The Marriage of Maria Braun (Die Ehe der Maria Braun)

Uploaded by Sylvesteri

Vihkitodistus lensi pihalle. Tarvitaanko sitä? - Totta kai!

Älkää karatko! - Päästäkää irti!

MAISTRAATTI

Hermann! Miten kävi?

Allekirjoitus!

Ja leima!

MARIA BRAUNIN AVIOLIITTO

Omistettu Peter Zadekille

Mariako tuli?

Olin niin huolissani. Luulin, että on sattunut jotain.

Hääpuvuilla ei ole kysyntää.

Liikaa morsiamia, liian vähän miehiä.

Muuta en siitä saanut.

Parranajovehkeitä taas on paljon markkinoilla.

Voi lapsi...

Nyt paistetaan perunoita ja läskiä.

... Ja lähetämme kuulutukset kadonneista.

Seuraaville henkilöille on tiedotus.

5821 Adler.

Etunimi tuntematon...

KUKA TUNTEE HERMANN BRAUNIN?

Tekee aina vain pahaa, kun näkee.

Ei tuo ole pahinta, tapaavat lääkintämiehet sanoa.

Jos menee saman puolen raajat -

ei pysty pitelemään kainalosauvaakaan.

Olen seurannut tätä kuusi vuotta, viisi vuotta leskenä.

Olisihan ukko kelvannut, jos vain olisi palannut.

Kuinka kauan te ehditte olla naimisissa? -Olen yhä.

Tietysti, mutta ette ehtinyt paljon nauttia liitosta. -Toki.

Puoli päivää ja kokonaisen yön.

Omani kaatui heti alussa, Norjassa.

Hän oli ensin laivastossa, mutta laiva upposi.

Kaksi soppaa.

Mies selvisi. Ui jäisessä vedessä, öljy paloi pinnalla.

Joutui maataisteluihin, putosi jäätikön halkeamaan ja kuoli.

Miksi ette ole mennyt uudestaan naimisiin?

Lähettivät lohduksi maalauksen, jossa on aaltoja.

Niillä keinuu seppele ja nauhassa lukee:

"He kuolivat, jotta Saksa saa elää." Kuvitelkaa.

He kuolivat, jotta Saksa saa elää, ja mies on kuollut.

Meren lähettivät minulle, ja mies putosi jäätikön halkeamaan.

Vuorten paikalla oli meri ennen viimeistä jääkautta.

Mistä tiedätte niin varmasti, ettei miehenne ole kuollut?

Koska haluan, että hän palaa.

Näkisitpä minun sen, ihastuisit heti.

Mitä hän sanoi? -Jotain siivotonta.

Mister.

En tiedä mitä sanoitte, mutta teillä ei ole oikeutta puhua noin.

Pyydän anteeksi, madam.

Hyi.

Bergerin pappa koettaa nyt.

Ihmisessä on se vika, että se rakastaa aina sitä yhtä.

Jos ei ole perunaa, syödään lanttua.

Jos ei ole lanttua, syödään jauhovelliä.

Mutta rakkaudessa kelpaa vain se yksi, ja sekin lähtee sotaan.

Kuolee viiden kuukauden päästä, ja sitä itkee sitten loppuelämänsä.

Kysyn vaan, että onko siinä järkeä.

Liian iso! - Niin se on, yksinään ei ole hyvä olla.

Karlille se oli melkein pieni silloin viimeisellä lomalla, toukokuussa 41.

Miehissä oli vielä näköä ja kokoa. Nyt ne ovat kuin kutistuneet kaikki.

Ota alushousut, ovat lämpimiä. Isot mutta ketä se haittaa?

Sanotaanko kolme nippua sytykepuita?

Ajatella nyt Mariaakin.

Kolme viikkoa rakastunut, päivän naimisissa -

ja nyt kulkee kyltin kanssa.

Arvaas, miksi rakkaudessa kiinnittyy aina siihen yhteen?

Koska rakkaudessa on vain se yksi ja ainoa.

Mistä Mariakin tiesi jo noin nuorena... Tyttö tulee.

Äkkiä vaatteet tänne.

Tytöllä on ylpeytensä. -Paljonko sytykettä?

Sanoin ylpeytensä.

Siinähän sinä olet. Laittelen isäs vaatteita.

Päivää, Bergerin pappa.

Mukavaa tulla kotiin, kun on mies talossa.

Lämmintä on tuvassa. -Ja lämmintä tuvassa.

Mitä sinä niistä vaatteista? -Tämä on minun tapani muistella.

Bergerin papalla olisi niille käyttöä, isällä ei ole.

Me tarvitsemme puita.

Sitä minäkin ajattelin, mutta isän vaatteet...

Isä on kuollut, mutta me elämme.

Mitä annat niistä? Rintaneulan?

Se on niin arvokas. Tästä puuttuu yksi.

No? - Maria... Odota, haen korun.

5870, Utschuss. Etunimi tuntematon...

Kaksi vuotta sitten asiat näyttivät toiselta.

1944 Yhdysvaltain valtiovarain- ministeri Henry Morgenthau jr. -

suositti Saksan muuttamista sodan päätyttyä viljelysmaaksi.

Toisin sanoen Saksan kansa tulisi murskata...

Natsisakki! Räkänokat!

Nykyään ei ole enää kunnon miehiä.

Yks lysti, onko mies vai nainen, jos palelee.

Tähän on tultava muutos. -Mitä aiot muuttaa?

En tiedä. Jotain on tapahduttava.

Tunnetko sinä Hermann Braunin? -En.

