidän rehkiä-

-noiden nahkojen kuivaamisen ja pakkaamisen parissa.

Siksikö odottelit niin kauan?

Intiaanit saakoot nahat myyntikunnossa.

Hyvä on, Hatton.

Toivottavasti jäät Kansasiin pitkäksi aikaa.

Me perimme vielä täyden hinnan joka ainoasta nahasta.

Jos osutte tiellemme, sen kuin tulette tapaamaan.

Selvä on, pojat.

-Kiitos, Tex. -Onnittelut.

Kiitos. Olitte suureksi avuksi tämän rautatien rakentamisessa.

Alkaa totinen työ. Se on saatava kannattamaan.

-Se riippuu teistä. -Ei.

Minulla on muuta tehtävää. Suuntaamme lännemmäksi.

Ota sinä tehtäväksesi kaupungin auttaminen kasvuun.

Ei kiitos. Palaamme Teksasiin ajamaan karjaa rautatiellenne.

Jos jäämme tänne, nämä kaksi vielä sivistyvät.

Lähdetään, ennen kuin hän alkaa syödä veitsellä ja haarukalla.

Ainakin veitsellä.

Ei Wadea saa pideltyä aloillaan. Hän on liikkuvaista lajia.

Hän oli Englannin armeijassa Intiassa ja sotkeutui kumoukseen Kuubassa.

Sitten hän alkoi karjamiehen hommat Teksasissa ennen sotaan värväytymistä.

Hän on siis kaikkien aikojen suurin matkamies tai emävalehtelija.

Minulla on suuri ilo esitellä mies, joka mahdollisti tämän edistyksen:

Eversti Dodge.

Naiset ja herrat:

Tänään on kirjoitettu suuri luku historiaan-

ja me tunnemme ansaittua ylpeyttä-

-vedettyämme rautatien läntisimmälle asemalle koko maassa.

Jonain päivänä, uskoakseni lähitulevaisuudessa-

-suuri kaupunki nousee juuri tähän paikkaan, jossa nyt seisomme.

Kaupunki, joka edustaa kaikkia lännen arvoja:

Rehellisyyttä, rohkeutta, moraalia ja kulttuuria.

Sivistyksen jalojen hyveiden nimissä-

-voin jo nähdä metropoliksen, jossa on koteja, kirkkoja ja kouluja.

Hienon ja kunnollisen kaupungin, josta tulee preerian kukka.

Kaupungin, jonka nimi...

-Jonka nimi... -Niin, eversti.

Miten aiottekaan nimetä sen täydellisen metropoliksen?

Minkä nimen annamme sille?

Nimetkää se perustajansa mukaan Dodge Cityksi.

Kyllä. Olkoon kaupunki Dodge City.

Dodge City, Kansas 1872 Longhorn-karjan keskus maailmassa-

-ja Amerikan rajaseudun kaikille avoin Babylon-

-joka kuhisee uudisasukkaita, rosvoja ja asemiehiä.

Dodge City vaurastuu Teksasin suurten karjalaumojen ansiosta.

Kaupungissa ei tunneta muuta etiikkaa kuin raha ja tappaminen.

Imperial-BAARI

Karjamiesten baari

VIIHDEHALLI ELITE

GAY LADY -SALUUNA

SERIFFIN TOIMISTO SULJETTU

Antakaa elikoille runsaasti suolaa.

Mitä enemmän vettä, sitä enemmän painoa.

Karja-ala on melkoista.

Tuleeko karjaa Dodge Cityyn joka puolelta maailmaa?

Melkein, poika. Pitelepä hevostani.

Ette voi lähettää noita eläimiä matkaan. Missä rahani ovat?

Saat ne kyllä.

Ennen kuin voitte rahdata tuon karjan, minun täytyy saada 15 000 dollaria.

Niin sovimme.

En voi ravata pankissa joka kerta, kun juna lähtee.

Moni muu karjanvälittäjä luottaa minuun.

Luotti ehkä ennen, Surrett.

Ei sen jälkeen, mitä tapahtui Sam Chapinille ja Kit Sproullille.

Hekin luottivat sinuun. Vaan minä en luota.

Tulen illalla perimään saatavani.

