The Winter King

BRITANNIA 400-LUVULLA

VUOSIKYMMENIEN HEIMOSODAT OVAT JAKANEET MAAN

PAKANOIDEN JA KRISTITTYJEN VÄLIT OVAT KIREÄT

KUNINGAS UTHER PENDRAGON YRITTÄÄ YHDISTÄÄ HEIMOT -

LÄHTEÄKSEEN TAISTOON

SAKSILAISIA

Arthur. Arthur!

Saksilaiset järjestäytyvät. Meidän pitää mennä.

Hänet pitää viedä kotiin isäsi luokse.

Nyt, Arthur. Tulkaa!

Meidän pitää perääntyä.

Nyt.

Varovasti.

CAER CADARN DUMNONIAN PÄÄKAUPUNKI

Nostakaa hänet alas. Varovasti.

Hei, odota.

Kuuntele. Arthur!

Meidän pitää puhua.

Ehkä... Ehkä olisi parempi, jos me muut...

Anna meidän hoitaa se.

Hei. Kuuntele minua.

Arthur, pysähdy.

Anna meidän viedä prinssi isäsi luokse.

Minä teen sen.

Hän ei toivota sinua tervetulleeksi.

Otan osaa poikanne menetyksen johdosta, suurkuningas.

Otan osaa veljeni menetyksen johdosta. -Nouse.

Prinssi kuoli sankarina, kaataen tusinoittain sakseja.

Jouduitteko väijytykseen? -Kyllä, isä.

Missä? -White Horsen tasangolla.

Kuka johdatti teidät sinne?

Sano, ettei se ollut prinssi.

Sano, ettei se ole hänen perintönsä.

Vastaa! -Jos suotte, suuri kuningas, -

Arthur piti pintansa joella. Muuten olisimme... -Vielä yksikin sana.

Luuletko, että vaikeneminen tekee sinusta uskollisen?

Jalon? Vereni arvoisen?

Vetäytykäämme, suurkuningas.

Saksit saartoivat meidät etelästä ja lännestä.

Jouduimme avoimeen maastoon.

Tasanko oli ainoa reitti.

Maa ilman perillistä on kirottu, mutta olette yhä nuori.

Voitte siittää perillisen, jos Luoja vain suo.

Kuningaskunnan kohtalo on kuitenkin vain niin varma -

kuin sen lapselle asetettu vartio.

Ja kun aika koittaa...

Isä, minä johdan sitä vartiota.

Jos se miellyttää teitä.

Jos se miellyttää minua?

Olet todellakin äpäräni.

Epäonnistuit ensimmäisessä tehtävässäsi suojella prinssiä, -

ja nyt tarjoudut maan puolustajaksi, kansan suojelijaksi.

Tarjoan itseäni palvelijaksenne.

Olet huoran poika. Et osaa muuta kuin himoita.

Himoitset, kerjäät ja juonittelet aivan kuten äitisi.

Häpäisette hänet ja itsenne.

Anna miekkasi.

Isä! Älä.

Jos se miellyttää minua! Jos se miellyttää minua!

Saksilaiset odottivat kärsivällisesti.

Aina valppaina he yllättivät meidät nukkumasta.

He livahtivat maan halki kuin yö.

He valelivat maan meidän verellämme.

Luulisi, että osaisimme jo olla valmiina.

Vuosi vuodelta he heikentävät meitä kuin loiset parrua.

Nyt parru murtuu. Se särkyy.

Voin... Voin kuulla sen.

Ja siinä te kaikki olette.

Tämän saaren heimokuninkaat ja -kuningattaret.

Kiitos, että tulitte näin nopeasti.

Kaikki kuninkaat Gorfyddiä ja Gundleusta lukuun ottamatta.

Gorfydd on liian ylpeä -

ja Gundleus liikaa murhien ja ryöstelyn pauloissa. En kaipaa heitä.

En, kun minulla on tällaisia ystäviä.

Todellakin, piispa, olen siunattu.

Olen myöskin vähän yllättynyt.

Kun saksit alkoivat synkentää rantojamme, -

tämän saaren hallitsijana ja suurkuninkaana pyysin apuanne.

Rukoilin sitä.

Vastasitteko kutsuuni, kuningas Tewdric? -En, suurkuningas.

Ei, ei, ei. Jätitte sen väliin.

Annoitte Dumnonian taistella puolestanne, kuolla puolestanne.

Kuningas Cadwys. Taistelitteko te Dumnonian rinnalla?

En, kuninkaani. -Ette, koska tyttärenne oli menossa naimisiin -

ja valmistelut olivat hankalia.

Miten voin ansaita anteeksiantonne?

Kukaan teistä ei ole Dumnonian ystävä. Paheksutte meitä.

Paheksutte satoamme, mineraalejamme, miehiämme.

Paheksutte meitä. Vihaatte meitä.

Mutta varmasti vihaatte saksilaisia vielä enemmän.

Koiranikin on ollut uskollisempi. Äpäräni!

Nyt te sitten näyttäydytte.

Kun on liian myöhäistä ja poikani on kuollut.

Ja kun sillä ei ole väliä.

Mutta kun seuraavan kerran kutsun teitä, muistakaa tämä päivä.

Muistakaa suurkuninkaanne. -Karkottakaa hänet!

Dumnoniasta ja koko Britanniasta.

Ja varokoon se hölmö, joka auttaa tai suojelee häntä.

Menetitte tänään jo yhden pojan.

