Foxfire

FOXFIRE

"Älä ikinä kerro, Maddy Monkey", he varoittivat.

"Jos kerrot, olet kuoleman oma."

Mutta nyt, niin monen vuoden jälkeen, minä kerron.

Kuka estäisi?

Minähän olin mukana laatimassa alkuperäiset säännöt.

Olin Foxfiren virallinen kronikankirjoittaja.

Ainoa jolle uskottiin tehtävä muuttaa tekomme sanoiksi.

Pysyväksi todisteeksi.

Kirjoituskoneella kirjoitettuja, siistejä, päivättyjä merkintöjä.

Toivoimme että siitä tulisi historiallinen asiakirja -

jossa totuus asuisi ikuisesti.

Näin vältyttäisiin vääristelyiltä, väärinkäsityksiltä ja valheilta.

Kuten että teimme niitä asioita vain pahuuttamme.

Mutta kaikkein pahinta olivat valheet Foxfiresta.

Maddy! Herää, Maddy!

Maddy, se olen minä, Legs!

Päästätkö sisään vai et?

Äiti nukkuu. Varovasti.

Kävelitkö tänne Plattsburghista asti? - Kävelin.

En usko. Sehän on yli 160 kilometriä.

Kävelisin 1600 kilometriä lisää jos ei tarvitsisi elää isoäidin kanssa.

Hän on niin outo. Panee minut tekemään typeriä kotiaskareita.

Tiskaamaan, siivoamaan vessan. Yritti jopa opettaa sängyn petaamista.

Hän sanoi:

"Asioita voi tehdä joko oikealla tai väärällä tavalla."

Nauroin päin naamaa. Sitten sanoin jotain jonka keksin matikantunnilla:

"Ei, oikeita tapoja on vain yksi, vääriä on miljoonia."

"Siksi kaikki menee päin helvettiä."

Hän vain tuijotti minua. Kuin olisin läimäyttänyt häntä.

Kiitos, kiitos, kiitos! - Viivy täällä niin kauan kuin haluat.

Älä huoli, Maddy. Huomenna lähden isäukon luo.

Hän ei pääse tyttärestään niin helpolla eroon.

Ehkä hän soittaa poliisit.

Lopeta jo.

Kiitos että autoit minua. Näin sen pitäisikin olla:

Jos yksi tyttö on pulassa, hän voi mennä toisen luo.

Toinen huolehtisi hänestä. Kuten sinä. Kyselemättä. Eikö vain?

Kyllä.

Kuten aina, Legs puhui ja minä kuuntelin.

Sinulla on paikka sydämessäni, Maddy.

Luultavasti sinä iltana, 16. maaliskuuta 1966, Foxfire syntyi.

Ainakin Legsin mukaan.

Kuka tietää?

Meillä ei ollut edes nimeä. Mutta pian, ja tästä olen varma, -

Legs keksi sen: Foxfire.

Hän sanoi kuulleensa sen unessa.

Kyllä, Foxfire oli sisarkunta.

Se oli salainen lojaaliuden, luottamuksen ja rakkauden side.

Kyllä, me olimme lainsuojattomia.

Teimme asioita joita voitaisiin kutsua rikoksiksi.

Vältyimme rangaistuksilta koska yksinomaan miespuoliset uhrimme-

häpesivät liikaa valittaakseen.

Lopettakaa! - Tykkäätkö tästä?

Lopettakaa!

Kerron äidille! - Itsehän halusit tulla tänne.

Lopeta! - Tuoksuupa hän hyvältä.

Lopeta!

Antakaa hänen olla. - Omapahan on häviösi.

Tule. Satuttivatko he sinua?

Kiitos.

Mitä? Ei, lopeta!

Ole kiltti, lopeta!

Lopeta!

Tuolta hän tulee.

Hei, Rita. - Hei, kultsi.

Hän tulee pian takaisin kerjäämään lisää.

Mene siistiytymään. Isälläsi on jo tarpeeksi huolenaiheita.

Sinä ja veljesi ajatte hänet tuhon partaalle.

Rita.

Näytä miten tehdään.

Kävimme yhtälöä läpi viime viikolla. Muistathan viime viikon?

Kyllä, herra.

Älkää häiritkö neiti O'Hagania kun hän tulkitsee salaperäisiä kuvioita.

Jos käyttäisit yhtä paljon aikaa opiskeluun kuin meikkaamiseen -

et ehkä näyttäisi ääliöltä-

yrittäessäsi ratkaista niin helppoa tehtävää.

Riittää. Olet esitellyt taitojasi jo tarpeeksi. Mene istumaan.

Olet niin söpö kun mökötät, Rita.

On sanomattakin selvää, että saat jälki-istuntoa.

Hei, tytöt.

Eikö sinun pitäisi olla jälki-istunnossa?

Älä härnää minua siitä. - "Ope on niin ilkeä minulle."

Te tässä ilkeitä olette. - "Se ei ole minun syytäni."

Ei olekaan. - On se.

Aina kun itket, Buttinger voittaa.

En edes tiedä milloin itken. Se vain tapahtuu.

Margaret, miksi katsot minua kuin olisin kuvottava?

Ehkä olet. Sinähän et sano mitään. Sinä vain istut siinä ja vollotat.

En ole yhtä kova kuin te. - Pitäisit puoliasi, Rita.

"Mennäänkö luokkaani opiskelemaan naisen anatomiaa?"

Käske hänen painua vittuun, Rita.

Painu vittuun!

Sinun on päätettävä miten annat miesten kohdella sinua.

Buttinger ja hänen neekerihuulensa.

