Expedition Amazon

OHJELMAN TARJOAVAT NATIONAL GEOGRAPHIC SOCIETY JA ROLEX

Syvällä Amazonilla

on paikka, jossa delfiinit lentelevät puiden seassa.

Olen hämmästynyt siitä, miten nämä eläimet,

nämä uskomattomat olennot, elävät täällä viidakossa.

Paikka, jossa karhut elävät pilvissä.

Silmälasikarhu on kuin pilvimetsän insinööri.

Paikka, jossa kilpikonnilla on suojelusenkeleitä.

Se on paikka, joka on vanginnut minut.

En voi kuvitella pääseväni siitä irti.

Puut imevät itseensä 20 miljardia tonnia vettä päivässä

ja luovat taivaalle jokia.

Se vesi yhdistää kaikkea.

Kyse on maailman suurimmasta joesta. Vettä ei ole vain joissa.

Sitä on jäätiköissä, ilmakehässä ja pilvissä.

Amazon muuttuu reaaliajassa. On paljon, mitä emme tiedä.

Amazonilla on paljon uhkia.

Jotkut yrittävät muuttaa asioita.

Ennennäkemättömällä kaksivuotisella tutkimusretkellä

National Geographic kokosi yhteen intohimoisen tutkijaryhmän

seuraamaan vettä ja tutkimaan upeita ekosysteemejä.

He kulkevat Andien huipulta

yli 6 400 kilometrin päähän Atlantin valtamerelle ja kauemmas.

Tieteen avulla näemme tulevaisuuteen.

He varmistavat, että se säilyy seuraavallekin sukupolvelle.

Toiminnallamme on vaikutus.

Kun ajatellaan Amazonia,

mieleen eivät ehkä tule nämä 6 000-metriset huiput,

mutta täältä kaikki alkaa.

Olemme Amazonin valuma-alueella.

Olemme aivan reunalla, Andien itäpuolella.

Tämä on tärkeä vesivarasto.

Täällä näkyvä lumi ja jää

valuu lopulta alas Amazonjokeen.

Jäätiköt häviävät. Ei tiedetä, miten nopeasti.

National Geographicin tutkija Baker Perry selvittää asiaa.

Johdan retkikuntaa asentaakseni sääaseman

lähelle Ausangaten huippua.

Baker asui nuorempana Andeilla.

Tämä on hänelle kuin kotiinpaluu.

Elinaikanani olen nähnyt Amazonilla valtavia muutoksia

jatkuvan metsäkadon takia.

Yritämme ymmärtää, miten jäätiköt reagoivat.

Meillä on hyvin rajallinen käsitys ilmastosta Andien vuorten huipuilla.

Baker, Tom ja paikalliset oppaat ja asiantuntijat

lähtevät yhdelle Amazonin valuma-alueen korkeimmista huipuista.

Valtavat jäätiköt varastoivat vettä alajuoksun yhteisöille.

Ilmaston lämmetessä

luotettava makeanveden lähde vaarantuu.

Tämä vesi on yhteydessä kaikkeen Amazonin veteen.

Vesimolekyylit, jotka putoavat lumena Andien huipuille,

haihtuvat Amazonin mahtavista puista.

Puiden läpi virtaava vesi vapautuu ilmakehään.

Sitten vesi tiivistyy pilveksi.

Tuuli kuljettaa pilven Andeille,

jossa se lopulta sataa lumena maahan.

Kun yhtä osaa muutetaan, koko järjestelmä reagoi.

Jos sademetsän puita kaadetaan,

täällä satavan lumen määrä vähenee.

Sääasema tarjoaa tietoa siitä,

miten paljon jäätiköt kutistuvat.

Ensin tutkijoiden on päästävä perille.

Ausangate ei ole helppo vuori.

Vaatii paljon saada sääkalustoa näin korkealle.

Siksi sitä ei ole tehty aiemmin.

Kiitos.

Fyysiset haasteet näillä retkillä ovat kovia.

Vaikeinta kiipeämisessä on hapenpuute.

Kello on puoli kolme aamulla.