Jumalat eivät halua, että menetätte toisenkin.

Jumalatko, Merlin? Vai sinä?

Antakaa minun kantaa Mordred Avaloniin.

Siellä hän on lähempänä jumalia, kun vien hänet heidän huomaansa.

Arthur! Odottakaa. -Ei. Tiedätte, että ette voi.

Pieni hetki vain. Haluan hyvästellä. Minä pyydän.

Antakaa minun hyvästellä ystäväni. Tule.

Dumnonia.

Dumnonia hallitsee yhä saarta, mutta isäni on omahyväinen ja sokea.

Isäni kuuntelee sinua, Owain.

Näytä hänelle virheensä. -Minäkö? En saa häntä kuuntelemaan.

Isä sivuuttaa puolet heimokuninkaista.

Hänen on yhdistettävä heidät.

Jopa Siluria ja Powys vahvistavat tukensa tulevalle sodalle.

En ymmärrä, mitä tarkoitat. -Mennään.

Yksi minuutti vain. Yksi minuutti!

Miten muka voitamme saksilaiset?

Ensin saarratte heidät ja sitten pidätte linjan täällä.

Miten päihitämme saksilaiset ilman sinua?

Jos yksikin heistä menee Callevan länsipuolelle, kaikki ovat mennyttä.

Mennään. -Calleva.

Calleva.

Onko täällä ketään?

Odota. Minä tulen. Pysy aloillasi.

Tämä ei satu. Sinä selviät. Olet soturi.

Lasken kolmeen. Yksi.

Kaksi!

Merlin!

Merlin!

Merlin!

Luuletko, että vitsailin, kun käskin karkottaa sinut?

Kiitos, Hywel. No niin.

Hänen haavansa ovat syviä, Merlin.

Miksi toit hänet tänne? -Hän on kuolemaisillaan.

Sanoit aikoinaan:

"Avalon on koti niille, jotka eivät sovi eivätkä halua kuulua joukkoon."

Hänen haavansa.

Mitä näet hänessä, Nimue? -Kuolonkuopan seipäät.

Ainoa eloonjäänyt hyökkäyksestä pohjoiseen.

Minne siellä? -Kalastajakylään lähellä rajaa.

Silurialaiset. Pelastimme saaren saksilaisilta, -

ja he kiittävät meitä loputtomilla ryöstöretkillä.

Hywel, vie poika sisään.

Nimue. Huolehdi hänestä.

Ajoituksesi oli äärimmäisen huono.

Mitä olisi pitänyt tehdä? -Hän purki suruaan ja syyllisyyttään.

Annoit hänelle kohteen. -Syyllisyyttään?

Mordredin passitus rajasotaankin olisi typerää, mutta sakseja...

Älä puhu pahaa veljestäni. -Hänkin puhui sinusta.

Eikä hänellä ollut lahjojasi. Ei edes nokkelaa suuta.

Näet, mitä on tehtävä. Tänään, huomenna.

Saat muut tuntemaan itsensä hitaiksi.

Kateus ruokkii vihollisia.

Karkotus sopii sinulle, Arthur. Se muovaa sinua.

Muokkaa sinut mieheksi, jonka jumalat haluavat sinun olevan.

Älä haaskaa sitä. Ota se avosylin vastaan.

Tule. Karkotukseen ei voi ryhtyä tyhjällä vatsalla.

Minun pitää hoitaa haavasi.

Minun pitää lähteä Dumnoniasta. Tänään.

Kukaan ei kiellä sinulta viimeistä ateriaa, voidetta ruhjeisiin.

Kuninkaani määräsi niin.

Hyvä on. Yritä olla kuolematta.

Kun tarjoat tuollaisia neuvoja, minä kuuntelen.

Paikka.

Merlin.

Huolehdi pojasta niin kuin huolehdit minusta.

Kunnes näemme taas.

Mennään.

Muder. Muder. -Hän on saksilainen.

Mutta hän on meidän asutuksestamme. -Hän on siis orja.

Hän ja hänen äitinsä, missä ikinä tämä onkaan.

Äitisi on poissa. Meidän kielemme on sinun kielesi.

Kutsumme sinua Derfeliksi. Se tarkoittaa vahvaa.

Jääkö hän henkiin?

Tuleekohan Arthur tänä vuonna?

Hän on kuulemma mennyt Galliaan asti. Rangaistus on yhä voimassa.

Teidän siteenne ei katkea, olipa Arthur missä tahansa.

Merlin sanoi, että tänään on kihlajaiset.

Ralla ja Culwyn. -Säälin Rallaa.

Culwyn on vartaloltaan kuin nyytti ja mieleltään lapsi.

Rallalla on älyä.

Culwyn rakastaa ja vaalii Rallaa, ja Ralla saa tehdä kaikki päätökset.

Mitä tuo on?

Kauppiaat ja kaupustelijat tulevat juhliin.

Nimue! -Lady Morgan.

Merlin odottaa. Meidän pitää valmistella iltaa.

Tulitteko te juhlien takia?

Avalonissa on muitakin tyttöjä, Derfel.

Tyttöjä, jotka voivat olla oikeasti sinun.

Derfel. Olisiko hetki aikaa?

Kumpi? -Tuo.

On melkein aika nostaa härkä.

Saat sen kuulostamaan hauskalta, isä. -Ja helpolta.

En tee sitä tänä vuonna. -Sanoit niin viime vuonnakin.

Aiotko pukeutua noin? Haen sinulle jotain.