Pois tieltä! - Mikä sinua vaivaa?

Rita!

Saastainen paskiainen!

Palat vielä helvetissä.

Kuulit kyllä!

FOXFIRE-KOSTO

OPETAN MATEMATIIKKAA JA NUOLEN PIKKUTYTTÖJEN PILLUA

NIMENI ON BUTTINGER JA MINÄ NUOLEN PILLUA

Taulusieni tänne!

Sieni tänne!

Täällä! - Tule hakemaan!

Nyt riittää!

Istukaa!

Mitä täällä? Mitä täällä tapahtuu?

Vinnie Roper, istu!

Riittää.

Näittekö? Katse oli tyhjä, ihan kuin olisimme tappaneet hänet!

Hän ei palaa enää koskaan.

En tiedä miten kiittäisin teitä.

Lopeta. Buttinger olisi voinut kiusata ketä tahansa meistä.

Kyse ei ole enää sinusta, Rita, vaan meistä. Me olemme Foxfire!

Ei niin kovaa. - Foxfire!

Haluatko että meidät erotetaan? -Ei hätää. He eivät mahda meille mitään.

Emme ole kuin Viscounts, typerissä rintamerkeissään ja takeissaan.

Olemme liian nokkelia heille. Me olemme näkymättömiä.

Hiljaa. Isä ja hänen uusi lutkansa ovat olohuoneessa.

Mennään takakautta.

Vauhtia.

Tulkaa.

Tulkaa sisään.

Tämä on kuin kirkko tai jotain.

No niin, tytöt. Kaikki täällä puhuttu jää näiden seinien sisälle.

Kuolemanrangaistuksen uhalla.

Vannotko että omistat elämäsi Foxfire-sisarillesi?

Kyllä, minä vannon.

Että noudatat Foxfiren maailmankatsomusta?

Kyllä, minä vannon.

Vannotko työväen vallankumouksen ja tuomiopäivän kautta, -

että vaikka kulkisit pimeässä laaksossa -

ja vaikka sinua kidutettaisiin, et pettäisi Foxfire-sisariasi?

Kyllä, minä vannon.

Legs, haluan olla ensimmäinen.

Se ei tule sattumaan. Kunhan pysyt paikoillasi.

Lakkaisitko vuotamasta verta?

Kohta on valmista.

Hitto! Se sattui!

Se on tosi hieno, Maddy!

Minun vuoroni, Legs.

Anna mennä. - Siirrä hiuksiasi.

Ei! - Rauhoitu.

En voi! - Istu. Tartu käteeni.

Minulla ja Goldiella ei ole mitään hätää. Pystyt siihen.

Hyvin se menee. - Et vuoda kovin paljon.

Saanko nähdä? - Älä käänny!

Oletko valmis? - Voi, Legs...

Valmista tuli. - Se näyttää tosi hyvältä!

Ei!

Sinun vuorosi, Legs!

Mikä nimesi on? - Maddy.

Madeleine.

Se on hieno nimi.

Ja hän näyttää mukavalta tytöltä.

Isä, kerro miten se alkoi sinun kohdallasi.

Taidat pitää siitä tarinasta. - Kerro.

Oli vuosi 1909.

Olin 24-vuotias. Opiskelin papiksi.

Osallistuin sosialistipuolueen puoluekokoukseen New Yorkissa.

Meitä oli tuhansia - miehiä ja naisia.

Minun veljeni.

Minun siskoni.

Minun toverini.

Seisoin heidän joukossaan ja lauloin Kansainvälisen. Ja...

Jumala tuli luokseni.

Kyllä, sillä hetkellä Herra tuli luokseni -

ja minä ymmärsin, että täydellinen onni on Jumalasta vapautuminen.

Ihmiskunnan yhteinen nousu Jumalan tasolle. Ja sitten:

Jumalan unohtaminen.

Anteeksi. Minun pitää vaihtaa lukko.

Olisi pitänyt tehdä se aikoja sitten.

Terve, Walt!

Hei, Maddy. - Hei, Walt-setä.

Heitätkö kirjoituskoneen pois? Saisinko sen?

Myyn sen viidellä dollarilla. - Mutta heität sen pois romuna.

Miksi haluat sen, jos se on romua? - Voin kirjoittaa sillä.

Sitten se maksaa viitosen. - Mutta heität sen pois.

En heitä sitä pois, jos saan viitosen. Silloin myyn sen sinulle.

Minulla ei ole viittä dollaria. - Pyydä äidiltäsi.

En voi. - Mikset? Ai niin...

Äitisi kannattaisi opetella miten ei saada potkuja.

Minulla on kolme dollaria kotona. Voinko antaa loput myöhemmin?

Hyvä on, hae rahat ennen kuin neekerit vievät kamat pois.

Myyn sen sinulle. Teit hyvät kaupat. - Tiedän, kiitos.

Hei, Maddy. Ei hätää, Walt-setä hoiti kaiken. Kone on tuolla takana.

Leikitkö kirjoituskoneella, kulta? Taidat pitää siitä.

Sanoinhan kahdeksan dollaria?

Sanoit viisi. - Ei, taisit käsittää väärin.

Haluatko kirjoituskoneen vai et?

En. - Älä nyt, sinä saat sen.

Ei kahdeksalla, vaan viidellä.

Jos...

Jos olet kiltti tyttö...

Hankkiudun siitä eroon lauantaina! Se maksaa 8 dollaria, jos haluat sen!

Hei, Walt-setä. Toin rahat. - Mennään sisälle.

Odota takahuoneessa.

Kulta, minähän sanoin, että saat sen ilmaiseksi.