Itke en lemmen tähden, jos yksi jättää luo toisen...

Näytän ihan puudelilta.

Meinaatko?

Nykyään laitetaan näin.

Luulenpa...

Että amerikkalaiset ovat hulluina puudeleihin.

Willi kieltäisi varmasti.

Mutta Hermann ei.

Eikä sinua sinne huolitakaan.

Sehän nähdään. -Mitä panet päälles?

Mitä tällä tekee?

Sillä soitetaan. Soitanko jotain malliksi?

Sen kun. Soittakaa Saksan laulu...

Lopettakaa herran nimessä tuommoinen...

Menkää sisään.

Vahtikaa tässä.

Luulin, että ette tulekaan. Sain odottaa.

Musta, koko 38, puolihihalla, syväänuurrettu.

Ei ollut helppoa hankkia. Itselle vai lahjaksi? -Töihin.

Jotenkin sitä on pärjättävä. Entä kirkas?

Äidille, jotta hän kestää tyttärensä aiheuttaman murheen.

Ja puuduttaa sielunsa kivun.

Olisi arvokas Heinrich von Kleistin kootut, 1907.

Kiinnostaako? -Kirjat palavat niin nopeasti eivätkä lämmitä.

No, jos niin ajattelee. -Minä ajattelen.

Taitaa olla nykyään parasta.

Kiitos.

Ja onnea.

Ompelemaan en tätä ala. -Äiti. Enhän minä osaa.

Tyttö, tyttö... -Äiti!

Aloita jo!

Kun on noin hyvät sääret...

Voihan niitä näyttääkin.

Isäsi kääntyisi haudassaan.

Enkä minäkään tästä tykkää.

Kunhan et saisi sielullesi vahinkoa.

Katsokin että saat edes kauniita sukkia, jos kerran siihen rupeat.

(REAALIKOULUN VOIMISTELUSALI)

Hämmästyttävää. -Opin tämän näillä nojapuilla.

Onko tuo uusi tapa hakea työtä? -Ei oikeastaan...

Jos olisi, minulla olisi kai nyt töitä.

Meillä ei tarvita ketään enää. -Minun lisäkseni ei varmaankaan.

Tulkaa.

Meillä kotona on vielä ovet. -Meillä ei ole.

Nimi, osoite, ikä.

Oletteko naimisissa? -Olen.

Töissä ei pidetä sormusta. Toimitatte lääkärintodistuksen.

Rahana vai luontoistavaroina?

Voitte pukea päällenne. -Saanko todistuksen?

Ette. Teidän täytyy keskeyttää kolmeksi, neljäksi viikoksi.

Olenko saanut tartunnan? -Täysosuman.

Töitä ette voi tehdä. -Paha juttu.

Tulkaa tiistaina uudestaan.

Näkemiin, rouva Binder. Pyytäkää seuraava.

Maria?

Pikku-Maria.

Ennen annoitte suukon otsalle.

Annoinko?

Olen unohtanut tai oppinut unohtamaan.

Sepä surullista. -Niin on.

Kerro itsestäsi. -Tarvitsen terveystodistuksen.

Niin tietysti. Tänä vuonna on kylmä.

Menen baariin töihin.

Myyn olutta, en itseäni.

Olen oppinut unohtamaan senkin, uskomisen.

Mutta sinua uskon.

Tiedät kyllä itse. Ja jos jotain sattuu, hankin penisilliiniä.

En tosin tiedä kuinka, mutta jollakin konstilla hankin.

Ei minulle mitään satu. Mitä se penisilliini on?

Älä siitä huoli.

Kuinka äitisi voi? -Huumorintaju ei ainakaan hävinnyt sotaa.

Äiti napsii annokseni, itkee kyyneleeni, valehtelee valheeni.

Ja jättää ajattelun minulle, joten en ehdi haaveilla.

Saat vaimoni polkupyörän, jos tahdot.

Löytyi kuin uutena raunioista. -Kiitos.

Miksette kysy Hermannista?

Ei teidän tarvitse uskoa, että hän palaa.

Riittää, että minä tiedän sen.

Hiljaista. -Tiistai.

Odotitte varmaan jotain muuta. -Olen ihan tyytyväinen.

Sepä hyvä sitten.

Jos minulta kysyt... -En kysy.

Sinä olet täällä, mutta Hermannisi ei ole.

Ainakin hän on muualla, saattaa olla kuollutkin.

Rakkaus on pelkkä tunne eikä mikään totuus.

Totta kai rakkaus on tunne.

Suuri rakkaus on suuri tunne ja suuri totuus.

Totuus on mahassa, kun on nälkä.

Tunteet ovat jalkovälissä. Kuin kutina jota raapii.

Tämä vaatii täyttä vatsaa -

ja miestä, joka on täällä eikä jossain muualla tai ei missään.

Tuo on ystäväsi ja täällä.

Eikä mies ole nälissään kuten näkyy.

Ja hänellä on tunteita sinulle. -Mikä ystävä?

Billisi, kultaseni. -En tunne ketään Billiä.

Et ole edes huomannut. -En olekaan. Kuka?

Terve ja vahva, musta. -Parempi musta kuin ruskea (Braun).

Mies oli aivan normaali, kunnes sinä tulit.

Nyt hän istuu tunteensa jähmettämänä.

Uteli sinusta. Pommitti kysymyksillään.

Ihan kuin Willy Fritsch.

Miltä minä näytän? -Hyvältä. Miksi niin?

Koska haluan olla kaunis nyt.

Tanssitaanko, mister Bill?

Tämä on puu.