Aurinko nousee kolmen ja puolen tunnin päästä.

Meillä on yksi lyhyt osuus kiivettävänä tässä

ja tuolla valmis reitti tuonne ylös.

Jos tutkijat onnistuvat, Ausangaten huipulta saatu data

on korvaamatonta miljoonille, jotka ovat riippuvaisia siitä.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana vesi on vähentynyt joka vuosi.

Quechualaisbiologi Ruthmery Pillco Huarcayalle

menetys on henkilökohtainen.

Hän varttui korkealla Andeilla,

missä jäätikkö on aina suojellut ihmisiä.

Jäätikkö on tärkeä osa kulttuuriamme.

Lapsena hänen isoäitinsä kertoi tarinoita myyttisestä karhusta.

Ukuku-hahmo on puolijumala karhun ja ihmisen väliltä.

Ukukut kantavat Ausangatelle jäälohkareita yhteisöille

merkkinä siitä, että he saavat lisää vettä.

Ukuku-tarinaa on esitetty vuosisatoja Quyllurit'i-festivaaleilla.

Isoäitini kertoi, että ennen jää oli lähellä.

Nyt, ilmastonmuutoksen takia, lumi on kaukana.

Jäälohkareita ei voi enää kuljettaa.

Ukukut eivät ole pelkkä myytti.

Ukuku tarkoittaa quechuan kielellä silmälasikarhua.

Ruthille aito eläin on yhtä salaperäinen kuin myytti.

Yritämme ymmärtää silmälasikarhun salaista elämää.

Olennosta tiedetään vain vähän.

Se on elintärkeä Ausangaten alapuolella sijaitseville metsille.

WAYQECHAN PILVIMETSÄN BIOLOGINEN ASEMA

Jos jäätiköt ovat Amazonin valuma-altaan vesivarasto,

Andien pilvimetsät ovat sen sadekone.

Ne imevät sienen tavoin kosteutta ja vapauttavat sen alavirtaan.

Olen aina pitänyt puihin kiipeämisestä.

Latvustossa on erilainen näkökulma.

Se on täysin eri maailma.

Sekä metsät että karhut ovat vaarantuneita ja tarvitsevat toisiaan.

Ahnaina kasvinsyöjinä karhut levittävät siemeniä kaikkialle.

Karhut ovat hyviä kiipeilijöitä.

Ne viettävät suurimman osan ajasta puissa.

Kamerat seuraavat karhujen liikkeitä,

jotta Ruth ymmärtäisi niiden vaikutuksen metsään.

Kaikki hyvin. Katsotaan, mitä kamera tallentaa.

Silmälasikarhuja on vaikea tutkia, varsinkin tällaisessa maastossa.

Saadaksemme tietoa meidän on patikoitava paljon.

On aika tarkastaa kaikki 75 kameraa.

Jätämme kamerat paikalleen koko vuodeksi.

Tarkastamme ne kahden kuukauden välein.

Ei näkynyt karhuja.

Karhut välttelevät parrasvaloja, mutta kaikki eivät ujostele.

- Onko se yksinäinen kettu? - On.

- Mitä näet? - Puuman.

Vau, se on iso.

Ruth ottaa mukaan parhaan jäljittäjänsä.

Ukuku!

Kyllä, kyllä, kyllä.

Kun karhut liikkuvat, ne auttavat levittämään monia puulajeja.

Ne syövät siemeniä ja kakkaavat.

Ulosteessa on siemeniä ja ravinteita kasvua varten.

Tämä on villimustikka.

Se on yksi karhujen lempimarjoista.

Löytämissämme ulosteissa oli tällaisia marjoja.

Meillä on kamera kymmenen metrin päässä.

Toivottavasti kamera on toiminut.

Karhu!

Karhu, karhu.

Se on pieni.

Kun näemme silmälasikarhun, olemme kaikki iloisia.

Kamerat kertovat karhujen käyttäytymisestä,

mutta ymmärtääkseen niiden liikkeitä tutkijoiden on päästävä lähemmäs.

Norma.

En osaa edes kuvailla sitä tunnetta, kun nappasimme ensimmäisen karhumme.