Jos en saa rahoja, lätkäisen niskaasi pidätysmääräyksen.

Tuollaisten tyyppien kanssa on pidettävä puolensa.

-He ovat kelvottomia. -Kyllä me heille pärjäämme, isä.

Pitele hevosta. Viivyn vain hetken.

Ei mitään kiirettä, kunhan saat rahat.

Tulkaa, pojat.

-Näytät upealta tuossa asussa, Ruby. -Kiitos.

-Onnensuukko. -Et tarvitse onnea.

En niin, kun minulla on sinut.

Minun vuoroni.

-Surrett, sinua etsinkin. -Terve.

-Oletko valmis? -Olin lähdössä rahoja hakemaan.

-Tulen mukaan. -Voitko odottaa? Minulla on asioita.

Sopii, mutta älä yritä liueta.

-Tämä on viimeinen tilaisuutesi. -Ei huolta. Kasta kurkkuasi.

-Hei, Jack. -Niin?

Talo tarjoaa Colelle.

-Mitä saa olla? -Lasi olutta, kiitos.

Kyllä, sir.

Pistimme reissuun komeita eläimiä tänään.

Ne näyttäisivät komeammilta maksettuina.

Emmekö ole aina maksaneet?

-Ette kuulemani mukaan. -Olet kuunnellut liikaa juoruja.

Ehkä. Ehkä en.

Väitätkö minua valehtelijaksi?

En kutsu sinua miksikään, Yancey.

-En tahtoisi puhua sinulle lainkaan. -Pidä käsi erossa aseesta!

...varmassa ylösnousemuksen toivossa.

Isä meidän, joka olet taivaissa, pyhitetty olkoon nimesi-

-tulkoon sinun valtakuntasi ja tapahtukoon sinun tahtosi.

Anna meille jokapäiväinen leipämme-

-ja suo meille meidän syntimme anteeksi-

-äläkä saata meitä kiusaukseen vaan päästä meidät pahasta. Aamen.

Sellainen tapa kuolla on niin julma ja tarpeeton.

Lupasit, ettet itke, äiti.

-John, pidätkö huolen mrs Colesta? -Ei tarvitse, Orth.

-Minä pidän hänestä huolta. -Totta, Harry.

Sinä olet nyt perheen mies.

Hautajaiset ovat ohi. Tuolla on etsimänne mies, seriffi.

On aikakin panna nuo gorillat kuriin.

-Mitä vielä odotat? -Älä painosta. Tiedän velvollisuuteni.

-Terve, seriffi. -Yancey...

Sinusta on pidätysmääräys Matt Colen murhasta.

Mikset sitten pane sitä toimeen? Mitä jahkailet?

-Haittaako, jos lähdet mukaan? -Haittaa.

Mene vain seriffin mukaan, Yancey.

Tottahan toki, seriffi. Lähdetään.

Tulkaa, pojat. Al. Laki on sentään laki.

Hetki vain, seriffi. Vaununne ovat tässä.

-Odottakaa nyt... -Nostakaa hänet sisään.

Laki on puolellani.

Ajetaan hänet kaupungista tyylillä.

Miksi yrittää tehdä Dodge Citystä kunnollinen kaupunki?

Surrettin sakki pelottaa lainkuuliaiset pois.

Kaikki menevät Wichitaan ja Kansas Cityyn.

Ellen, me olemme Amerikan julkinen häpeäpilkku.

Tiedätkö, mitä New Yorkin lehdet kirjoittavat?

Chicagosta länteen ei ole lakia ja Dodge Citystä länteen ei ole Jumalaa.

Eivätkä ne liene ihan väärässä.

Naisen alkaa olla vaarallista kävellä kadulla.

Mitä lapsiin tulee, melkein toivon, että Lee ja Abbie eivät muuta meille.

Kyllä he pärjäävät, elleivät ole yhtä härkäpäisiä kuin isänsä.

Emme ole kuulleet sanaakaan heidän saavuttuaan Teksasiin.

Milloinhan he ehtivät tänne?

Pidin kirjaa jossain.

-Ennen minä aina... -Ne ovat pöydällä.

Aivan. He lähtivät Fort Worthista 3 viikkoa sitten karjanajajien mukana.

Katsotaanpa.