Se oli kuin isoveljeni.

Tunsin sen olevan perhettä. Se on uskomaton olento.

GPS-pannat seuraavat karhujen jokaista liikettä.

Ensimmäistä kertaa

National Geographicin eläinkamera lähti kävelylle Sunchu-karhun kanssa.

Näemme karhun näkökulmasta, missä se liikkuu.

Seuraamme sen matkaa ja opimme paljon.

Sunchu ja yli 40 muuta tähän mennessä tunnistettua karhua

elävät odotettua suuremmalla alueella.

Tässä näkyy rykelmiä.

Ne viettävät paljon aikaa tässä osassa metsää.

Löydöt ovat uskomattomia.

Ilmaston lämmetessä ja karhujen siirtyessä korkeammalle

ne kuljettavat siemeniä

ja auttavat metsiä kasvamaan takaisin viileämmillä alueilla.

Mietimme, miten karhut auttavat monia puulajeja

sopeutumaan uudenlaiseen ympäristöön.

Karhut voivat olla avainasemassa pilvimetsien selviytymisessä.

Metsä pitää veden liikkeessä Andien huipuilta alas

jokien alkupäähän,

missä vesi alkaa muuttua tutun näköiseksi.

Se ei ole vain yksi joki.

Valtavaan Amazoniin virtaa tuhansia pieniä jokia.

Ne muodostavat 20 prosenttia koko planeetan makeasta vedestä.

Amazon on planeettamme sydän.

Kaikki nämä joet ovat sen sydämen suonia.

Eräs taianomainen olento pitää koko jokijärjestelmää kotinaan.

Delfiinit eivät tunne rajoja. Ne liikkuvat vapaasti joissa.

Samoin tekee Fernando Trujillo,

joka muutti Kolumbian Amazonille omistaakseen elämänsä delfiineille.

Kun tulin tänne, delfiinejä oli vaikea löytää,

koska silmäni ei ollut harjaantunut.

Paikka oli täynnä elämää, mutta en nähnyt sitä.

Kesti jonkin aikaa, ennen kuin aloin ymmärtää jokea.

35 vuoden jälkeen Fernandon visio on selvä:

suojella eläintä, joka pitää järjestelmän tasapainossa.

Delfiinit ovat veden jaguaareja. Ne ovat huippusaalistajia.

Ne voivat liikkua pääjoissa, järvissä ja tulvivissa metsissä.

Tasapaino on jatkuvan uhan kohteena.

Amazonindelfiinikannat vähenevät ennätyksellistä vauhtia.

Metsiä hävitetään, on maastopaloja ja saasteita.

On myös kuivuutta.

Yli sata delfiiniä löytyi kuolleena Amazonin järvestä viikon aikana.

Suurin epäilys on, että kuolemat liittyvät kuivuuteen

ja veden korkeaan lämpötilaan.

Amazonilla oli historian pahin kuivuus vuonna 2023.

Matala vedenpinta vangitsee enemmän auringon lämpöä, ja lämpötila nousee.

Ensimmäistä kertaa kohtasimme ilmiön,

jossa useita delfiinejä kuoli hyvin nopeasti.

Menetimme 70 delfiiniä päivässä. Miljoonia kaloja on kuollut.

Fernando työskentelee paikallisten kanssa suojellakseen delfiinejä.

Merkitsemällä ne he toivovat tunnistavansa

ruokailu- ja poikasalueita ja laajentavansa suojelua.

Kuka olisi delfiinejä parempi opas?

Mene, mene. Mene.

Delfiinien kanssa on oltava nopeampi kuin kalojen kanssa.

Kun laskee verkon, kalat uivat siihen itsekseen.

Delfiini pitää piirittää, jotta sen voi pyydystää.

Saimme kolme delfiiniä. Ne ovat isossa verkossa.

Kun olen delfiinin lähellä, sydämeni tuntuu täydeltä.

Elämälläni on tarkoitus.

Kiinnioton aikana eläinlääkäri María Jimena Valderrama

tarkkailee delfiinin terveyttä.